Kevät!

Kevät on täällä. Ja perkeleen levoton mieli.

Meillä oli eilen töissä turvallisuuskoulutusta ja mä en osannut muuta kun kuolata sitä jätkää ja haaveilin mitä mä sille tekisin jos oisin voinut raahata sen johonkin varastoon ja repiä sen vaatteet pois.
Toissapäivänä olin yhteistyökumppanin kanssa liikenteessä katsomassa miten siellä päässä duunit hoituu ja mä vaan mietin et toi jätkä on mua 10 v nuorempi ja haluisin hoidella sen. Ai kaamee.
Kyllä. Näin kävi. Ja viime yönä näin kiihkeitä unia Latesta. Ei vittu. Mä en ole sitä ihmistä ajatellut aikoihin ja nyt tuli kauhean kova ikävä sitä. Ihan perseestä.

Panettaa. Kyllä. Omasta ukosta en silti haaveile just nyt pätkääkään vaikka kaikki onkin hyvin.

Dear Eki. Olenko epänormaali?