En vaan oo jaksanu kirjotella. Ehkä se on niin kun on helppo ja hyvä olla niin ei oo tarvetta avautua tänne.
Tänään tosin oli töissä semmonen fiilis kuten edellisen postauksen kommenttiboksiinkin kirjotin et "eiperkelemäenosaamitäänhaluunkotiinitkemään".
Ei mitään erikoista ees tapahtunut mut normaalia uuden duunin paniikkia toi kait oli. Toivottavasti huomenna on paremmin.
Nyt vaan duunihommat on tänään pyöriny mielessä ja se vähän ahistaa.
Miesrintamalla ei uutta. Mitä ny lähen Jessen luona käymään tulevana viikonloppuna. Ihan siis vaan frendimielellä. Pääsenpähän kuitenkin kainaloon nukkumaan ja toista ihmistä lähelle :)
Ai niin, kävin salillakin reilun vuoden(?) tauon jälkeen. Ai helvetti kun teki hyvää. Sunnuntaina tai maanantaina testaan yhen toisen salin ja sit päätän kummassa rupeen käymään. Läskeille kyytiä-operaatio alkakoon. Ei muuten mut mun maha saa mussa lähes yökkäysrefleksin aikaan joten nyt on sit aika tehdä jotain. Ja kun mä teen asialle myös jotain niin mulla on lupa valittaa :P
Palaan eetteriin (onks toi oikee sana tähän yhteyteen???) viimeistään ens viikon alussa.
Olkaahan ihmisiks murut. Mä en ehkä sit kuitenkaan (viikonloppuna) taida olla ;)
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
tiistai 22. marraskuuta 2011
No news
Is good news.
Paitsi et toivun paraikaa keuhkoputkentulehduksesta ja pyörryin aamulla ekaa kertaa. Tai no, taju ei lähteny mut lähellä oli. Mikä lie verensokerarvon äkillinen heittely.
Olo sen jälkeen ollut ihan ok, mitä nyt se vähän säikäytti mut.
En oo jaksanut kirjotella kun ei oo ollut mitään asiaa. Töissä menee mukavasti ja päivä päivältä pääsen hommiin enemmän sisään. Ja päivä päivältä viihdyn siellä paremmin.
Toivottavasti jatko menee yhtä hyvin ja että musta pidetään ja että mut pidetään :)
Late yllätti mut tänään ja laittoi meiliä reilun viikon tauon jälkeen. Kyseli kuulumisia ja vastasin hyvin, hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi enkä kysellyt sen kuulumisia. Tajus aika nopeesti lopettaa.
Hyvä, mä en jaksa sen lässytystä enkä paskanjauhantaa enää.
Nyt kokkausta, sohvaa ja unta. I like my life :)
Paitsi et toivun paraikaa keuhkoputkentulehduksesta ja pyörryin aamulla ekaa kertaa. Tai no, taju ei lähteny mut lähellä oli. Mikä lie verensokerarvon äkillinen heittely.
Olo sen jälkeen ollut ihan ok, mitä nyt se vähän säikäytti mut.
En oo jaksanut kirjotella kun ei oo ollut mitään asiaa. Töissä menee mukavasti ja päivä päivältä pääsen hommiin enemmän sisään. Ja päivä päivältä viihdyn siellä paremmin.
Toivottavasti jatko menee yhtä hyvin ja että musta pidetään ja että mut pidetään :)
Late yllätti mut tänään ja laittoi meiliä reilun viikon tauon jälkeen. Kyseli kuulumisia ja vastasin hyvin, hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi enkä kysellyt sen kuulumisia. Tajus aika nopeesti lopettaa.
Hyvä, mä en jaksa sen lässytystä enkä paskanjauhantaa enää.
Nyt kokkausta, sohvaa ja unta. I like my life :)
lauantai 12. marraskuuta 2011
:)
Miss N: Tuutko kahville ens viikolla?
Late: En tiiä yhtään aikatauluja, voi olla et en kerkee.
Miss N: Se on sun menetys.
Late: Niin on :(
Siihen en vastannut, siihen oli hyvä lopettaa - ehkä vihdoinkin lopullisesti.
Eka viikko töissä ja takana ja voin sanoo että JEI! Mä diggaan siitä hommasta vaikka oonkin ihan kuutamolla. Työkaverit on ottaneet mut upeesti vastaan, ihan eri meininki ku edellisessä duunissa. Mä menin sinne hymy huulilla ja samoilla fiiliksillä lähdin töistä. Oisko se nyt se, mun paikka? Oisko?
Koko viime viiko meni töiden jälkeisessä koomassa enkä tosiaan oo jaksanut kirjotella tai tehdä mitään muutakaan. Torstaina tipahdin jo puol 10 ja eilen nukahdin 11 aikaan. Tänään heräsin pirteenä 8 aikaan ja kävin reilun puolen tunnin hölkällä. Paska lenkki, jalat painoi tonnin, mut tulipahan tehtyä.
Koo haluis et lähen huomenna sen kans leffaan. Ei siinä, mielelläni menisin mutta mä oon vaan kulissia koska mukaan se pyys myös salarakkaansa. En siis mene, eikä ois kyllä ny yhtään ylimäärästä rahaakaan.
Mä tiiän et se aikoo sanoa et maksais mun leffalipun. Miks? Ei se mua sinne kaipaa oikeesti. Keksiköön jonkun muun tekosyyn tällä kertaa. Mä en jaksa enää olla kenekään alibi.
Jumalauta. Mulla on nyt vihdoin hyvä olla. Halipula ja läheisyydenkaipuuhan nyt tietty on kova mut muuten. Äiti voi hyvin ja on onnellinen. Isä voi hyvin ja on onnellinen. Sisko voi hyvin, vaikka avioliittonsa ei ole onnellinen.
Mä olen aika onnellinen. Mä en jaksa muiden murheita nyt - oon kestäny ihan tarpeeks paskaa omasta takaa. Mun on elettävä mun elämää ja tehtävä siitä hyvä.
Late: En tiiä yhtään aikatauluja, voi olla et en kerkee.
Miss N: Se on sun menetys.
Late: Niin on :(
Siihen en vastannut, siihen oli hyvä lopettaa - ehkä vihdoinkin lopullisesti.
Eka viikko töissä ja takana ja voin sanoo että JEI! Mä diggaan siitä hommasta vaikka oonkin ihan kuutamolla. Työkaverit on ottaneet mut upeesti vastaan, ihan eri meininki ku edellisessä duunissa. Mä menin sinne hymy huulilla ja samoilla fiiliksillä lähdin töistä. Oisko se nyt se, mun paikka? Oisko?
Koko viime viiko meni töiden jälkeisessä koomassa enkä tosiaan oo jaksanut kirjotella tai tehdä mitään muutakaan. Torstaina tipahdin jo puol 10 ja eilen nukahdin 11 aikaan. Tänään heräsin pirteenä 8 aikaan ja kävin reilun puolen tunnin hölkällä. Paska lenkki, jalat painoi tonnin, mut tulipahan tehtyä.
Koo haluis et lähen huomenna sen kans leffaan. Ei siinä, mielelläni menisin mutta mä oon vaan kulissia koska mukaan se pyys myös salarakkaansa. En siis mene, eikä ois kyllä ny yhtään ylimäärästä rahaakaan.
Mä tiiän et se aikoo sanoa et maksais mun leffalipun. Miks? Ei se mua sinne kaipaa oikeesti. Keksiköön jonkun muun tekosyyn tällä kertaa. Mä en jaksa enää olla kenekään alibi.
Jumalauta. Mulla on nyt vihdoin hyvä olla. Halipula ja läheisyydenkaipuuhan nyt tietty on kova mut muuten. Äiti voi hyvin ja on onnellinen. Isä voi hyvin ja on onnellinen. Sisko voi hyvin, vaikka avioliittonsa ei ole onnellinen.
Mä olen aika onnellinen. Mä en jaksa muiden murheita nyt - oon kestäny ihan tarpeeks paskaa omasta takaa. Mun on elettävä mun elämää ja tehtävä siitä hyvä.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Ette varmaan arvaa ketä mietin kun tätä biisiä kuuntelen..
No, I can't take one more step towards you
'Cause all that's waiting is regret
And don't you know I'm not your ghost anymore
You lost the love I loved the most
I learned to live half alive
And now you want me one more time
And who do you think you are?
Running around leaving scars
Collecting your jar of hearts
And tearing love apart
You're gonna catch a cold
From the ice inside your soul
So don't come back for me
Who do you think you are?
I hear you're asking all around
If I am anywhere to be found
But I have grown too strong
To ever fall back in your arms
I learned to live half alive
And now you want me one more time
And who do you think you are?
Running around leaving scars
Collecting your jar of hearts
And tearing love apart
You're gonna catch a cold
From the ice inside your soul
So don't come back for me
Who do you think you are?
And it took so long just to feel alright
Remember how, to put back, the light in my eyes
I wish I would have missed
The first time that we kissed
'Cause you broke all your promises
And now you're back
You don't get to get me back
And who do you think you are?
Running around leaving scars
Collecting your jar of hearts
And tearing love apart
You're gonna catch a cold
From the ice inside your soul
Don't come back for me
Don't come back at all!
And who do you think you are?
Running around leaving scars
Collecting your jar of hearts
And tearing love apart
You're gonna catch a cold
From the ice inside your soul
Don't come back for me
Don't come back at all!
Who do you think you are?
Who do you think you are?
Who do you think you are?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
