Muutosten aika

No todellakin. Mä sain nimittäin asunnonkin!
Samasta rapusta ja kerrosta alempaa. Siinä on 41 neliöö, makkari, tupakeittiö, iso sauna ja iso kylppäri.
Ja 120€ halvempi ku tää. Harmittaa saunan menetys mut toisaalta ei mun tullu yksisteni kovin usein saunottua.
Ikävä tulee myös mun isoo keittiöö mut mä kestän sen kyllä. Raha ratkasee ja siitä teen mulle ja pojille ihanan kodin :) Mä oon jo mielessäni sisustanut sen ja ny on ruokailuryhmä netissä myynnissä ja metsästän uutta sohvaa. Mä niin haluun tummanruskeen divaanisohvan ja se sopis tonne uuteen kotiin täydellisesti!

Nyt vaan pikaset kuulumiset kun pitää vielä vähän pakkailla huomista laivareissua varten. Lähetään duuniporukan kanssa risteileen ja aiheuttaa pahennusta :D

Mä kävin keskiviikkona salilla ja nyt selkää juimii. Kävin lääkärissä töiden jälkeen hakee panacod reseptin jos tää tästä pahenee. Jos ei, niin en kyllä ota nappejakaan. Venyttelen varovasti ja liikun. Kyllä se tästä.

Huomenna suoraan töistä siis sinne laivalle. Juhlitaan samalla mun ja Jiin synttäreitä ja vähän mun läksiäisiäkin. Lauantaina saattaa bileet jatkua mutta sunnuntaiksi sovittiin jo entisen työkaverin kanssa treffit ja mennään taas sienimetsään. Päätettiin et oli vielä heikko happi tai ei - niin sinne mennään :D

Nyt pakkailemaan ja sit unille et jaksaa riekkua :D

Open your eyes

Ois sopinut tän aamupäivän teemaan. Vaikka kuin tihrustin niin aina meinasin missata suppilovahveroryppäät. Ei vaan oo silmä tottunut tohon sienestämiseen. Onneks oli kaks ihanaa naista mukana niin tuli jopa ihan kiitettävä sienisaalis koriin :) Sovittiin jo toisen kanssa että ens sunnuntaina uusiks!
Oli ihana tarpoa kumppareissa ja virttyneet verkkarit päällä tuolla ulkona. Teki hyvää sekä kropalle että mielelle. Yks ihan pikkiriikkinen miinus kylläkin. Mä koin elämäni ensimmäisen hirvikärpäskohtaamisen ja voin sanoo et ei ollut mieltäylentävä tapahtuma :( Iyh. Vieläkin tuntuu että semmonen kiipeilee mun päänahassa, niskassa, kaulassa.. YÖK.
Onneks ysti pelasti mut pulasta ja nauro mun paniikille :D
Mettältä lähdin toisen ystin kyydillä suoraan äidin ruokapatojen ääreen jossa odotteli myös iskosiskoni perheineen ja äidin miesystävä. Rakkaita kaikki!

Sangen mukavasti mennyt tää viikonloppu, rauhallisesti ja liian hyvin syöden. Kävin mä eilen salilla vähän äheltämässä ja huomenna vois mennä taas.

Ei ahista ees huominen työpäivä, enää kaks viikkoa ja sit se piina on ohi! Juteltiin paljon tosta duunista.. Toinen sienikaveri nimittäin joutu pihalle tuolta reilu pari kuukautta sitten ja toinen ettii uutta duunia. Ei siellä viihdy enää kovin moni omasta tahdostaan. Oon ilonen ja ylpee et uskalsin ottaa riskin. Meni syteen tai saveen.
Mä annoin tolle hommalle mahdollisuuden ja kun se ei tuntunu hyvältä ni sekä mun omaks parhaaks että firmankin, mun oli lähdettävä.
Ja mulla on hyvä olo nyt. Rentoutunut, luottavainen ja ilonen. Tuntuu hyvältä.

Tein tossa äsken huomiseks töihin vietäväks raparperipiirakan. Ihana tuoksu tääl kämpässä. Ihan vähän joudun sitä kyllä maistaan että kehtaako sitä töihin viedäkkään, mut ihan vähän vaan maistan ;)

Nyt suihkuun ja loppuilta oikosenaan sohvalla. Kaappaan molemmat katit kainaloon ku on vähän halipula..

Lisäys: Söin äitillä ison satsin riisiä, kasvis-kanakastiketta ja salattia. Santsasin. Jälkkäriks oli uuniomenaa ja vaniljavaahtoa. Santsasin sitäkin.
Luulin etten tänään enää söis kun olin niin täynnä et pyörin melkein autolle.
Ja mitä mitä. Taas on nälkä :D

Hih

Mä sain sen työpaikan!!! Keskiviikkona kävin haastattelussa ja jo parin tunnin päästä tuli viesti että saan paikan jos haluan. Ai että halusinko? Kyllä!
Perjantaihin asti olin hiljaa enkä uskaltanu mouhota ja perjantai aamuna kävin kirjottaa työsopparin. Mä alotan siellä 11.10.
Hitto et jännitti perjantaina mennä töihin ja irtisanoutua. Ja arvatkaas mitä mun nykynen esimies sano. Se mässytti purkkaa, tuijotti mua ku oisin idiootti ja sano että aha. AHA!
Entinen esimies sentäs onnitteli vaikka sanokin et kurjaa et lähden. Nyt on haikee, onnellinen, pelokas, rauhallinen ja ilonen olo. Ristiriitanen.
Mä tiiän et jossain vaiheessa kun uudes paikas tuntuu että en osaa mitään, tulee tunne että apua, mitä helvettiä mä olen mennyt tekemään. Et nyt oon tehny elämäni virheen.
Niin se on ollut aina kun on vaihtanut työpaikkaa ja opetellut uutta. Mä tiiän et se on normaalia. Mä tiedän että mä pärjään ja että mä tulen oppimaan ne hommat ja mä tiiän senkin että musta tulee siellä hiton hyvä työntekijä. Mun tarvii vaan antaa itelleni aikaa oppia ja omaksua uudet jutut.

Torstaina kävin salilla tekees keski-, ja yläkroppatreenin kun polvessa on jotain häikkää. Annan jalan levätä vaikka pyörällä oon töihin mennytkin. Tänään voisin mennä salille ja vaikka lenkillekkin (kävelyä, ehkä hölkkää jos polvi sallii) kun on noin upee keli.
Kävin äsken kierrätyskeskuksessa ja tein löytöjä. Kaks täydellistä (miesten)ruutupaitaa, upeet saappaat (iik, 8cm korot) ja leipävuuan ja yhteensä rahaa meni 9€. Mä rakastan kirppiksiä ja kierrätyskeskuksia!
Mä olen 174cm ilman korkoja ja vähän jänskättää et näytänkö joltain amatsonilta noi jalassa. Mut ne oli upeet ja mun oli saatava ne. Ne on täydelliset lyhyiden hameiden kanssa.

Huomenna meen entisen työkamuni kanssa sienimetsälle, jos tällä kertaa tulis parempi saalis ku viimeks. Ja sit huomenna päivällä äidin luo syömään.
Äiti haluis ostaa mulle champixit synttäri/joululahjaks. Ne on siis niit lääkkeitä mitkä auttaa röökinpolton lopettamiseen. Äitille autto ainakin ja se on ollut yli 5v polttamatta.
Pystynkö mä siihen? Rööki on kuulunu mun elämään niin monta vuotta, osaanko mä olla ilman? Mun pitää miettiä. Mä kyllä todellakin haluan röökistä eroon.

Nyt kattelen parit jaksot Frendeistä, sit pitäs tehdä leipää, safkaa ja korjata vähän vaatteita. Jos jaksan.
Saatanpa jopa kysästä Jania kylään..

Surulliset silmät ja apea olo

En mä sit saanutkaan sitä asuntoo. Ei se sit vaan ollut mulle tarkotettu. Etsintä jatkukoon.
Viikonloppu meni kun siivillä ja sunnuntaina kärsin elämäni pahimman krapulan. En näköjään opi..

Huomenna ois sit se työhaastattelu. Jännittää ihan älyttömästi. Huomisen jälkeen relaan. Mun on pakko. Kun haastattelu on ohi, niin sit asia on muiden käsissä eikä jännittäminen auta enää mitään. Eikä se kyllä auta etukäteenkään mut oon mikä oon. Jos suinkin jaksan ni töiden jälkeen sit salille. Piti mennä tänään mut en oo pystyny liikkumaan kotoota ees kauppaan. En vaan oo jaksanut. Väsyttää ja olo on apaattinen.

Tänään oli taas niin paska työpäivä ettei mitään rajaa. Viime viikolla särki päätä torstaina sekä perjantaina ja se vaan näköjään jatkuu :( Niska ja hartiat on niin jumissa että kun painaa sormella ni tekis mieli huutaa. Oon niin jännittynyt ja stressaantunut etten saa ees nukutuks kunnolla. Onneks on nukahtamislääkkeet, oon taas joutunu turvautuu niihin.

Salilla kävin viimeks torstaina ja eilen kävin uimassa. En tiiä kuin pitkän matkan uin mutta hitsit, ei se ollutkaan hyvä idea ku hartiat on jumissa..

Kitinää ja valitusta taas. Sitä mun elämä näyttää nyt olevan. Mä haluun nähdä sen valon tunnelin päässä, auringon paistavan risukasaan ja pilvellä kultaset reunat.


Nyt piiloon peiton alle pahaa maailmaa ja kupponen kuumaa kaakaota kouraan. Jos se ja Frendit dvd:n toka tuotantokausi (ekan kauden katoin sunnuntaina :D ) ei piristä tät sateista iltaa niin sit ei mikään.

Oikeesti, tää on perseestä! Joka toinen päivä on hyvä ja positiivinen olo ja joka toinen päivä vituttaa kaikki ja on paha olla. Lobotomia mulle kiitos tai oikeenlainen lääkitys.

No nih.

Olihan se ihan kiva kämppä. Tuli fiilis et se mies ois vuokrannu sen mulle vaik samantien (sen kans juttelin puhelimessa ja oli kuulemma tykännyt musta kovasti) mut tää mamma teki hyvin selväks et mä olin hänen listallaan vika vaihtoehto..
Kattellaan kuin käy. Mut se on sanottava et voi luoja toisten sisustus"makua". Joo, se on pieni kämppä (36 neliöö ku nykynen 60) mut miten joku voi sisustaa noin rumasti!!!11 Se sisustus teki siitä vielä pienemmän ja ahtaamman. Mikään ei sopinu yhteen ja kaikki huonekalut oli ihan eri tyylisiä. Iyh. Ja hyi helvetti mitkä verhot sillä nykysellä asukkaalla oli. Nauratti. Okei, makunsa kullakin..
Mut jos mä sen saan, ni mä teen siitä nätin ja avaran tuntusen. Mä tiiän. Ja se piha, mä tekisin siitä upeen :)

Nyt pitäs vähän siivoilla kun ei oo paljon viimeaikoina kiinnostunut huuseeraaminen.. Eikä kyllä kiinnostais nytkään mut mä hukun kissankarvoihin.

Kävin siellä siskon muksun synttäreillä ja oli ihanaa nähdä kaikkia rakkaita ystäviä ja niiden lapsia! Ihana iltapäivä kaiken kaikkiaan. Mä olen onnellinen. Mulla on maailman paras sisko ja ihanimmat ystävät!

Illan suunnitelmat avoinna. Kohta korkkaan kyl kaljan. Himottais mennä tohon lähelle ravinteliin koska siellä ois kasikytluvun kinkerit!!! Mä rrrrrakastan 80-luvun musaa. Seura vaan puuttu :(
Myy tulee jossain vaihees mun luo parille mut baariin se ei lähde. Ehkä mä uskaltaudun sit yksin. Tai sit en. IIk :D

:)

Nyt muuten jännittää! Eilen sovittiin työhaastattelusta ja se on ens keskiviikkona. Ja eilen kattelin taas netistä asuntoja ja löysin helmen. Siitä ei ollut ees sisäkuvia mut joku siinä kolahti. Otin samantien puhelimen käteeni ja soitin vuokranantajalle. Jotain mä tein puhelimessa oikein koska parin tunnin kuluttua siitä tuli tekstiviesti et lauantaina näyttö klo 11.45 ja tarkka osote.
Iik. Toivottavasti se kämppä on ihana myös sisältä ja toivottavasti tekisin hyvän vaikutuksen vuokranantajaan. Mä en yhtään tiiä kuin monelle ne sitä kämppää näyttää ja millä perustein ne sen jollekkin vuokraa.
Mut mä olen jo miettinyt mistä kamoista luovun ja miten sen sisustan vaikken ees pohjakuvaa oo nähnyt :D Mitä sitten et se on pienempi mihin nyt oon tottunut? Mut siinä on sauna ja oma piha!!! Ja hinta on jotain ihan uskomatonta. Mä haluun sen! Se on muuten mun!

Eilien piti lähtee viihteelle mut en mä sit voinutkaan. En ois antanu kovin vakuuttavaa kuvaa itestäni jos oisin menny sinne vanhalta viinalta haisten :D Eli eilen Mee tuli tänne ja mä leikin sille kampaajaa. Mä laitoin sille teippipidennykset ja niist tuli upeet! Ja hei, Meellä menee hyvin. Tai ainaki paremmin. Meen mies oli saanu jonku ahaa-elämyksen ja tajunnut et hän on tekemässä elämänsä suurinta virhettä!!! Et Mee on se jota hän rakastaa. Joo, ei kaikki tietenkää oo niinku ennen et paljon, paljon keskusteluja varmaan sie käydään mut kuten jo aikasemmin sanoin - toivoa vielä on!

Nyt lisää kahvia! Palaan myöhemmin kertoon siitä asunnosta.. Kuinkakohan kauan menee ennenku ne päättää kelle ne vuokraa... Kuin pitkään sitäkin joutuu sit jännittään. Samoten ku sitä työpaikkaa sit keskiviikon jälkeen.. Iik.

Positiivisuusviitta is bäk

Jostain sain taas revittyä iloa elämään ja aamulla hymyilytti auringonpaisteessa.
Töissä oli v*tunmoinen kiire, kuten aina ja esimies v*tutti kuten aina. Jaksoin silti hymyillä ja se kuulu asiakkaille äänestäkin koska kiitosta tuli :)

Ja sit ehkä se, mikä sai hymyn korviin oli yllättävä viesti Koolta. Sen duunissa on asiakaspalvelijan paikka auki. Ja kun näin sen ilmotuksen, tiesin et sinne oisin hakenut ilman Koon vinkkaustakin!!! Eli tässä nyt jännätään pääsenkö haastatteluun, hakemus nimittäin lähti lähes samantien. Ja erittäin mukavaa tästä tekee myös se, että henkilö kenelle hakemuksen laitoin on istunut mun luona kerran iltaa ja me tultiin ihan sairaan hyvin juttuun. Ja se oli sanonu Koolle et ehdottomasti Miss Nutcase tänne meille :D
Et jos se jostain kiinni jää (näin positiivisesti ajateltuna) niin rahasta. Liian pienel palkal mä en vaan voi mennä tai muuten menetän tän kämpän.
Mut ei saa nuolasta ennenku tipahtaa eikä murehtia turhaan. Nyt jännitetään!

Töiden jälkeen tein omenapiirakkaa ja Koo ja muksut tuli kahville ja mehulle sitä nauttimaan. Loput vien töihin koska mulle riitti se yks pala.
Ja kävin tänään salillakin ja käsivarret huutaa hoosiannaa. Oli hyvä reeni. Nyt kun sais ton makkaran tosta vyötäröltä pois niin upeeta :)

Ja hei, huomenna on perjantai!!!!

Mun positiivisuusviitta on varastettu..

Joo, on ollu vähän hiljasta.

Viikonloppu meni mukavasti, perjantaina kotosalla, lauantai-ilta Koolla ja sunnuntai äidin, siskon ja sen muksun kans sienimettällä. Sienisaalis oli surkee mut seura sitäkin ihanampi :)

Toissailtana mietin et ei paskemmin voi päivä enää mennä. Työmurheita - kuinkas muuten. Kunnes Myy soitti itkien. Sen avomies oli puhunut että ei oo onnellinen ja et ei kait haluis olla enää yhessä. Voi vittu.
Sitä ollaan tässä Myyn kanssa puitu maanantaina puhelimessa, eilen piiiitkällä kävelylenkillä ja tänään kun käytiin Jumbossa. Toivoa silti vielä on ja siihen on uskottava!

Ei nyt oikeen irtoo juttuu tänne. Eikä kyl muuallekkaan. Apaattinen olo eikä mikään huvita.

Et jos näätte jollain mun positiivisuusviitan ni pyytäkää palauttaan, mä tarviin sitä. En pidä itestäni tämmösenä.

Whoo-ah

Kohta tääkin viikkon on ohi ja viikonloppu voi alkaa!

Töissä on meinannut ahdistaa mutta en oo antanut sille valtaa. Oon yrittänyt olla ilonen, pirtee ja positiivinen.
Esimiehen kaa otettiin yhteen eilen kun yritin kertoo sille et mikä tossa hommassa mättää. Se ei vaan ymmärrä et kun ihmisille annetaan sata ja yks uutta juttua ja oletetaan että yhdellä kertomalla ne pitäis osata - se ahistaa. Se vaan sanoo et ajan kanssa, ajan kanssa ja silti se painaa päälle kun yleinen syyttäjä ja olettaa et me osataan kaikki.
Sil ei oo minkäänlaista organisointikykyä vaan kaikista asioista keskustellaan sit myöhemmin, selvitellään ja tutkitaan eikä ikinä niihin asioihin kuitenkaan palata. Mä en vaan voi ymmärtää sitä.

Mun yks työkaveri laitto mulle eilen illalla viestiä jossa sanoi että mä olen hänen mielestään aivan ihana ja pyys anteeksi että hänellä on hermot kireellä ja et hän yritää olla rauhallisempi vaik vaikeeta se on. Voi murua. Meillä on kaikilla hermot kireellä ja tunteet pinnalla. Vaikka mä yritän esittää kovaa niin ei se ollut itku ollut taaskaan kovin kaukana :(

Juteltiin toisen työkamun kans eilen töiden jälkeen täst tilanteesta ja sanoin hällekkin et ei perkele tää oo normaalia et joka kerran kun juttelee esim. kaverin kans tästä hommasta ni rupee itkettää. Aina mä oon itkeny helposti mut tää ei oo semmosta normaalia itkua. Tää johtuu ahdistuksesta.
No mut ei töistä nyt sen enempää...

Toissailtana K tuli mun luo ja tilattiin pitsat ja katottiin leffa. Molemmat koomas sohvalla ja mä taisin leffan aikana nukahtaakkin. En kehdannut sanoo K:lle et menis kotio joten se jäi tänne sit yöks. Sanoin sille tiukasti et ihan turha alkaa vonkaamaan tai joutuu pihalle samantien. Ja se uskoi :) Meillä oli mukavan rento ilta ja oli kyllä ihanaa käpertyä tutun, turvallisen ja rakkaan kainaloon. Ehkä me oikeesti joskus voidaan olla ihan ja täysin vain ja ainoastaan ystäviä.

Eilen laitoin sitten Janille viestiä et seura kelpais :D
Ja sehän tuli. Se oli jossain urheilutreeneissä ja tuli mun luo joskus kymmenen jälkeen. Olin lämmittäny saunan valmiiks ja siellä sit käytiin viimeaikaset kuulumiset läpi. Flirttiä ja kosketusta tietty oli kans ja ties taas molemmat mihin se johti. Seksiinpä tietenki. Enkai mä sitä muuten tänne ois halunnutkaan. Ja voi veljet että teki taas hyvää. Kyllä se on kunnon pano mikä saa hymyn huulille pitkäks aikaa :D

Tänään oli lyhyt päivä duunissa kun mulla oli hammaslääkärille aika. Hammaskivenpoisto sillä vanhanaikasella kidutusmenetelmällä, sillä raudalla millä ni riipii. Ai saatana että sattui. Ja leuat meinas pari kertaa mennä lukkoon - ihan säikähdin. Ja nyt on leuka/suu/ikenet kipeet mutta upee hymy korvaa kivun :)

Huomenna aamulla ois tarkotus mennä salille kun tänään on vähän väsyttänyt. Otin tirsat kun tulin hammaslääkäriltä enkä oo tänään tehnyt mitään muuta. Olla möllöttänyt vaan sohvalla ja tuijottanut tylsänä telkkaria.

Lauantaina mennään äidin, siskon ja sen lapsen kanssa sienimettälle. Ihanaa aikaa rakkaiden kanssa. Otetaan eväät ja kahvia termariin mukaan.
Isällekkin soitin tossa yks päivä kun iski yhtäkkiä ihan kamala ikävä sitä kohtaan. Mä olen niin onnellinen kun mulla on niin ihana ja rakastava perhe. Näihin mukaviin ja ilosiin asioihin on hyvä päättää tämä postaus. Huomenna on taas perjantai :)

Dixi et animam levavi.

Ehkä vähän oon rakastunu noihin latinankielisiin sananlaskuihin :) Mut kun sopii niin hyvin tilanteeseen kun tilanteeseen.

Toi sunnuntainen purkaus teki mulle ihmeitä. Mä sain jonkunlaisen mielenrauhan. Mä lähin eilen töihin upeen näkösenä (oli kuulkaas valkosta kauluspaitaa, mustaa tiukkaa kynähametta ja saappaat), hymy huulilla ja tukka hyvin.
Ja mä vedin duunipäivän mahtaval asenteella, heitin herjaa, nauroin ja hupsuttelin.
Järkyttävä kiire ja muut mein tiimissä oli ihan silmät pyöreenä et "onks teil huollon puolella aina ollut tämmöstä". Pakko oli sanoo et tää kesä on ollut aika lähellä joo tämmöstä kiirettä koko ajana. Ne oli ihan shokissa.
Taisivat tajuta mitä kiire OIKEESTI on :D

Jopa mun uus esimies oli silmät pyöreenä ja kävi jotain "itkemässä" mun entiselle esimielle (joka on nykyisen pomo siis) et apua, miten me pärjätään noitten soittojen kans kun niitä tulee ihan kamalasti ja nyyh nyyh. Tais mun entinen esimies tokasta jotain et noi naiset tietää kyl mitä tehdä, et älä huoli.

Ja ehkä ihan pikkiriikkisen olin ylpee siitä, miten hyvin eilisen hoidin. Sekä oman asenteeni että töiden puolesta :)
Tänään ei kiire helpota koska työkamu kenen kaa aikasemmin tehtiin kaksin noit hommia, on kipee. Uusia juttuja ei vielä tehdä ristiin, pitää saada vanhat eka alta pois. Eli tää viikko menee taas niin et teen omat ja työkaverin hommat yksin ja vähän muuta vielä siihen päälle..

Kävin aamulla tekeen semmosen puolen tunnin hölkän, viime lenkistä onkin jo vähän liikaa aikaa. Tää hyvä puoli tässä iltavuorossa on. Huomenna ajattelin käydä aamulla salilla :)

Mä tiedän, yhtenä hetkenä mä olen ahdistuksen ja masennuksen syövereissä ja vihaan kaikkea ja kaikkia ja toisena hypin ja pompin ilosena ja rakastan elämää.
Mut tämmönen mä oon, tuuliviiri. Tunteet vie. Mut tänne mä purkaan pahan oloni, se helpottaa.
Tai sit mä oon vaan iteknyt ja mouhonut tästä niin pitkään ja paljon et oma mitta tuli täyteen. En tiiä enkä oikeestaan ees välitä. Pääasia et mulla on nyt hyvä olla ja musta tuntuu et mä oon pitkästä aikaa minä. Se mikä mä oikeesti olen.


Ja kommentit on aina ihania, ne pirstää :) Ootte mulle tärkeitä vaikka en teitä tunnekkaan.
Roskikselle ja Kujakissalle näääääääääääääääääääääääääääääääääin pitkä hali :)

Jos täällä muitakin lukijoita on niin kommentit on tervetulleita ♥

Dum spiro, spero.

Viikonloppu on mennyt erittäin rennoissa merkeissä eli en oo tehnyt oikeestaan mitään. Haikee olo edelleen kun rovaniemeläinen lähti mut minkäs teet. Kivaa oli - that´s it. Olihan se mukava ja kaikkee mut ei se jalkoja alta vienyt. Ja mä haluan miehen, et kun me tavataan ni mä vaan tiiän et se on siinä. Niin on käyny kolme kertaa. Muinainen exä, K ja L. Vähempään en tyydy.

Sekä perjantaina että lauantaina K soitteli, ei sillä mitään ihmeellisempää asiaa ollut. Kertoi kyllä että kun se torstaina soitti ja sanoin että mulle tulee vieras, niin se tuli mustasukkaseks kun tajus et puhuin jostain miehestä. Mä en tajuu miks lähes joka kerta me jollain tavalla sivutaan K:n ja mun suhdetta kun jutellaan. K ois halunnut nähdä mutta mä olen ollut todella epäsosiaalinen torstain jälkeen kun rovaniemeläinen lähti.

Koo soitti perjantaina ja ois tullut käymään, mut mä olin niin kyrpä otassa duunien takia että en jaksanut ees Koon kanssa höpötellä. Se ois menny kuitenkin siihen et oisin mouhonnut duunistani, enkä vaan jaksanut enkä halunnut.

Lauantaina käväsin Myyn luona mutta sielläkään en jaksanut olla pitkään. Mä oon vaan maannut sohvalla, lueskellut kirjoja, blogeja ja tuijottanut telkkaria. Niin ja tehnyt itse keräämistäni omenoista sosetta :)

Tänään kävin Myyn kanssa kirppiksellä myymässä ja oli ihan kiva päivä. Törmäsin kahteen kaveriin ja oli kyllä kiva nähdä molempia. Pitäs yrittää nähdä heitä ihan ajan kanssa. Oon ollut niin surkee pitään yhteyttä oikeestaan keheenkään. Paska kaveri.

Oon surffaillut mollin sivuilla mut ei oikeen oo mitään mieleistä. En mä halua lähtee johonki väliaikaseen paikkaan kuitenkaan. Mä haluan semmosen duunin mikä jo ilmotuksessaan huutaa mun nimee.
Vituttaa toi duuni edelleen niin ettei veri kierrä. Pahenee vaan.
Se on nyt vaan sinniteltävä eteenpäin ja samalla etittävä sitä uutta duunia. Ei auta itku markkinoilla vaikka helvetin herkässä se onkin :(
Mulla on paha olo.

Niin kerta

Mä tapasin tiistaina miehen. Leikin tyttöystävää eilisen ja tän illan. Ja nyt on taas yksinäinen olo kun sai oikeen kerta rysäyksellä kunnolla hellyyttä, halittelua, pusuttelua, kädestäpitelyä ja seksiä.
Ai miks se loppu nyt? Siks ku se lähti takas kotiinsa Rovaniemelle. Niin ja mä asun pääkaupunkiseudulla.
Siks se loppu. Nähdäänkö me vielä, sitä mä en tiedä.
Kerron lisää heti huomenna tai viikonloppuna, nyt on pakko mennä unille että jaksaa töissä vielä huomisen. Hymyilyttää.