Arki

Täällä ollaan taas, kotimaassa. Tai ollaan oltu jo lauantaista asti mut näin pitkään taas meni ennenkun sain aikaseksi tulla tänne höpöttämään.

Oltiin murun kanssa viikko etelässä ja matka meni tosi kivasti. Vähän ois saanut olla lämpimämmät ilmat mutta neuleella ja farkuilla pärjäs. Sen verran hullu mä olin että vaikka paikalliset sanoi että sekä keli ja meri on kylmempää kun tavallisesti tähän aikaan vuodesta niin pitihän se meri testata. Ja perkele kun olikin kylmää! En pystynyt edes yhtä vetoa ottamaan vaan mun uiminen oli pelkkä säälittävä dippaus kaulaan asti ja äkkiä ylös. Mut tulipahan kastauduttua Adrianmeressä.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi ja sehän näkyy vyötäröllä. Mikä bikinikunto?

Työt alkaa vajaan parin viikon päästä enkä malta millään odottaa. Ihanaa päästä tekemään jotain järkevää. Vielä ei jännitä mut kerkeehän sitä.

Alotettiin myös prätkäkausi! Toissakesänä Keijo-Petteri hommas moottoripyöräkortin ja vielä viime kesänä se ei oikein uskaltanut ottaa mua kyytiin kun ajokilometrejä oli niin vähän. Nyt se rohkaistui ja eilen lainattiin mun siskolta prätkäkamat mulle ja tehtiin varovainen puolen tunnin lenkki. Se oli ihanaa! En muistanutkaan kuinka ihanaa on istua moottoripyörän kyydissä ja ihailla maisemia. Näkee ihan erilailla kun auton sisältä. Ou jee. Oon into piukeena. Koska mennään taas? Joko mennään? Nytkö lähetään?

Mutta että tää ei ois vaan onnea ja autuutta niin mun on pakko avautua yhestä asiasta mikä mua vaivaa ja mikä mua hävettää. Mustasukkaisuus. Mä tiedän tasan tarkaan että mä olen rakastettu, ihana, kaunis jne. mut miks sitten nämä asiat saa mut näkee punasta?

- sen exä soittaa kertoakseen niiden yhteisestä koirasta et se joutuu eläinlääkäriin? (se koira ei ees asu exällä vaan vittu exän isäpuolella!!!! Vittuako se exä soittelee)
- sen exän isäpuoli soittaa ja kyselee tietokoneneuvoja? (no tietenkin ne haluu että V-P palaa takas niiden perheeseen ja jättää mut)
- mun ystävä meni kysymään siltä mielipidettä iltapuvusta ja mun mielestä sen ilme muuttui pelokkaaksi kun tulin paikalle (se oli kuitenkin etä "vau sä Koo näytät hyvältä" ja kun mä tulin paikalle ni piti esittää ihan coolia ja olla "et ihan jees". Kun mun mielestä sen ilme oli just sellanen syyllinen ja ajatteli vaan et voi vittu toivottavasti Katariina ei kuullut mitä mä sanoin ja huomannut kun mä kuolaan sen ystävää) 
- ne on jossain virman kinkereissä ja saan kuulla et joo, lopulta meitä oli vaan minä ja joku naikkonen. Otettiin sit siinä ne yhet ja lähettiin kotiin. (ai yhet? kävitte kuitenkin jossain bylsimässäjajajaja)

Eniten ehkä ahistaa toi Koo juttu. Ehkä siks koska Koo on tosi kova flirttailemaan kaikille ja välillä turhankin rankasti. Silti se itse vetää herneen nenään jos sen miestä halaa firman bileissä joku niiden työkaveri. Jeps, tasan ei mee...
Ekan kerran tää tapahtu ihan silloin alussa kun oltiin tutustuttu ja vein sen näytille mun ystävien luo. Mä huomasin Koon:n flirtin ja sanoin siitä sit murulle et Koo:lla on tommonen tapa.. Se tekee sitä siis kaikille ja välillä tuntuu että mitä vähemmän toinen lähtee mukaan, sitä kovemmin se yrittää.
Tää on itseasiassa menny jo siihen että kun mennään Koo:n luo niin molemmat alkaa jännittää toistensa reaktioita.Ollaan puhuttu tästä aikasemminkin ja asian pitäis olla ok. Mut vittu kun mä en kehtaa sanoo sille että tää asia edelleen vaivaa mua. Mä en jaksa enää puida tätä asiaa sen kanssa kun se ei tajua mua. Se ei vaan ymmärrä enkä mä osaa sille enempää tätä selittää eikä se osaa auttaa. 
Ymmärtääkö kukaan mua?
Koo pyys meitä sinne vapuks mutta mua jännittää. Alkoholi ja mustasukkaisuus ei tunnetusti ole hyvä yhdistelmä..

Oho, tulipas sittenkin taas kunnon avautuminen. Helpotti. Ehkä. Apua.

Joka ilta kun lamppu sammuu, Ja saapuu oikea yö..

Niin nukku-matti ei tule mun luo. Johtunee varmaan siitä että mulla ei ole päivisin kauheesti tekemistä. Pidän rytmiä yllä sillä, että nousen samoihin aikoihin kun Ville ja yritän mennä samaan aikaan myös sänkyyn. Useimmiten se menee siihen että muru nukahtaa ja mä jään pyörimään ja sit ei auta kun nousta ylös ja tulla olkkariin valvomaan.
Silmänaluset on kohta polviin asti tummat, onneks ei silmäpusseista oo kauheesti ongelmaa. Mut pää tässä hajoo.
Eilen muru pakotti mut ottamaan yhen unilääkkeen ja tänään onkin jo ihan eri fiilis. Mä soitin aamulla terveysasemalle ja odotan nyt soittoa sieltäpäin. Päätin varata ajan lääkärille. Josko sain uninappeja. Melatoniinista ei ole ollut mitään hyötyä.
Sit mulle on alkanut tulee ahdistuskohtauksia mistä olen kärsinyt aiemminkin. Josko siihenkin sais hetkeks helpotusta.
Mä itse uskon että nää asiat helpottaa heti kun pääsen töihin, mut siihen on vielä kuukausi.. Ja jos mä en nuku niin mä hajoon ennenkun kuukausi on täys :(

Ja tottakai mun väsymys tuo ongelmia meijän suhteeseen. Mä tiuskin ja äyskin ihan pienistäkin asioista ja kiukuttelen kun pikkulapsi. Ja ihan turhaan. Kyllä toinen yrittää ymmärtää ja olla tukena mut tajuunhan mäkin sen että jossain menee raja.
Mä todella toivon et pääsen pian lekuriin ja että napit sekä toi loma tois takas sen meidän yhteisen, levollisen ja hyvän olon.



edit. 16.02
Vittu. Terveyskeskusajan olisin saanut jopa kolmen viikon päähän. Kiitos ei. Kävin sitten yksityisellä itkee tirauttamassa (no se oli vahinko, en mä tarkotuksella mut tää väsymys saa vähän outoja piirteitä välillä) ja se lykkäs nukahtamislääkereseptin kouraan. En melkein malta odottaa iltaa ja kunnon yöunia!
Ensin kuitenkin mennään porukalla (sisko perheineen ja me kaks) äitille lettukesteille  ♥

Loma

Nyt mä olen lomalla. Siis sillain että en silmä kovana kyttää uusia duuneja eikä ahista yhtään. Mä olen lomalla toukokuun alkuun ja sit alkaa työt. Jei!

Ja ihan oikeelle lomallekkin pääsen, ihan siis reissuun asti. Mä olen haaveillut pitkään jo Irlannista mutta toi avokki (sanotaan vaikka Keijo) ei niin kauheesti lämmennyt ajatukselle (tai sanoi että haluis lähtee sinne kesällä et ei ois pelkoo siitä että satais joka päivä. Ymmärrän). Siispä ehdotin Kroatiaa ja sinne siis lähdetään. Eilen varattiin täältä lennot ja tuolta hotelli. Sit pitäis vielä päästä jollain kohteessa kentältä hotskulle. Taksilla jossei muulla.
Ihan huikeeta! Mä otan varuiks bikinit mukaan jos kelit sallii ja vesi on lämmintä. Ville ei välitä vedestä eikä varsinkaan auringonotosta. Viime reissulla sain silti parina aamupäiväna rauhassa löhötä uima-altaalla koska Ville teki vähän duunia välillä. Katotaan miten nyt käy :)
Lähtö on jo vajaan viikon päästä joten IIIIK. Mitä mä puen päälle, mitä mä otan mukaan?

Nyt pitäis sit vajaassa viikossa pudottaa ne kuuluisat 5 kiloa. No joo, alotin pitkän tauon jälkeen taas hölkkälenkit ja salilla oonkin vuoden alusta käynyt 3-4 kertaa viikossa. Musta tuntuu että mun pakarat on saaneet vähän muotoa jo enkä mä sivulta katsottuna näytä siltä et nojaisin seinään. Ja käsivarsissa huomaan myös eroa ja lihaksia mut toi masu.. Siinä vyötäröllä se uimarengas ilosesti köllöttää :D

Mä ajattelin tehdä myös semmosen elämäni aakkoset -jutun. No kun muutkin. Mut se onkin vaikeempaa kun mä ajattelin joten saas nähdä milloin se näkee päivänvalon. Nyt kuitenkin meen tekee elämäni ekaa kertaa kalapuikkoja seitistä. Kauheen jännää taas :D

Ei yksi vaan kaksi

Kävin eilen todellakin kahdessa työhaastattelussa.

A) 11 kk määräaikainen, surkea palkka, monipuolinen työnkuva mutta tulevaisuuden kannalta antaa vähemmän ja suppeasti vain tältä työn (koskee vain tätä yritystä) osa-alueelta, kivalta vaikuttavat työkaverit, parin viikon palkaton loma, syrjässä keskustasta

B) 5kk määräaikainen + mahdollinen jatko kevääseen, parempi palkka, monipuolisempi työnkuva joka tulevaisuuden kannalta antaa työn (koskee tätä sekä myös muita yrityksiä) osalta enemmän ja laajemmin , kivalta vaikuttavat työkaverit, keskustassa

Arvatkaa kumman valitsin. Koska kyllä, ne molemmat ois halunneet mut.