sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Jep..

No ei tullu sit treffejä. Minen jaksa enää noita miehiä. Mikä hitto niitä vaivaa?
Ei mulla nyt muuta. Mä meen syömään jätskiä :/

lauantai 27. helmikuuta 2010

Lepposa lauantai

Mä oon ollut niin liekeissä että selvisin tosta työviikosta hengissä! Kolmena päivänä ylitöitä, tein työkaverini hommat omieni lisäksi eli vitusti töitä ja uus järjestelmä. Mä selvisin, olin työssäni ihan sairaan hyvä ja sain todella vuolaat kiitokset suorituksestani ja jaksamisestani. Tuntu kyllä todelta hyvältä! Mä olen hyvä :)
Siksipä mä en halua että tilanne muuttuis :( Mä tiedän että se tulee muuttumaan ja se ahdistaa mua jotenkin vieläkin. Mä tajuan että loppujen lopuks se on firman kannalta ainakin hyvä juttu, mutta mä jollain tavalla menetän niin paljon. Mein yksikkö on firman ihanin, me tullaan niin hyvin toimeen ja mulla on maailman ihanin esimies. Ja sit mä en tule kuulumaan siihen enää. Kyllähän ne ihmiset mun elämässä pysyy niin kauan kun tossa firmassa oon duunissa mutta ei samalla tavalla :/ No, ei töistä ny enempää..

Eilinen ilta meni ystin (tästä lähtien kulkee nimellä Mee) sohvalla neuloen. Mee:n mies on reissussa ollut koko viikon ja Mee kotona muksujensa kanssa. Muksut oli jo nukkumassa kun menin sinne ja meillä oli tyttöjen hömppää ennen peliä :) Kynsihuoltoa, kestoväriä ripsiin jne. Mee keskitty sit illasta peliin ja mä oluen juontiin ja neulomiseen. Pelin jälkeen kävelin himaan, join yhden rommitotin ja kävin unille.

Tänään heräsin aikaseen, söin aamupuuroni kuten kunnon tytön kuuluu ja join liikaa kahvia.
Kävin salilla ja treeni kulki ihan hemmetin hyvin kunnes tein "hyvää huomenta" -liikkeen. Selkä ei tykännyt yhtään kunnon lämmittelyistä huolimatta. Nyt se on taas jumissa ja mua vituttaa :(

Onneks yks ysti (ja tämä olkoon jatkossa Koo) soitti ja kutsu itsensä ja muksunsa mun luo saunomaan :) Seura piristi ja halipulaan sain lääkettä kummityttöni halauksista <3 Tämä ilta meneekin sitten sohvalla..

Ayi:n kautta on tullut taas uusia tuttavuuksia :D Ketään en ole vielä nähnyt ja vaikka en heitä tapaiskaan niin on ollut ihan mukavaa jauhaa p*skaa niiden kanssa. Piristystä työpäiviin ja välillä tylsiks käyviin iltoihin :)

Edit: klo on nyt 23.42 ja mulle pamahti huomiseks treffit :D

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

No more sohvaperuna!

Ihan tappopäivä taas. Työkaveri edelleen kipee. Tosin mitään ilmotusta ei tullut että ei tule töihin, ei siis niin minkäänlaista. Ihme käytöstä tosiaan...
Kauhee kiire kokopäivän ku hoidin kahden ihmisen hommat ja sitten oli vielä sen uuden ohjelman opettelua. Tällä viikolla se pitäs saada kokonaan käyttöön. Wohoo :)
Luulin et oisin ollut ihan yhtä väsynyt kun eilenkin mutta töistä kotiin kävely piristi kummasti. Ysti soitti ja pyys kylään ja syömään :) Ja sehän sopi. Kävin kotona kääntymässä sen verran että otin lakanat petivaatteista ja vein petivaatteet parvekkeelle tuulettuun, imuroin ja vaihdoin salikamat päälle. Ystille mennessä kävin kaupassa ja sit reiluks pariks tunniks ystin luo. Sen muksut on niin ihania! Mä voisin vaan halailla ja pussailla niitä <3
Sieltä lähdin sit salille ja ihan hyvin jaksoin treenata. Hymyilytti kokoajan kun lopuks venyttelin. Mä tein sen, mä menin sinne ja treenasin :)
Kun tulin kotiin niin kävin tietty suihkussa. Safkaks tein lihapullia, tsatsikia ja salaattia. Nam. Just muuten söin ja voisin ottaa vielä lisää, oli niin hyvää!

Ihan pelkkää diipadaapaa tää teksti mutta aivot on ihan puuroa :D Ihan kohta meen nukkumaan, ihanan terve väsymys :)

tiistai 23. helmikuuta 2010

Sohvaperuna

Kävelin aamulla tuolla tuulessa ja tuiskussa töihin kun tunsin et taskussa tärisee. Yllätys - työkaveri laitto viestin et on kuumeessa. Just eilen sanoin ystävälle et mistä vetoo et työkamu on tällä viikolla kipee.. Sen verran kovaa tuhinaa, luurin paiskomista ja ääneen mutisemista "mä en vittu tuu kyllä huomenna töihin" kuului sermin toiselta puolelta.. Ei ollut eka eikä varmasti vika kerta kun noin tekee. Sillä ei oo minkäänlaista organisointikykyä hommiaan kohtaan. Yksikin muutos sen "aikatauluissa" vetää koko pakan sekasin ja sit se panikoi ja stressaantuu. Se ei voi sietää tota duuniansa muutenkaan vaan on siellä pakon edestä. Ja arvatkaapa kuka kärsii? Jep, minä.

Mä teen nytkin omien hommieni lisäks 20-30% sen hommista. Ja ihan vaan siks koska mä olen kiltti ja haluan auttaa sitä. Mun ei todellakaan olis pakko. Välillä musta tuntuu että vaikka mä tekisin 90% sen hommista niin se olis silti samanlainen.
Meille tulee yks uus järjestelmä mikä antaa mulle mahdollisuuden tehdä omalla koneellani senkin hommia, siis loppuun asti mikä nyt ei oo ollut mahdollista. Siihen en kyllä suostu että jatkossa teen omani ja puolet sen hommista. Jos se ei pysty hoitamaan töitään ni saavat ettiä siihen jonkun muun. Mä en nimittäin jaksa kovin kauaa tämmöstä. Mä voin jatkossakin tehdä sen hommista sen 20-30 pinnaa mut jumalauta mä en ala sitä paapomaan. Jos sen pää ei kestä ni ei mun tarvii kärsiä siitä. Joka helvetin sunnuntai mietin et onkohan se taas migreenissä/kuumeessa/oksennustaudissa, you name it.
Nyt on kauhee angsti päällä :/ Mä asiasta oon puhunu jo esimieheni kanssa ja se sano että hän puhuu työkaverini kanssa. Et jos oikeesti hommat ei miellytä ni voi ettii uutta duunia tai sit muuttaa asennettaan hommia kohtaan.

Mä tein tänään siis omat työni sekä työkaverin. Siinäkin ois ollut tarpeeks mut opettelin kaiken päälle sitä uutta järjestelmää ja jäin jopa tunniks ylitöihin.
Onneks mun esimies on ihana ja arvostaa mun panosta. Ei mun ois tarvinnu jäädä. Mä halusin ja siitä en kitise enkä valita. Mitä nopeemmin mä sen opin niin sitä paremmin ja helpommin hommat hoituu jatkossa :)

Töiden jälkeen olin into piukassa ja valmis lähtee kaverille ja sieltä salille. Tulin siis töistä kotiin, söin ja nukahdin sohvalle :/ Onneks eilen kävin sentäs juoksemassa. Huomenna sit pumppaamaan rautaa!

maanantai 22. helmikuuta 2010

Back on business

Reissu oli ihan mahtava. Mitä nyt kiukuttelin K:lle ekaks laivalla :D Purin turhautumista työviikon ja menkkojen takia ja mikä kaikki nyt mieltä painokaan..
Lähettiin K:n kanssa siis samaa matkaa "loman viettoon". Käytiin moikkaamassa tuttuja, syötiin hyvin ja vähän juotiinkin. Vietettiin laatu-aikaa keskenämme ja puhuttiin tulevaisuudesta, menneisyydestä ja nykyisyydestäkin. Mikään ei meidän välillä ole muuttunut mutta jotenkin on todella rauhallinen olo. Tunne, että jos meidän on tarkotus olla yhdessä niin se tulee tapahtumaan. Edelleen mennään kuten tähänkin asti.
Tuntuu että me molemmat ollaan muututtu siitä mitä oltiin. Musta tuntuu että ne asiat mitkä toisessa ärsytti eniten, niin niistä ois kulunut se pahin särmä pois. Pikkujutuista mistä saatiin joskus ihan mieletön tappelu aikaseks. Mä ainakin oon oppinut itsehillintää, sen että ei oo niin nokonuukaa siivooko toinen kahvikupin olkkarin pöydältä heti juomisen jälkeen pois vai vasta tunnin päästä. Pikkujuttuja jotka kasvo mein suhteen aikana järjettömiin mittoihin.
Se on aina kun ollaan K:n kanssa vietetty pidempi aika yhdessä, on tosi haikee erota. Tuntuu tyhjältä. Siinä on vaan niin hyvä olla ja se tuntuu oikeelta olla siinä.

Jep, et semmoset mietteet tällä kertaa :D

Se Mies osottautuki aikamoiseks tapaukseks. Pelimies mikä pelimies ja tais olla vaan pillu mielessä :D Ei tarvii siis sitä ainakaan treffata. Mut pari muutakin treffikutsuu on pukannut..

Tänään meen töiden jälkeen salille. Viime viikolla en sit käynyt kertaakaan ja olo on sen mukanen. Läski. Pakko päästä juoksemaan, kroppa kaipaa sitä just nyt :)

torstai 18. helmikuuta 2010

Kerpeleen menkat

Miks ihmistä on siunattu näin kivuliailla kuukautisilla? Häh? En tajuu. Monta päivää vetänyt taas buranaa ja kärvistellyt kivuissa. En tykkää yhtään. Tänään oli ainut päivä kun tällä viikolla oisin kerennyt salille ja nyt en yksinkertasesti pysty. Piti kaupassa käydä ja kissoille ostamassa ruokaa niin tuskanhiki vaan valu otsalta ja piti oikeesti keskittyy etten ois karjunu kassajonossa ääneen :(
Mun pitäs pakata viikonlopun reissua varten mut mä en jaksais millään. Mua ei just nyt huvittais yhtään lähteä sinne.. Röökiäkin oon polttanut :( Missä hitossa mun selkäranka on? Ei tarttis kieltäytyä kun siitä yhestä - ensimmäisestä.

Fb:n yhen sovelluksen kautta yks Mies otti minuun yhteyttä :D Ollaan pari päivää täs meilailtu ja laitettu parit tekstviestit. Mahanpohjasta kutittaa (ja tää ei liity menkkoihin) kun ajattelenkin sitä. Ens viikolla pitäs nähä. Saa taas nähä kuin täs taas käy. Häviääkö se ihan yhtäkkiä kun ilmestykin, mitään selittelemättä. Niitä on täs taas nähty :D

Ei hitto, nyt on pakko ottaa lisää särkylääkettä, vaniljateetä ja oikeesti alottaa se pakkaaminen.

tiistai 16. helmikuuta 2010

.

Menipä viikonloppu nopeesti. Perjantain ja lauantaipäivän vaan koomasin kotona ja tylsistyin. Eli lepäsin. Mä vihaan olla kipee. Mä rakastan mun kotia ja viihdyn täällä mut kipeenä on vaan niin kamalan tylsää ja kaikki muut paikat ois just sillon kivempia kun sohvanmutka :/

Lauantai-iltana likkakaverit tuli tänne saunomaan. Tehtiin pitsaa, juoruttiin ja voi helvetti että tulikin myös juotua.. Kaljaa, kuoharii ja votkaa. Yöks :D
K soitteli pari kertaa ja vonkas sen luo yöks. Hehehe. Siinä sitten romilleissa kun likat oli lähössä niin laitoin K:lle viestin et mä tuun nyt. Ja niinhän mä hyppäsin likkojen kans samaan taksiin ja suuntasin exälle yöks.
Näin ekaa kertaa vauvansängyn makkarissa vaikka K sanokin että se siellä sit on. (Kun sillon jouluna vauva ja äiti oli suomessa). Olin riisunut vaatteet veks sanoin ääneen että miks mä tänne tulin ja nukahdin :D
Koko seuraava päivä meni sängyn ja vessan väliä ravaten. Sänkyyn päästessä sanoin aina K:lle et silittäis mun päätä ja niinhän se teki kunnes nukahdin hetkeks herätäkseni taas vessaan.. Ai kaamee mikä olo..
K:n kaveri heitti mut ja K:n illal mun luo, katottiin leffoja ja syötiin jämäpitsaa.
Edelleenkään ei olla harrastettu seksiä. Viime kerrasta K:n kanssa on varmaan jo pari kuukautta.

Eilinen työpäivä meni kun siivillä , mitä nyt vitutuksen kanssa kun perjantaina oli duunissa infossa tullut tieto, että kaikki netin käyttö mikä ei liity työhön, on kielletty. Voihan ny vittu. Kaikki kiva kielletään. Mitä mä nyt tylsinä hetkinä töissä teen kun ei saa surffailla??? Tuijotan seinää? Ahistaa :/

Töiden jälkeen käytiin työkaverin kanssa Jumbossa ostoksilla. Mun hurjan tuhlausreissun saldo oli jääkaapin täydennystä, ripsiväri ja kasvovesi. Ei löytynyt juoksupipoo (unohdin) eikä uusia salivermeitä. Iski piheys :D

Tänään (kiroon itteeni) poltin parit tupakat, olin ärrinmurrin töissä ("kiukkusin" jopa toimarille - vitsinä tosin sille vaikka sisimmissäni vähän sitä tarkotinkin. Onneks se otti kaiken huumorilla) ja töiden jälestä lähin siskoni ja perheensä kanssa mein isälle kylään.

Huomenna töiden jälestä ystille, torstaina pitäs pakata ja perjantaina töiden jälestä K:n luo muille maille viikonlopuksi. Huh, kiirettä taas pitää. Millonkas sitä salille?? Jos kerkeen ja suinkin jaksan niin huomenna ja torstaina! Seuraava mahdollisuus vasta maanantaina.

Eipä voi taas valittaa että ei oo tekemistä ja elämää :D

perjantai 12. helmikuuta 2010

Omantunnontuskia

Mulla on aina kauheet omantunnontuskat kun oon kipee ja pois töistä. Nytkin.
Mietin vaan että oonko mä nyt oikeesti niin kipee etten ois voinut töihin mennä. Pää ihan tukkonen, nenä vuotaa, kokoajan paleltaa ja kuumemittarissa 37.5. Mut jos kuitenkin oisin jaksanut olla töissä..
Muille töissä aina mouhoon et jos on kipee niin on kipee ja sit pitää pysytellä kotona parantelemassa itteään. Miks ite sit oon tämmönen? Kauhee ahdistus tästäkin :/ Jotenkin en anna itelleni anteeks tämmöstä. Omatunto kolkuttaa kun "oon laiska?" tai jotain. Äh.
Mä tiedän ihmisiä ketkä pitää saikkupäiviä ihan huvikseen. Mua kait pelottaa että musta ajatellaan ihan samalla tavalla :(

Nyt on pakko päästä suihkuun. Oon ihan hikistynyt vaan sohvalla makoilusta. Tuntuu et vaan hikoilen kokoajan vaik paleltaakin. Sit puhtaat verkkarit, t-paita ja villasukat päälle ja peiton alle juomaan vaniljateetä <3

torstai 11. helmikuuta 2010

No höh

Mä olen palellut jo monta päivää ja nyt nousi kuume. Tänään meillä oli töissä palaveri ja mä tärisin ihan kauheesti. Esimies laittoi tuuletinta lämpimämmälle mun takia ja muut valitti kuumuutta :D
Nenäkin on vähän ollut tukossa mutta muuta ei palelun lisäks oo ollut. En ota nyt riskiä et tulisin enemmän kipeeks joten jäi sali/juoksu tältä illalta väliin. Enkä usko että menen huomenna töihinkään. Ehkä se lepo tekee nyt terää.
Mulla on jotenki semmonen tunne et kun mun työkaveri on tällä viikolla ollut niin paljon pois niin "en oo antanu itelleni lupaa" tulla kipeeks. Ja nyt ku tiiän et hommat on hoidossa ja työkaveri huomenna töissä (ellei sille tuu migreeni...) niin kroppa antoi periks..

Tänään pummin yhden tupakan kaverilta, muuten oon ollut polttamatta. Oon kyllä ylpee itestäni :) En ajattele että poltin yhden, hitto hitto hitto, vaan mä oon jättänyt ainakin x määrän polttamatta, hyvä hyvä hyvä!
Laastari ollut tiukasti lantiolla ja kaks niksatabua oon imeskellyt. Töissä aamupäivästä on tehnyt tosi tiukkaa mutta iltapäivään mennessä on helpottanut. Mä pystyn tähän kyllä. Mä tiedän sen!

Eilen tein oman enkkani juoksussa. Hölkkäsin ekaa kertaa kokonaisen tunnin. Kilsoja tuli 7. Pari alta puolen minuutin kävelytaukoa oli kyllä tossa ajassa mukana. Piti juoda vettä välillä ja koska mulla ei oo vielä kunnollista salipulloa, piti ottaa varovasti ettei mun hölkkähetkestä muodostu miss märkä t-paitakisaa :D
Maanantaina palkkapäivän kunniaks ois tarkotus mennä jumboon ostoksille. Mun ostoslistalla on juoksupipo (villapipo hikistyessään kutittaa), juomapullo salille ja ehkä uudet salivermeet.

Nyt kuitenkin peiton alle ja treffeille nukkumatin kanssa.

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Röökiä 0

Tänään on mennyt tupakkaa 0. Niksalaastari on lantiolla ja imeskelytabletteja varuiks. Yllättävän iisisti mennyt päivä vaikka rööki onkin lähes kokoajan ollut mielessä. Ei niinkään tee mieli muttakun tapana on ollut sitä polttaa tiettyinä hetkinä. Mä oon ollut kunnon tervakeuhko, lähes joka päivä mennyt 1,5 askia. Jep, se on paljon..
Tällä innolla on hyvä jatkaa näin. Toistaseksi! Mä en ajattele että oon lopettanut koko loppuelämäks, se on pelottavaa.

Töissä oli mukavan kiire ja aikas jänskä päivä. Mun ja työkamun huoneen katto on vuotanut ja sitä on viime viikosta asti korjattu. Tänään tuli taas kattoheput.. Yhtäkkiä rupes laastia satamaan niskaan. Noh, ei hätää vielä täs vaiheessa. Sit huomattiin et siellä on reikä josta näki kivasti sinisen taivaan. Jatkettiin siinä töitä ja yhtäkkiä tuli palaneen haju. Katottiin ylöspäin ja nähtiin semmonen 15x15 tulipallon tippuvan välikatolle. Huudettiin esimiehelle että täällä palaa ja rynnättiin huoneesta ulos. Esimies nappas vaahtosammuttimen ja sammutti palon. Meidän sankari <3.
Kauhee käry tietty sit huoneessa joten avattiin ikkuna, laitettiin ovi kiinni ja lähettiin syömään :) Vähän erilainen päivä tosiaan..

Söin tossa äsken ja nyt sulattelen sen verran että vois salille lähtee. Mä en oo muuten kertaakaan käynyt salilla suihkussa tai saunassa. Sali on nimittäin tossa parin talon päässä niin on jotenki ollut helppo vaihtaa vaan kengät ja tulla kotiin suihkuun/saunaan. Pitäsköhän tempasta ja korkata salin sauna?

Mä en muuten nyt tiedä mitä tehdä ton kommenttijutun suhteen. Minen osaa muuttaa enempää noita asetuksia. Yritän jossain vaiheessa testailla tota ja saada sen pelittämään paremmin :/ Mut koittakee ihmeessä kommentoida jos asiaa on :)

maanantai 8. helmikuuta 2010

Sattuu :)

En mä eilen salille päässyt. Ysti laitto viestiä että tekiskö munkin mieli leffaa ja pannaria :D No toki. Ysti tuli, sai kengät jalasta, katto minuu ja kysy et mikä hätänä. Siitähän se niagaran putous sit lähti. Yks ystävällinen kysymys ja pato murtu. Itkin kaikkea ja en mitään.
Ei siitä tyrskimisestä mitään tolkkua saanut mutta voi luoja että se helpotti :)
Loppuilta puitiin sitten ystin parisuhdetta, syötiin pannaria ja katottiin sivusilmällä yks komedia. Mulla on kyllä maailman parhaita ystäviä ja ihana perhe. Rakastan.

Töissä oli ihan mieletön kiire. Työkaveri oli (taas) migreenissä eikä siis tullut töihin. Hoidin hommat hemmetin hyvin ja saan olla taas ylpee itestäni.
Vaikka oli helevetin kiire päivä, niin sain omat hommat tehtyä ja senkin duunit. Miten kummassa työkamu ei pysty suoriutuun päivän hommista päivässä? Joka päivä sillä jää jotain hommia tekemättä. Mihin se työajan käyttää? Kun musta kuitenkin tuntuu että se paiskii hommia ihan niinku muutkin mut silti se "ei saa mitään tehtyä". En ees purnaa, ihmettelen vaan.

Tänään en sit oo kerennyt miettimään omaa elämääni enkä näin ollen ole edes ollut ahdistunut mistään :D Tulin töistä kotiin, söin, otin päiväunet ja lähdin salille. Alkulämppärinä juoksin 10 min lähes täysillä ja sitten tein normitreenin. Venyttelin ja tulin kotiin saunaan. Olin fiksuna likkana laittanut saunan lämpiämään valmiiks ennen salille menoa. Parhautta. Vaikka venyttelin niin joka paikkaan sattuu - ihanasti :)

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Onpa outoa..

Kirpulla oli kivaa. Kaverin kanssa höpötettiin niitä näitä ja vähän vakavempiakin asioita. Rahaa ei ihan kauheesti tullut mut pääsinpähän kamoista eroon. Yks laatikko meni roskiin, yks uffiin ja parit vaatteet toin takas kotiin. Ei hassumpaa!

Kirpun jälkeen söin ja kävin päiväunille. Herättyäni fundeerasin että mitä sitä oikein tekis. Menojalkaa vipatti mutta mieliala oli aika apea, johtuen varmaan enon kuolemasta. Oon niin pahoillani äitin puolesta. Juteltiin päivällä ja se kuulosti niin surulliselta :( En kyllä ihmettele yhtään..

Siinä kesken pohdintojen Heppu soitti. Oli tullut vanhemmiltaan ja oli keskustassa kaljalla. Kaipas seuraa. Sanoin sille et senkus tulee mut et mä aijon ottaa hutikat. Kahdesta syystä. Palkankorotuksesta ja enon kuolemasta. Heppukin oli jotenkin tosi hiljasella ja apeella päällä. Toi tullessaan pari leffaa ja tilattiin pitsat. Otettiin siinä samalla parit kaljat. Heppu ei viihdy duunissaan yhtään ja mitä kauemmin ollaan tunnettu, sitä enemmän sekin on avautunut asioistaan. Tää kerta oli siinä mielessä ehkä erilaisin että kumpikaan ei halunnut seksiä. Jollain tavalla teki mieli mutta ei kuitenkaan. Ihan omituista. Kai meille kummallekkin nyt riitti et oltiin hiljaa ja lähekkäin. Jäi outo olo kun se tossa äsken lähti.

K soitti eilen illalla, mulla oli puhelin äänettömällä ja tänään laitoin sille sit viestiä. Ei sillä kuulemma mitään asiaa ollut, ois vaan halunnut kuulla mun äänen kun on ikävä..
Toissapäivänä siltä tuli viesti joka meni jotenkin näin. "Katoin maailmanloppuelokuvaa. Jos noin oikeesti kävis, niin sinä olisit se, kenestä haluisin pitää kiinni ja halata kovaa".
Mä en tiennyt mitä vastata. Mä en tiedä mitä mä haluan.
Mun apea olo eiliseltä jatkuu vaan. Itkettääkin enkä tiedä miks. Tuntuu että on pala kurkussa koko ajan ja vaikee hengittää.

Kävin muuten eilen taas juoksemassa. 5km ja 45min. Mun piti ottaa kauhee loppuspurtti kun näytti että joko ajasta menee yli tai kilsoista alle. Ja siihen en suostu! Voi hitto et oli sen jälkeen hyvä olo, ihan mieletön :) Tänään ajattelin mennä taas nostamaan rautaa. Jos jaksan. Jos osais ton syömispuolen laittaa vielä kuntoon.. Röökiäkin on palanut. Vähemmän kun ennen, mut silti. Huomenna yritän (mä haluan olla ilman!!!) olla koko päivän polttamatta.

Nyt tarttis keksiä jotain tekemistä. En jaksa soimata itteeni jos en salille pääse. Mut jotain pitää tehdä. Ihan mitä tahansa, jotain. Pakko päästä tästä sohvalta ylös.

perjantai 5. helmikuuta 2010

New Me

Nyt on aamu ja kello on 8.15. Tajusin just että mä en oo hetkeen ajatellut Latea :) Ollaan toki töissä nähty jo tehty töitä yhessä mut se ei pyöri mun päässä vapaa-ajalla. Välillä töissä tulee hetki, kun se kattoo mua tietyllä tavalla, tulee semmonen haikee olo. Jonkunlainen kaipaus. Miks, sitä en ymmärrä koska se on aikamoinen lapatossu :D
Siitä oon silti ilonen että se ei lähde mein mukaan kun ollaan maaliskuussa vuokrattu mökki duuniporukan kanssa. Se alkoholi nimittäin on monesti sotkenut taas kaiken :D

Semmosta vielä että mulla on nyt nikotiinilaastari lantiolla. Se tapa on vaan niin pinttynyt. Kahvin kanssa, safkan jälkeen, työmatkalla, saunan jälkeen, kokoajan. Mä en halua enää! EN! Rööki ei auta tylsyyteen, ei vitutukseen, ei maistu safka niin hyvältä, se tummentaa hampaat ja vanhentaa ihoa. Mä kiroon sen päivän kun alotin.
Ja mä päätin että kun mä olen ollut 3kk polttamatta, mä otan tatuoinnin. Siinä tsemppiä kerrakseen :)

Mä en edelleenkään ole saanut kaikkia kirpputorikamoja kasaan ja huomenna oon niitä menossa myymään. Ai mitenkä niin jätän viimetippaan :D Vaatteet oon oikeestaan kattonut ja ne on jo säkeissä mut pakko sinne vaatekaappiin on vie kurkata et jos jotain laittais vielä. Sitten leffat, musiikit, kirjat, korut ja kengät. Siinähän ne. Ja jos sen verran kiertelis kirpulla että löytäis itelle jotain kivaa..


Edit: klo 12.44. Eikös just tänään Late sanonu mulle kun työasioita hoidettiin et "mä en oo pariin viikkoon kerennyt ees katsoa sua kunnolla. Mä en muistanutkaan miten kaunis hymy sulla on". Jep..

Äiti soitti, eno kuoli :(

torstai 4. helmikuuta 2010

Hyvää ja huonoa.

K kävi eilen mun luona. Teki mulle ruokaa ja mä korjasin sen housut. Meillä oli hyvä keskustelu ja elämä jatkuu niinkun tähänkin asti. Tosin mä sanoin että hellyys eli pusuttelu ja haliminen on pakko jättää vähemmälle. Ja ei seksiä. Että meidän molempien täytyy nyt tajuta ja ymmärtää mitä elämältä oikeen halutaan. Että halutaanko me toisemme vai ei. Se että lähes aina kun nähdään, käyttäydytään ku seurusteltais. Ja se ei oo hyväks. Molemmat myöntää että toisen kanssa on kauheen hyvä olla. Mutta tässä hommassa on niin paljon nyt niitä muttia. Annetaan nyt ajan kulua ja kokeillaan onnistuuko meiltä "vain ystävinä" olo. Lupauduin silti kerran vielä sen ex-duunimaahan viikonlopuks. Vikaa kertaa sinne kämppään..
En halunnut että K jäis yöks ja se ymmärsi. Ihana mies <3

Töissä on ollut taas (no melkein ainahan siellä on) mukavaa. Kävinpä tänään muuten ottamassa possupiikinkin ja nyt jännitän että tuleeko tuosta mitään oireita ja kuinka kipeeks käsi tuleekaan.
Mun ja työkaverin huoneessa kuuluu epäsäännöllisen säännöllinen tip tip tip koska mein välikatto vuotaa. Voi hitto et onkin ollut raivostuttavaa eikä yhtään rentouttavaa :D Huomenna tulee onneks kattokorjaaja tsekkaamaan ja toivottavasti korjaamaan tilanteen.
Ai niin, sain muuten sen palkankorotuksen :) Ei se oo niin paljoo kun ajattelin mut hei, se on silti palkankorotus. Jei!!! Tuli tunne että mua ja mun työpanosta ihan oikeesti arvostetaan tuolla ja et mut halutaan pitää "tyytyväisenä" että jatkossakin hoidan hommani hyvin :)

Päätä on särkenyt enemmän tai vähemmän koko päivän, burana 600:n on ehkä hionut pahimman särmän kivusta mutta sen verran blah olo että jää sali tältä illalta väliin. Tarkotus oli mennä juoksemaan kun maanantaina ja tiistaina kävin nostamassa rautaa. Jos huomenna sit!

Äiti soitti eilen. Sen veli on tosi huonossa kunnossa ja äti lähti tänään veljensä luo junalla.. Vaikka mä en enoa olekkaan nähnyt moneen vuoteen, on se mulle silti rakas ja ollut paljon mielessä. Eno on ollut sairas jo jonkin aikaa ja tarvii nyt ajatella että näin on parempi. Eno saa lääkettä enää kipuun, ei hoitoon. Viimesiä hetkiä. Toivottavasti äiti kerkee ajoissa sinne ja pääsee hyvästelemään veljensä.

maanantai 1. helmikuuta 2010

Uusi viikko ja Uudet kujeet?

Oli ehkä tylsin viikonloppu ikinä. Mitään en saanut aikaseksi. En yhtään mitään. En käynyt salilla, en lenkillä ja ihmisiäkin tapasin vaan ystin muksun 2-v. synttäreillä.
Synttärit oli kuitenkin vallan mukavat ja se lapsukainen ja pikkuveljensä on niin sulosia <3 Niiden kanssa telmiessä ei kyllä murheet painaneet mieltä, hymy oli herkässä ja nauratti paljon.

Mikä ihmeen low season tän mielialan kanssa nyt onkaan - niin saa stana jo riittää! Mä en pidä ittestäni tämmösenä, apaattisena ja mörrimöykkynä.

Perjantaina laitoin sit kuitenkin Hepulle viestin et mitä kuuluu.. Jauhettiin niitä näitä ja oli sit vaan puhetta et hän tulis sunnuntaina mun luo.
Sunnuntaina Heppu laitto päivällä viestii ja sovittiin et tulis mun luo. Tehtiin treffit asemalle ja käytiin makuunista vuokraa parit leffat. Joo, Hepulla oli krapula ja sen "mieskunto" ei ollut ihan kohillaan :D Kivaa toki oli sekä seura että iho mutta mä odotin enemmän. Nää pari viime kertaa on ollut erilaisia. Enemmän läheistyyttä ja höpinää kun sitä kiihkeetä "ota mut tässä ja nyt"- seksiä. Äh.
Mä en nyt taida olla tyytyväinen mihinkään.

K on nyt suomessa. Soitteli viikonlopun aikana pariinkin eri otteeseen. Mulla ei just nyt oo sillekkään mitään sanottavaa. En halunnut edes nähdä.

Töissä menee ihan normaalisti. Mulle tulee yks uus tehtävä, oon osittain tehnyt sitä tässä jo reilun vuoden. Nyt uus järjestelmä mahdollistaa sen että sitä tulen tekemään enemmänkin. Ja siitä johtuen pyydän ekaa kertaa elämässäni palkankorotusta. Saas nähä kuin mimmin käy. Vähän jännittää..
Sit kun se iso muutos tulee (syksyllä täysillä up and runnig) niin on aika pyytää palkankorotusta uudestaan. Se ei sitten olekkaan mun nykyisen esimiehen päänvaiva vaan sen tulevan esimiehen..

Joo, jospa kokeilis keskittyä töihin ja palailla vaikka illalla uudestaan asiaan.