Syviä huokauksia

Hain eilen nukahtamislääkkeet. Itku tuli päivällä liian monta kertaa mitättömistä syistä. Ja asiastakin. Eno oli saanut kohtauksen, makas yksinään mökillä ties kuin monta tuntia ennen kun löydettiin. Oli halvaantuneena sairaalassa, viime yönä nukkui pois.
Enemmän oon huolissani äitistäni sekä enon perheestä. Miten ne jaksaa? Mä lähetän heille voimia ajatuksissani.
Mä en jaksa nyt miettiä mitään, otan puolikkaan pillerin ja meen nukkumaan. Lepää eno rauhassa <3