Viikonloppu edessä - ihanaa!

Nyt mä unohdan työasiat hetkeksi eli viikonlopuksi!

Mä oon tänään siivoillut (ylläriiii) ja uunista tuoksuu raparperipiirakan ihanat aromit. Suuntaan illaksi ystävän luo juoruumaan ja syömään herkkuja. Ei ollakkaan nähty aikoihin.
Huomenna päivällä treffaan toisen ystävän ja siitä suuntaan kolmannen luo. Ihanaa - mulla on seuraelämää!

Saa toi mieskin välillä sit vähän omaa aikaa kun mä en ole kyljessä nysväämässä. Pinnaa kiristää kun ollaan oltu ehkä liikaakin yhdessä, kokoajan, jatkuvasti. Tää viikonloppu tekee meille varmasti todella hyvää!

Ens viikolle suunnitelmissa ois maanantaina sisarhentovalkoilua kun miehellä on yks leikkaus eikä sitä saa yksin päästää kotiin sieltä lääkepöllyissä. Tiistaina kuntosali, keskiviikkona haastattelu ja ystävän treffaaminen ja sit vaan lisää kesäkropan tavottelua.

Äitin luonakin vois visiteerata. Se on luvannut opettaa mun neulomaan villasukkia mut saas nähdä kumman hermot menee ensin, mun vai äitin.
Ja ai niin, mun sisko on raskaana!!! Ihanaa, vauva ♥ Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti. Mä en malta odottaa että pääsen nuuhkuttamaan vauvan tuoksua. Mä olen niin onnellinen siskon ja perheensä puolesta!

Nyt on mentävä ottamaan piirakka uunista ja sit pitäs hetki tehdä vielä jotain järkevää kunnes voinkin lähteä...
Ihanaa viikonloppua kaikille ♥

No oho!

Soittivat taas rekryfirmasta ja tarjosivat yhtä hommaa..

+ monipuolinen työnkuva
+ ma-pe virastotyöaika
+ lyhyt työmatka
+ tekemistä päiville muutakin kun sali ja höpöttely kissoille

- palkka on säälittävä
- palkka on todella surkea verrattuna siihen mitä olen aikasemmin tienannut
- palkan pienuus

Okei, rekryfirma on antanut mun tiedot nyt sinne yritykseen eli nyt odotan josko sieltä firmasta soittavat mut haastatteluun.

Kotiavovaimoilu jatkuu

Haastattelu meni hyvin mutta en päässyt jatkoon. Miksi? Sitä en tiedä. Harmittaa ihan vitusti koska se ois ollut just sitä mitä mä haluan tehdä.

Parin viikon sisään tuosta soittivat rekryfirmasta toiseen haastatteluun yhteen toiseen hommaan mutta äääh, ei se ollut mitä mä halusin, paikka oli mielestäni liian kaukana ja jag talar inte svenska tai min svenska är mycket dåligt. Tai jotain sinne päin. Mut sen verran siinä joku tökki että sekä mä että haastattelija taidettiin yhdessä tulla siihen tulokseen että se paikka ei mulle sovi.
Harmittaa. Oisko mun pitänyt sittenkin ottaa se homma? Tai olla innokkaampi saamaan sen? Teinkö typerästi? Mutta sit taas osa musta sanoo että ratkaisu oli just oikea.
Ehkä mun pitää luottaa mun intuitioon tässäkin, koska kun se rekrytyyppi tuosta hommasta soitti niin mulle tuli jo sillon semmonen olo että mennään nyt käymään ja juttelemaan paikasta mutta njääh.
Ja mä haluan työnkin suhteen sen "tääonjustsitämitämaoonainahalunnut"-fiiliksen en sitä "ihanok"-tunnetta.

Tai mitä jos mä en vaan halua töitä? Mitä jos musta on kiva olla kotona ja siivoilla ja käydä salilla ja tehdä sitä tätä ja tota? Mistä vitusta mä tiedän?
Musta tuntuu että mä en todellakaan halua olla himassa ja vetelehtiä mut mistä mä tiiän? Voinko mä olla varma että mä ihan täysillä etsin töitä? Mistä sen tietää? Mikä on se määritelmä? Välillä mä ihan tosiaan epäilen että teenkö mä kaikkeni työn saannin eteen. Kyllä mä teen. Mä tiedän sen. Mut tiiättekö sen pienen perkeleen joka pistää sut epäileen jopa ittees ja kuiskii korvaan että "kukaan ei tosissaan usko että ees haluut töitä. sulla on niin mukavat oltavat himassa ja ukko joka maksaa kaiken. ei ihme että et oo vielä töitä löytänyt. tuskin oot pistänyt rikkaa ristiin sen eteen". Voi itku :(

Työhaastatteluun - Taas.

Josko kolmas kerta toden sanois? Toivoa sopii. Joulukuusta asti kotivaimoillen ja kahdessa haastattelussa käyneena aika on mennyt kyllä ihan kivasti mutta pakko myöntää että päivät tuntuu tooosi pitkille. Onneks systerillä on kolmivuorotyö joten edes joskus mä saan seuraa päiväsaikaankin.

Heräilen yleensä samaan aikaan kun avokkikin ja menen samoihin aikoihin unille. Ihan vaan siksi että ei menis rytmi ihan päälaelleen. Päivisin siivoilen, teen safkaa, käyn salilla/jumpassa. Onneks tossa 10min kävelymatkan päässä on ihana sali jossa viihdyn tosi hyvin. Monena aamuna herään jopa ennen Misteriä jolloin syön aamupalan ja se heittää mut sit sinne. Koska kyllä, vaaranahan aina on että jos en saa kyytiä niin toi 10min matka tuntuu liian pitkältä :D

Sain aamupäivällä puhelinsoiton ja huomenna sitten rekryfirmaan tyrkylle. Jännittää. Koulutustahan mulla ei alaan ole mutta ei se ennenkään oo haitannut. Tosin tällä alalla on ylitarjontaa duuneista joten saan olla oikeesti tyytyväinen että pääsen edes haastatteluun. Jos hyvin käyn niin mut palkataan sitten siihen duuniin suoraan, eikä siis rekryfirmaan. Iik. Sanoinko jo et jännittää.

Nyt täytyy värjätä juurikasvu, poistaa mustat lakat kynistä ja kaivaa edustusvaatteet jo valmiiks esille. Nälkäkin ois.