Time flies

Töissä on suht rauhallista ja aattelin pitkin päivää käydä vähän kirjottelemassa tännekkin.
Mä en oikein vieläkään tiiä tykkäänkö mä olla täällä vai en. Vai johtuuko nää mun epäilykset vaan siitä, että mulla on ihan älyttömän kova ikävä mun entisiä työkavereita. Täällä on ihan huipputyyppejä mut..
Musta on vähän mälsää et täällä ei oo miehii kun muutama ja nekin käy vaan kääntymäs tääl alhaalla. Tossa varastolla tietty pyörii juippi jos toinenki mut ei se oo sama.
Mä kaipaan sitä herjan heittoa ja flirtiä mikä oli normaalia ja jokapäivästä edellisessä työpaikassa. Se piristi.
Ja musta jopa vähän tuntuu et mitä paremmin mä nää hommat opin, ni sitä aivottomampaa duunia tää on :( Vitsin vitsit...

No mutta, selkä on vihdoin kunnossa ja ens viikolla pääsen vihdoin taas lenkille ja salille :)

Tiistaina panetti niin kovasti et oli pakko laittaa Janille viestiä et tulis käymään. Ja sehän tuli. Takuuvarma tyydytys. Kyllä, seksi on mulle tärkeetä ja on ihanaa et oon löytäny ihmisen kenen kanssa tullaan hyvin juttuun, nauretaan, hupsutellaan ja pannaan. Ilman sitoumuksia tai mitään. Tää sopii mulle just näin.
Janin kanssa mä en todellakaan halua muuta. Mä en ees haluu ikinä et se jää yöks. Sen kans homma ei vaan toimi niin.

Mut silti...Eilen taas oli ihan järkyttävä halipula. Niin pahaks meni että laitoin K:lle viestin et haluun et se tulis yökylään. Ja se tuli. Tilattiin safkaa, katottiin leffa yhessä mytyssä sohvalla ja oli ihana päästä kainaloon yöks. Mä niin kaipaan kovasti hellyyttä ja kosketuksia. K:n kanssa on vaan niin hyvä olla. Siks mä en haluu sitä kovin usein nähdä. Siinä on vähän liian hyvä olla.

Tänään lähen vähän aikasemmin duunista, käyn hakees avaimet uuteen kotiin ja maailman paras äiti tulee auttaa uuden kodin siivoomisessa. Jos suinki jaksan, niin vien osan kamoja jo tänään sinne. Vaatteet, kengät ja kaikkee semmosta..
Illalla aijon pistää vikaa kertaa saunan lämpiimään tossa kämpässä ja nautin saunakaljan.
Tosin se nainen joka tohon mun kämppään muuttaa, on siinä vuokralla vaan huhtikuuhun kun on ostanut oman asunnon. Sen kanssa naurettiinki et mä muutan siihen huhtikuussa sit takas :D Hei, ei voi tietää. Mä voin voittaa lotossa, saada palkankorotuksen tai jotain.
Mulla on siis saumoja vielä tohon asuntoon... :D

Mä toivoin et mun olo normalisoituu ja tasottuu kun toi muutto on ohi ja koti laitettu kuntoon. Ja kun oon täällä duunissa ollut vähän kauemmin ja "kotiutunut" tännekkin.
Mä en nyt jaksais tätä tunteiden vuoristorataa.

Sunday

Ei todellakaan ollut mikään kiva viikonloppu. Selkä edelleen paskana. Ei enää pahasti mut kaikki liikkeet pitää ottaa tosi varovasti, roskien viemisestä hiustenpesuun ja jopa veskissä käyntiin.
Toivottavasti ens viikko ois selän puolesta hyvä ja pääsisin keskittyy töihin. Mä tunnen itteni ihan hömelöks siellä ja tuntuu et en osaa mitään.
Tänään(kin) on ollut ihan liikaa aikaa ajatella ja murehtia kaikesta mahdollisesta ja mahottomasta.

Muuton eteen en oo pystynyt tekemään yhtään mitään. En mitään. Äidille tänään itkin pariin otteeseen sekä selkääni, muuttoa, työpaikan vaihdosta ja yksinäisyyttäni. Tänään on ollut paha päivä.
Kaipuu siihen että kotona ois joku kenelle kertoo niin hyvät kun huonotkin asiat, joku jolle tehdä ruokaa ja jonka kainaloon käpertyä vaikka kattoo leffaa.
Tänään on tuntunut siltä että kaikilla on joku paitsi mulla. Tiiän et ei niillä suhteessa elävilläkään aina helppoo oo mut tää on mun blogi ja mun elämä ja mun napa on lähin napa.
Seksiä ois ollut tänään tarjolla kun Jani laitto viestii. Jouduin sanoo et ei pysty, et selkä ei anna periks ny yhtään. Vituttaa sekin.

Mä oon ihan onnellinen näinkin mut mua pelottaa. Pelottaa että teinkö väärän valinnan duunin suhteen, teinkö väärän valinnan ku muutan tohon pienempään ja saunattomaan kämppään. Mitä jos mua ahistaa molemmissa? Mitä sitten teen?
Voi kun ois jo huominen.

Onneks mulla on kissat. Ja ihanat vanhemmat ja parhaat ystävät ikinä. Oikeestaan mulla on asiat ihan hyvin.

Rakas päiväkirja,

ihan näin meidän kesken voin sanoo et mua vtuttaa. Suuresti. Työpäivä meni vtuiks, en pääse kauppaan ja tekee sipsejä mieli, mun piti värjätä hiukset (ihan järkyttävä juurikasvu), mun piti lakata varpaankynnet, pakata muuttoa varten, käydä salilla/lenkillä ja nauttia stana viikonlopusta. Vttu.

Eli puoli päivää kykenin oleen töissä kunnes selkä sano sopparinsa irti. Voitin hemmetti perjantaipullonkin ja vaikka oli reppu niin se oli liian painava mun selän kantaa kotiin. Enpä mä sitä nyt ois nauttinutkaan kun oon joutunu ottaan panacodeja.
Mut yritin olla duunissa mut ei auta. Tää päivä on menny maatessa sängyllä kun tää on ainut paikka missä on hyvä olla eikä selkään käy paine.
Onneks on läppäri viihdykkeenä sekä kirjat. Aika on kyllä käynyt tänäänkin pitkäks ja on yksinäinen olo.

Ois ihanaa kun ois joku joka pitäis musta huolen. Se tässä onkin pahinta. Vaikka mulla on ihanat ystävät ja ihana perhe ni jotain puuttuu. Se on se läheisyys mitä mä kaipaan. Sitä et voi vaan käpertyä toisen kainaloon ja tuntee olevansa rakastettu.

Pah, pistän kauhuleffan pyöriin, uppoudun elokuvaan ja unohdan kaiken. Onneks mulla on noi ihanat karvakasat. Tassuterapiaa ♥

Alive and kicking

Tää päivä on mennyt sängyssä maaten ja välillä haahuillen pitkin kämppää. Nenääni en oo pistänyt pihalle paitsi partsilla käydessä.

Koo laitto tossa päivällä viestin et "Muru, kuin sä jaksat?" ja mä purskahdin itkuun. Mä oon oikee itkupilli kun oon kipee. Ja muutenkin.
Koo tuli muksunsa mun luo saunomaan ja voin kertoo et teki hyvää sekä löylyt että seura. Tosin hetken istumisen jälkeen oli pieniä vaikeuksia nousta lauteilta mut saunoinpahan ja sain jopa tukkani pestyä. Ihanaa!
Koon muksu on mun kummityttö ja se ihana tokaluokkalainen imuroi täällä kun mä en ole pystynyt. Kaks kissaa joilla on jatkuva karvanlähtö ja kissanhiekka joka kulkeutuu joka paikkaan, saa mut normaalisti imuroimaan kaks, kolme kertaa viikossa. Meinas mennä jo hermot mutta ihana pikkunen imuroi täällä 3€ palkkaa vastaan. Ja teki muuten hyvää työtä ♥

Laitoin esimiehelleni päivällä viestin et jos pääsen sängystä aamulla ylös ni tuun huomenna töihin. Se ei vastannut mitään. Mä oon vähän ihmeissäni aina kun joku, kuka tahansa, ei vastaa viestiin. Tulee jotenki hölmö ja typerä olo.

Ekaa kertaa muuten pariin päivään katsoin telkkaria! En oo pystyny istuun eikä tällä minisohvalla oikeen makaaminen luonnistu. Sänky on ollut mun paras kaveri nää pari päivää, ihme ettei oo makuuhaavoja jo tullut.
Uuden sohvan metsästys on käynnissä ja jos mun ja Myyn aikataulut käy yksiin ni ens viikolla lähetään huonekalukaupoille :)
Pitäs varmaan vähän pakkaillakkin. Tajusin just et eihän muuttoon oo ku vähän reilu viikko aikaa. Hupsista saatana.
Nyt täytyyki sit saunoo joka ilta, vähän niinku varastoon :D

Stanan stana

Jos mä sanoisin et mua vituttaa niin se ois aika laimee ilmasu miltä musta oikeesti tuntuu.
Mulla pamahti toissa iltana selkä kun oikasin päiväpeittoa. Jep, niin vitun pienestä se on kiinni.
Eilen menin kuitenki töihin. Jo matkalla bussipysäkille multa meinas mennä jalat alta kivun takia, itkua nieleskellen jatkoin matkaani hyvin, hyvin hitaasti köpötellen. En uskaltanut bussissa käydä istuun ku pelkäsin että en pääse siitä ylös. Onneks bussis oli työkaveri ja seuraavassa bussissa oli kaks lisää. Jäätiin samoihin aikoihin pysäkillä pois ja näkivät kuin vaikee mun oli kävellä. Ajattelin kuitenki et se menee ohi ja pari tuntia (onneks on sähköpöytä jonka saa seisomakorkeudelle) tein hommia. Sit mentiin palaveriin ja jonkun aikaa siinä seisoin vielä, kunnes jalkoihin rupes särkee ja könysin istumaan.
Siitäpä en sitten meinannutkaan päästä enää ylös. Tuntu ku tuhat puukkoa ois iskeny samaan aikaan alaselkään ja itkua pidätellen (tulee vaan tosta tuskasta kyyneleet silmiin vaikka oikeesti ei itkettäis - vituttais vaan) ja ähellyksen kans ylös.
Oven suussa meinas jalat taas pettää alta ja pidin hetken ovenkarmista ja ovenkahvasta kiinni ennenku pystyin jatkaa matkaa.
Hiljaa hipsutellen vääntäydyin alakertaan ja sanoin esimiehelle et en pysty ja et lähen kotiin. Olivat lähes soittamas mulle jo ambulanssia mut sanoin et kyl se tästä
ku meen ihan hissukseen ja rauhallisesti.
Vessassa käynti oli jännittävää ja Koo ootteli ulkopuolella et jos tarviin apuja.
Tuli sit siinä yhen jälkeen kotiin, otin burana 600:n ja kaks panacodia ja nukuin kolme tuntia.

Tänään lähin lääkärille, olin varannut ajan klo 9. Se on onneks tossa ihan parin minuutin kävelymatkan päässä, vaikka tänään siihen menikin lähes 10 minsaa.
Kenkiä ku laitoin kotona jalkaan ni mietin et kerkeenkö ees ajoissa vaik olin 20 vaille jo vetämäs takkiakin päälle.
Lääkäri meinas laittaa saikkua koko loppuviikon mutta en suostunu. Sanoin et ei saa laittaa perjantaita ja et jos siltä näyttää ni tuun sit uudelleen.
Mua vituttaa olla heti pois duunista ja koska mä oon mä, ni mä mietin et luuleeko ne töissä että vaan lusmuilen. Soitin lääkärin jälkeen esimiehelleni ja tietty se kuulosti pettyneeltä et en mee töihin mut sano kyllä ihanasti että ottasin ny rauhallisesti et saisin selän kuntoon.

Mä tarviin vaan vakuutteluja et on ok olla nyt pois duunista, levätä ja saada selkä kuntoon. Mä tiiän et en oo turhan takia pois. Helvetti.

Jepu jep

Kävin Myyn kanssa lenkillä. Se ihana ja se on mun järjen ääni. Helpotti hölkätä 5 kilsaa ja avautua sille. Myy tuntee mut ja mun panikoinnin. Se tietää ja tajuu mua. Se tietää et mä oon mä ja vaadin iteltäni liikaa. Siinähän se. Mä tiiän sen järkevänä hetkenä itekkin mut miks mä en osaa kuunnella järkeä vaan annan tunteen viedä???
Mä ymmärsin et oon ihan hölmö. Mä soimaan itteeni siitä, etten vielä osaa noita hommia.
Jouduin kyllä kattoo itteeni vielä lenkin jälkeen peiliin ja sanoo ääneen "hyvä nainen, sä olet viikon vasta ollut tuolla hommissa. Sun EI tarvitse osata kaikkea ja on ihan oikein kysellä että miksi mikäkin juttu tehdään kuten tehdään, ja mitä seurauksia milläkin jutulla on. Anna itelles aikaa oppia äläkä ole niin rankka itteäs kohtaan".

Mä en vaan tajua että mistä tää juontaa juurensa? Miks mä vaadin iteltäni työelämässä niin paljon, miks mä en anna itelleni lupaa tehdä virheitä? Ja kun niitä virheitä tulee, miks mä otan ne niin rankasti?

Fiilis on nyt kuitenki hyvä ja tästä pidän kiinni. Ja yritän muistaa huomennakin, että mulla on lupa tehdä virheitä, kysellä, eikä mun tarvitse osata viikon jälkeen kaikkea.

Tyhmätyhmätyhmä

Tänään oli töissä paha päivä. Tuntui että en osannut tehdä mitään oikein. Tunsin itteni todella on ollut tyhmäks ja itkua nieleskellen hoidin hommat kunnes pääsin kotiin. Ei huvittanut heittää läppää, yritin vaan keskittyä duuneihin etten sössis. Tänään on päivä kun oon miettiny että mitä vittua mä olen mennyt tekemään. Mulla on ikävä mun entisiä hommia ja työkavereita. Mä tunnen itteni ihan luuseriksi.
Mitä jos mä en pärjää enkä opi noita hommia. Mitä jos mä oikeesti tein virheen. Mä kuulin et mun entisen esimiehen käytös on otettu oikeesti puheeks, toimarille asti. Mitä jos se entinen esimies joutuu pihalle? Sit mun lähtö oli täysin väärä päätös. Mä tein mokan? Kiirehdin liikaa? Voihan vittu. Mua itkettää ihan kauheesti. Mitä mä oon menny tekeen.

Oks..

Joo, kerroin tuo kommenttiboksis kuin yks heppu viehätti mua ku oltiin juteltu puhelimes.
Todellakin. Viehätti. Ei viehätä enää. Oksettaa jopa. Se haki mut töistä ja toi himaan. Hyi hemmetti miten ihminen voi haista noin pahasti röökille. Ja se oli kauheen epäsiisti ja sillä oli rumat hampaat. Näin siitä yhen kuvan ja siinä se näytti jopa hyvältä, siistiltä ja normaalilta. Toi kuvatus oli jotain ihan muuta. Se näytti ikäistään 10 vuotta vanhemmalta ja näki selvästi että se juo liikaa. Enkä tarkota et vain viikonloppusin vaan viikollakin menee. Mua oksettaa vieläkin. Ja se välttämättä halus halata mua ku erottiin. Yök. Mä haisen ite ihan samalta. Mun pitää päästä suihkuun. Oli laitettava samantien sille viesti et kiitti kyydistä mut siihen se jääkin. Et oot ihan mukava mut et mun tyylinen ja tyyliin hyvät jatkot.
Mua ihan puistattaa. Meen oksentaa ny.

Hola

Viime viikonlopun laivareissu oli kostee :D Hauskaa oli ja oli ihana nähdä myös vanhoja työkamuja. Ollaan ton porukan kaa otettu tavaks että joka syksy risteileen, oot nykynen tai entinen työkamu. Mä tykkään ja ens vuonna uusiks :)

Lauantaina kun tultiin laivalta ja tulin kotiin, mulle iski vaihteeks yksinäisyysahistusmorkkis, varmaan taas alkoholista johtuen. En hölmöilly laivalla, enkä tuhlaillu rahaakaa, se vaan taas morkkis iski. Ihan tylsä juttu.. Eipä siinä, soitto Koolle että tulee paijaa päätä ja sehän tuli <3. Toi tulleessaan karkkia ja kun kävi sohvalle istuu ni mä pötkähdin viereen ja pää sen syliin. Oikeesti, siinä on ystävä! Kun on paha olo niin toinen tulee ja pitää kiinni. Koo on paras! Siksipä juuri mä menen tänään kannustamaan sitä maaliviivalle kun se juoksee puolimaratonin. Se ei tiiä että mä meen sinne, mä haluan yllättää sen :)

Vika viikko duunissa hurahti nopeesti ohi.. Vikana päivänä työkaverit kutsuivat kaikki koolle ja pitivät läksiäispuheen. Itkuhan siinä tuli. Varsinkin lause "puhun varmaan meidän kaikkien puolesta, että tulee olee kurjaa ja tylsää täällä töissä nyt kun meidän ilopilleri lähtee" sai kyynelkanavat auki. Mä en ehkä täällä blogissa vaikuta niin kovin pirteeltä, iloselta ja positiiviselta mutta kyllä mä semmonen oikeesti oon. Ei oo ensimmäinen kerta kun mua sanotaan ilopilleriks, sähikäiseks ja pirstäväks pakkaukseks :D Mulla tulee tonne duuniin niin kova ikävä.

Ja nyt on jo ilta ku jatkan tätä tekstii.. Koo oli niin ilosesti yllättynyt kun kuuli mun karjuvan tsemppihuutoja maalin lähellä. Oli kiva saada toinen yllätettyä ilosesti. Tuli itellekkin niin hyvä mieli. Koon kanssa suunnistettiin vielä kauppaa ja se tuli mun luo kunnes sen mies haki sen kotiin :)

Mä oon nyt maalannut makkarin seinän takas tylsän valkoseksi ja vuorossa ois vielä ens viikolla maalata vessan seinä. Muutto on sit kuun lopussa.
Ja huomenna alkaa uus duuni. Iik.

Mä en jaksa ny enempää kirjotella kun kädet on tosta maalausurakasta ihan väsyt.
Sen verran vielä et mulla ois ollu eilen treffit - jänistin. Mulla ois ollu tänäänkin treffit (eri tyyppejä) - jänistin.
Miks? Ehkä siks ku kumpikaan ei täysiä nappaa. Ehkä. En mä vittu tiedä mikä taas kiikastaa. Mussa on jotain vikaa.