Never Enough

Ei mitään. Ei vittu mitään tapahdu. Tylsää, tasasta, ahdistavaa ja tylsää.

Pääsiäinen meni ihan mukavasti mut kyllä mulla oli tylsääkin. Sunnuntai oli ainut oikeesti kiva päivä kun oli sen verran paljon ohjelmaa ettei kerenny liikaa miettimään mitään.
Töissä on ihan vitunmoinen kiire ja tänäänkin kävi niin useesti mielessä et "vittu mä en kestä enää tät paskaa".
Yhen hakemuksen taas pistin menee ja katotaan kuin mimmin käy.

Jii on löytäny miehen ja kappas, Miss Nutcasen olemassaolo on unohtunut. Oon ilonen sen puolesta mut vituttaa kun näin on käyny ennenki. Mut sit kun menee huonommin tai on kriisiä niin kyllä mut sit muistetaan. Saatana.

Kädet on taas ihottumaa täynnä. Vittu. Mistä mäkin muka ny stressaan? Duuni on, koti on, ihana perhe on ja ystäviäkin on. Mitä vittua kysyn minä.

Niin joo, kirjottelin tos yhen hepun kans. Juttu luisti ja sillain. Sit sen höpinät alko menee liian pikkutuhmiks ja sit se ei oikeen osannut muuta jauhaakkaan. Tuli fiilis et pillun perässähän se. No, kautta rantain tein selväks et pelkän pillun perässä on turha juosta niin kyllähän se sit ymmärsi. Ja kaiken huipuks kirjottelu on vähentyny huomattavasti siitä mitä alkuun meilailtiin. Hehheheeee. Selvishän sekin sit. Vittu mikä idiootti.
Silti vituttaa et sen meilit piristi päivää (kunnes siis rupes jo vähän vituttaa) ja nyt sekin pieni päivän piristys on loppu. Jumalauta sentään.

Liian pitkään on taas jatkunut tää alakulo. Puuh. Helpottipa vähän avautua. Ainakin hetkeks.
Kiitos ja anteeksi.

Ja sit vielä rakkausbiisi. Ripiitillä soinut sekä päässä että juutuubissa.

Moi.

Mun tämän päivän jännittävin hetki oli se, kun odottelin mitä se epämääränen pakkasesta ottamani sapuskarasia sisälsi.
Ei hyvin mene.

Väsymys ei oikeen ota laantuakseen mutta oon päässyt tällä viikolla jo pari kertaa lenkille joten ehkä niistä rautatabuista mitkä hankin, on jotain apua. Ja niistä b-, ja d-vitskuista kanssa mitä popsin joka aamu.

Kaikki tekee jotain nyt pääsiäisenä. Vittusaatanaperkele että välillä ottaa päähän olla lähes ainut sinkku ja lapseton tässä kaveriporukassa. Jiikin lähtee porukoilleen muualle. Kuka lähtee mun kanssa viihtelle??? Mä en jaksa tätäkin viikonloppua nysvätä kotona. Hajottaa ja rankasti. Yksin ei vaan huvita lähtee.
Ainut suunnitelma on mennä sunnuntaina äireelle päivällä ja siskon, Koon ja yhen kolmannen mimmin kans illallinen samaisena iltana. Jee jee. Onpa hurjaa. Vittu.
Neljä vapaapäivää ja mä kolme niistä mä vietän yksin. Ei kuullosta kovin mieltäylentävältä..

Mä haluan tavata ihmisiä, miehiä. En mä tarkota mitään "uuh, nyt mä rakastuin tohon mieheen" juttua vaan ihan normaalia kanssakäymistä, flirttiäkin. Mä haluan pilkettä silmäkulmaan saatana.

Duunipaikan lähettipoika jäi taas jutteleen mun kanssa tänään mut sekin ilo loppui lyhyeen kun yks työkaveri tuli pönöttää siihen viereen. Mitä vittua senkin piti siihen tulla kun meillä oli juttu kesken? Saatanan utelias pikkupimu se on, ei muuta.
Jos mulla ois munaa (oli joskus, vielä reilu puol vuotta sitten - mihin helvettiin sekin on kadonnut?) niin kysyisin sitä lähettipoikaa kaljalle :)

Eipä tässä..kait mä jatkan nenänkaivuuta kun ei taas irtoo muuta kun kitinää ja valitusta.

Ai niin. Yks kysymys vielä.
Mun vuokranantaja on huippu. Tai siis se nainen kenen kanssa oon mun vuokra-asioita hoitanut tässä jo pari kolme vuotta. Se on aivan upea ihminen ja "pelasti" mut kun aikoinaan ekan asuntoni tuolta vuokranantajalta sain. Mä haluisin muistaa häntä jotenkin muuten(kin) kun kiittämällä meilitse. Mut miten? Kukkapuska tuntuu liian imelältä. Vai?

ps. Muuttoon 19 päivää. Jei!

pps. Se sapuska oli kanakeittoa.

Oli vähän väsy

Viikonloppu meni mukavan rauhallisesti mut joku ihme väsykärpänen iski sunnuntai aamuna :(
Kävin sunnuntai aamuna lenkillä ja puolelta päivin lähettiin isän ja vaimonsa luo. Nukahdin siellä sit sohvalle.
Mä ajoin sitten systerin parhaalle kaverille (Mä. Ajoin. Mä en ikinä aja!!!) ja kappas, nukahdin sielläkin sohvalle.
Eipä siinä.. Kotiin tullessa jakson pari tuntia koomata ja sit olikin jo yöunien aika.
Maanantaina ja tiistaina olin töiden jälkeen niin väsynyt että oli pakko ottaa päiväunet. En jaksanut pestä pyykkiä, en imuroida ja kukat näytti kans tosi kärsiviltä.
Eilen vasta alkoi elämä voittaa (en siis ees ryypännyt viikonloppuna, et ei johtunut ees siitä) ja sain perseeni raahattua lenkille. Lenkki sujui hyvin ja sen jälkeen jaksoin jopa kastella kukkaparat.

Ihme fiilis ollut viimeaikoina ton väsymyksen takia. Pikkuhiljaa ehkä tää tästä..

Töissä ny on mitä on mut aurinko paistaa ja se saa hymyn huulille.
Ei uutta miesrintamalla.

Tuuliviiri yllä talon katon..

Selkä ei vieläkää oo täysin kunnossa mut en murehdi sitä nyt.

Töissä oli ihan huippu päivä! Puhelinjärjestelmä sekos ja sit pidettiinkin kaksia luureja päässä ja soiteltiin hulluna soittopyyntöjä läpi. Tajuton kiire ja mä rakastin joka hetkeä. Vittu mä vaan oon hyvä kiireessä ja paineessa. Mä oon paras.
Eilen juttelin esimiehen kanssa ja sanoin sille että en oo tyytyväinen, et pystyn vaativimpiinkin tehtäviin. Ja et toki teen tossa parhaani mut pidän silmät auki.. Ja se ymmärsi mua täysin ♥ Kiitti mua rehellisyydestä ja sano et ei haluu menettää mua mut ymmärtää ja tsemppaa jos jotain löytyy. Ja mä tiiän et se tarkotti mitä sanoi. Mua niin helpotti kun tiiän et voin olla rehellinen ja jos on työhaastattelu, voin sanoo sen rehellisesti ja mä tiiän et se pitää mun puolia ja suosittelee tarvittaessa. Se on paras!
Niin joo, töissä mein iltapäivän lähettipoika on namu. Pientä flirtinpoikasta sen kanssa ja se jos mikä piristää päivää.
Ja tänään joku tuntematon jantteri tuli käymään mein offisella ja hetken kun oltiin siinä höpisty ni purskahdin nauruun ja kysyin et kuka sä oikeen oot. Ei me oltu esittäydytty ni mistä mä oisin voinu tietää :D No se on mein uus luottamusmies ja voin kertoo et sitäkin näkisin mielelläni ihan viikottain. Olis se semmonen herkku ja ilo silmälle :)

En muuten näköjään kirjottanu et toissa lauantaina lähdin mun systerin kans viihteelle :D
Mentiin tohon lähelle baariin ja sinne tuli sitten mun ex-työkamu koko hääköörinsä kanssa. Känniinhän siellä joutui. Ja hupsista saatana, eksyin yhen tyypin luo josta ehkä oon täällä maininnut, ehkä en. Nähtiin siis ekaa kertaa mut ollaan meilailtu kyllä jo jonkun aikaa. Se on tutun tuttu et ihan "vaaraton" ja siks uskalsin sinne mennä (paskanmarjat - känniasteesta se johtui et lähin.. :D ). Ollan viestitelty senkin jälkeen joka päivä ja ehkäpä tänään nähdään :)

Nyt tuntuu et miehii puskee ovista ja ikkunoista ja rumempii/tylsimpii saa potkii pois :D
Niin ja Janikin kävi eilen! Voin kertoo et selkäkivun kans toi sekstailu ei oo kaikest helpointa ja oli kyllä niin saatanan tuskallisen ihana O ettei mitään rajaa. Kyllä on tänään hymyilyttänyt moni asia.

Oli mulla vielä jotain muutakin kerrottavaa mut en nyt muista että mitä. Otan siis oluen :)

Voi veljet

Mä en kuollut tylsyyteen. Enkä riipassut siis ranteitakaan auki enkä ees kalsarikännejä.

Niin siinä sit vaan kävi. Mä pääsen takas kotiin ♥
Mä tuun maksamaan itteni kipeeks ja rupeen myymään ehkä käytettyjä pikkareita että saan lisää fyrkkaa. Tai sit mä meen tonne kadunkulmaan.. Tai sit kun oon oppinut töissä uudet hommat niin pyydän palkankorotusta. Mut mä pääsen kotiin!

Selkä rupee oleen vihdoin ja viimein parempi, kävin jopa tänään tekee puolen tunnin reippaan kävelylenkin. Hölkätä en todellakaan vielä uskalla mut huomenna voisin kokeilla kävellä duunista kotiin..

Mulla on soinut Apulannan Mato päässä koko päivän. Helvetti. Ja töissäkin oli ihanan hulvaton meno ja nauroin monta kertaa niin et meinasin pissiä pöksyihin. Näin sen pitää mennä. Kevät ♥

Paskanmarjat

Selkä ei oo vieläkään kunnossa. Voihan vittu mä sanon. Vihloo niin perkeleesti tonne vasemmalle puolelle et välillä ihan tuskanhikee pukkaa. Kävin vähän kävelyllä tänään eikä hyvältä tuntunut. Huomenna meen kuitenkin töihin, katotaan mitä siitä tulee.
Mä en vaan jaksa olla kotona.

Yks heppu on piristäny mun päiviä mut mikä vittu siinä on että mä oon niin nihkee meneen treffeille. Toikin on ihan kivan näkönen, mukava (liiankin?), huumorintajuakin näyttää löytyvän ja kaikkee. Miks mua ei nappaa? Kyllä mä tiiän et mä osaan jutella tuntemattomien kanssa sen pakollisen kahvikupilisen tai tuopposen ajan. Mitä mä oikeen pelkään? Mä vihaan treffejä. Kesällä ois niin paljon helpompaa käydä vaiks pelaan minigolf-kierros tai jotain. Ääh. Miks mä oon tehny tästä tämmösen ongelman?

Juttelin pitkästä aikaa K:n kanssa. Mä olin unohtanut sen synttärit viikolla :( Muistin viime yönä ja tänään laitoin sille viestin ja se soitti. Oli ihana kuulla sen ääni. On se mulle edelleen niin perkeleen rakas.

Jokohan se pian alkais oleen nahkatakkikeli.. Kyllästyttää toi talvirotsi jo. Jos pistäis paksun villapaidan alle.. Hmm..

Tylsä viikonloppu rupee lähenee loppuaan. Luojan kiitos. Onneks maailman paras isosisko kävi tänään moikkaamassa mua. Se vähän piristi. Kahdet päiväunet ei ehkä ollu kauheen fiksu idea koska ei taida kovin helposti tänään tulla uni. No mutta, huomenna töihin. Sisulla jos ei muuta!

Voiko tylsyyteen kuolla?

Nyt on ihan semmonen olo et joko mä riipasen ranteet auki tai sit mä riipasen kalsarikännit.
Koo ja muksut kävi täällä ja sen aikaa olo oli hyvä. Muksut imuroi mulle ja mä maksoin niille avusta :) Koo kävi mulle kaupassakin, se ihana ♥
Mikään asento ei oo hyvä ja sängyssä en jaksais enää maata. Kävelylle tekis mieli. Ehkä jos köpöttelis ees hetken tuolla ulkona.. Tympee keli vaan.
Tympee on kyllä olokin. Mua ei vaan huvita. Levoton olo ja panettais. Jani on reissussa enkä mä kyllä varmaan ees kykenis. Saatana. Tää on niitä päiviä kun eniten vituttaa kaikki. Mä haluan lenkille. Mä haluan tehdä kotitreenin. Mä halusin jaksaa seistä paikallani ees sen aikaa et kuorisin perunat. Vittu. Mun on lähettävä ulos. Pää hajoo.

Just kun sä luulit et se on parempi

Huomaakin että ei ollutkaan. Viime sunnuntaina prakas selkä. Pötköttelin sohvalla kahvikupin kanssa ja siitä noustessa naksahti. Voi vittu. Koko viikon könysin silti töissä, ihan vinossa ja vinkurassa. Pari kertaa meinas jalat lähtee alta mut pysyin kovana vaik itku pyrkikin silmäluomien alta ja näky tähtiä. Sisko kävi mulle keskiviikkona ostaas kissanhiekkaa ja 1,5 litraa maitoa kun en pysty nostaa mitään painavaa kun se tuntuu pahalta selässä. Eipä siinä. Perjantaiaamuks olin varannut lääkärin ihan vaan et jos tarvii nappeja tai jotain. Paskanmarjat. Saikulle. Ois lykänny saikkua ens viikon puoliväliin mut en suostunut. Sanoin et tuun maanantaina jos on tarvis.
Eilen oli jopa suht ok mut tänään. Voi vittu mikä polte alaselässä ja liikkuminen on vaikeeta. Istuin sohvalla ja en meinannu päästä ylös. Käsivoimat ratkasee. Käsillä mä oon nostellut itteäni parempaan asentoon tai ylös - irvistyksen kera.
Voin kertoo et vituttaa olla taas saikulla. Luojan kiitos mun esimies tietää mitä on selkäkipu, et kuin avuttomaks sillon ittensä tuntee. Se näki tuskan mun silmissä, et mä en kuseta enkä valehtele vaan oon oikeesti kipuinen.

Mulla oli torstaina fysioterapia yläselän takia mut päätyivätkin hoitamaan alaselkää.. Mulla on kiputeipit koko selän pituudelta ja mustelma vasemmalla, lonkan yläpuolella kun fysio painoi ja hieroi.
Tää on perseestä. Koo tulee vanhemman lapsukaisensa kans tänään käymään. Kummitytsä imuroi mulle kun ite en pysty. Toki mä siitä maksan mutta musta on ihanaa että saan apua. Mä oon aikamoinen siivousfriikki ja yleensä imuroin 2-3 kertaa viikossa. Voitte kuvitella kuin mua vituttaa kun täällä on kissankarvoja ja kissanhiekkaa pitkin poikin kämppää ja sohvaa :(

No mut ny vähän päivitystä läskeihin. Syömiset on ollu vähän retuperällä mut oikeeseen suuntaan oon kuitenkin menossa. Välillä on tullut takapakkia tässäkin. Kotitreenit jää taas perkele väliin enkä lenkille pääse mutta mutta..

(suluissa aloitusmitat)
pituus 174cm
paino (73,3kg) 70.9kg -2,4kg
rinnan alta (85,5cm) 84cm -1,5cm
vy kapein kohta (83cm) 80cm -3cm
napa (99,5) 97.5cm -2.2cm
lantio (104cm) 104cm
reisi (64cm) 62.5cm -2.5cm

Lempifarkut lököttää jo niin pahasti että en kauheen mielelläni niitä päälle laita. Ne pienemmät lempparit menee päälle eikä ahista yhtään. Jenkkakahvat tulee vaan kivasti esille mut löysä paita korjaa :D

Nyt ei pysty taas oleen pidempään paikallaan mut palailen ehkä myöhemmin..