sunnuntai 25. marraskuuta 2012

?

Mä en oikein tiedä missä mennään. Nyt sit sitä nillitystä "parisuhteesta". Sepä. Mä en edes tiedä seurustellaanko me vai onko tää vaan jotain hengailua.
Harvemmin etukäteen tiiän ees millon eron jälkeen tavataan. Kuten tänään esim kun lähdin, niin ei ollut mitään puhetta millon taas nähdään. Mä en pidä tämmösestä mutta en haluu alkaa turhasta nillittään. Joskus se sano et "tottakai mä oletan et me nähdään illalla". Mut mistä mä voin tietää???
Sekin että se kuitenkin joskus kysyy "mitäs illalla?" tarkottaa että se haluaa nähdä mut ja viettää illan yhdessä. No miks vitussa se ei kysy et kai me nähdään illalla/haluisin nähdä sut illalla tms. Ymmärrättehän?

Viime tiistaina oltiin sen kans ulkona syömässä, otettiin parit juomat ja mä tapasin sen systerin. Oli tosi nastaa ja sit ku oltiin erottu sen siskosta ni käytiin vielä yhessä baarissa parilla. Siinä se sit vaivihkaa sano et hän on miettiny et jos lähettäis minilomalle itsenäisyyspäivänä.. Jatkettiin muuta juttua enkä tohon oikeen osannut sanoo mitään kun menin ihan häpsälleni. Saatiin siinä sit pikkupöhnässä joku kina aikaseks joka kylläkin sovittiin samana iltana mutta. Sen jälkeen ei oo sanonut mitään siitä reissusta. Mitä vittua? Vetikö sen sen ehdotuksensa nyt pois sen kinan takia eli tuliko toisiin ajatuksiin? En minä tiiä enkä kehtaa kysyä.

Välillä musta tuntuu että me ei puhuta yhtään samaa kieltä ja ollaan ihan eri planeetoilta. Ja välillä musta tuntuu että me niin kuulutaan yhteen. Mitä tää nyt on?
Välillä musta tuntuu että mä haluan saada riidan aikaseks että se sais "syyn" jättää mut. Tai et mä saisin "syyn" jättää sen. Siks että mielummin nyt kun myöhemmin.

Miks mä olen niin epävarma nyt tästä kaikesta? Miks mä en luota siihen että se haluaa olla mun kanssa just siks ku mä olen tämmönen kun olen?

Käytöksellään silti osottaa tykkäävänsä ja viihtyvänsä mun kanssa mutta perkele kun mun pitäis saada kuullakkin se välillä! Se että jos ollaan erillään niin tulis se viesti - oot ajatuksissani - tms. Kyllä se joskus semmosta laittaa mutta mun tarviis kuulla se useemmin.

Olenko mä liian vaativa? Liian hankala? Haluanko mä liikaa? Olenko mä liian tottunut oleen yksin, että en osaa olla toisen kanssa? Ahdistaa omat mietteet. Täytyy varmaan kattoo joku itkupätkä, jos se vaikka helpottais.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Aika kuluu kun siivillä..

..kun on mukavaa ja hyvä mieli.

Lähes kaikki vapaa aika menee joko Keijon, ystävien tai liikunnan parissa. Ei jää muka aikaa blogille.
Eilenkin vietin kyllä koti-illan mutta sekin meni muiden blogeja lueskellessa. Tätä oo jaksanu ees avata.

Keijon kanssa menee hyvin, edelleen on yhtä ihanaa kun aikasemminkin vaikka ihan selkeesti on arkikin tullut vastaan. Ei, en silti oo piereskellyt toisen edessä :D
Oon tavannut sen kaks parasta ystävää ja tänään tapaan sen ja exänsä yhteishuoltajuudessa elävän karvaturrin eli Koiran. Toivottavasti se tykkää musta eikä pure mun jalkaa.

Töissä sitä samaa eli kiirettä ja ajoittaisesta vitutuksesta huolimatta mä tykkään mun duunista ihan älyttömästi. Mulla on edessä jopa pari minilomaa eli 7.12 on vp ja sit joulun ja uudenvuoden välipäivät. Jei! Oispa vielä rahaa tehdä jotain erikoista niin sit ois hyvä. Lottovoittoa odotellessa..
Juup, rahahuolet painaa kun matti on kukkarossa ja tilipäivään on 2 viikkoa ja 2 päivää. Pitäsköhän alkaa sivutoimena huoraamaan?

Äiti voi hyvin mutta kun oli ollut kuntoutuksessa niin lääkäri oli sanonut että mun systerin kannattais käydä sydänfilmi otattamassa kun äitillä on dilatoiva kardiomyopatia ja se saattaa olla perityvää. Joten mulla on nyt sit lääkäriaika 17.12..
Niin ja toi hartiajumi/käden puutuminen johtuu siitä että mulla on kaularangassa kulumaa, nikamat jotenkin vinksallaan ja hermokanava-ahtauma. Great.
Valuvikoja, valuvikoja.

Nyt täytyy taas mennä laittaan itteeni ihmisen näköseks koska Keijo tulee napaamaan mut pian mukaansa :) Ihanaa viettää ilta taas murmelin kainalossa. Hih.