Kaikki hyvin täällä päässä, oikeestaan paremminkin ku hyvin.
Mutta kaikkea tätä ihanuutta varjostaa jatkuva ikijumi niskassa ja hartioissa. Olen nyt viime itsenäisyyspäivän jälkeen käynyt viisi kertaa piikillä (kipu+relaksantti) kun pää ei käänny, kädet ei toimi ja särky on välillä 0-10 asteikolla 110. Vittu.
Ei oo kauheesti töiden jälkeen kiinnostanut istua koneella. Paras asento on puolimakuuasento sillain että päätä ei tarvitse kannatella yhtään. Makuuasentokin on perseestä.
Saa ny nähdä mitä tän kans tekis. Leikkauksen jälkeen tää jumitus alkoi ja mietin josko menisin leikanneen lääkärin juttusille..
Joop. Vauva-asia edelleen päällä ja ootellaan vaan koska työ tuottais tulosta :D
Töissäkin menee hyvin - meikä vakinaistettiin!!! Bileet!
Reilu viikko enää töitä ja sit parin viikon loma. Toinen niistä vietetään ystäväporukalla etelän lämmössä mökillä (lue huvila). Ihan huippua.
No niin no, siinähän ne tärkeimmät :D
torstai 4. kesäkuuta 2015
perjantai 10. huhtikuuta 2015
Kevät!
Kevät on täällä. Ja perkeleen levoton mieli.
Meillä oli eilen töissä turvallisuuskoulutusta ja mä en osannut muuta kun kuolata sitä jätkää ja haaveilin mitä mä sille tekisin jos oisin voinut raahata sen johonkin varastoon ja repiä sen vaatteet pois.
Toissapäivänä olin yhteistyökumppanin kanssa liikenteessä katsomassa miten siellä päässä duunit hoituu ja mä vaan mietin et toi jätkä on mua 10 v nuorempi ja haluisin hoidella sen. Ai kaamee.
Kyllä. Näin kävi. Ja viime yönä näin kiihkeitä unia Latesta. Ei vittu. Mä en ole sitä ihmistä ajatellut aikoihin ja nyt tuli kauhean kova ikävä sitä. Ihan perseestä.
Panettaa. Kyllä. Omasta ukosta en silti haaveile just nyt pätkääkään vaikka kaikki onkin hyvin.
Dear Eki. Olenko epänormaali?
Meillä oli eilen töissä turvallisuuskoulutusta ja mä en osannut muuta kun kuolata sitä jätkää ja haaveilin mitä mä sille tekisin jos oisin voinut raahata sen johonkin varastoon ja repiä sen vaatteet pois.
Toissapäivänä olin yhteistyökumppanin kanssa liikenteessä katsomassa miten siellä päässä duunit hoituu ja mä vaan mietin et toi jätkä on mua 10 v nuorempi ja haluisin hoidella sen. Ai kaamee.
Kyllä. Näin kävi. Ja viime yönä näin kiihkeitä unia Latesta. Ei vittu. Mä en ole sitä ihmistä ajatellut aikoihin ja nyt tuli kauhean kova ikävä sitä. Ihan perseestä.
Panettaa. Kyllä. Omasta ukosta en silti haaveile just nyt pätkääkään vaikka kaikki onkin hyvin.
Dear Eki. Olenko epänormaali?
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
Täällä taas
Ottaa niin päähän oma saamattomuus tän kirjottamisen kanssa. No muttakun mitään uutta ja jännää ei ole tapahtunut niin tuntuu typerältä kirjottaa niitä näitä.
Niitä näitä.
Noin. Hahaa.
Oikeesti, mä oon unohtanut mun meiliosotteen ja salasanan tälle nimelle enkä saa millään palautettua niitä. Pitääkö mun keksiä taas uusi meiliosoite? Onko tässä bloggerissa meili samassa? Miksi mä en löydä sitä?
Miksi mun kynnet on niin pitkät että läppärillä on vaikee kirjottaa? Miks mä en ole tyytyväinen mun hiustenväriin vaikka kaikki kehuu kuin ihanan vaaleat ja kiiltävät nää on? Miks mä haluan sen liilan takas? Miks se tuntuu omimmalta?
Keijon kanssa menee paremmin kuin hyvin, töissä menee hyvin, oon laihtunut 4,5kg ja toiset enää jäljellä, kevät tulee takatalvesta huolimatta kovaa vauhtia, kesäks ollaan varattu isolla porukalla huvilta etelän lämmöstä viikoksi ja kaikkea muuta ihanaa.
Ainut paskaakin paskempi juttu on se, että mä jouduin 15 vuoden jälkeen luopumaan mun maailman ihanimmasta kissasta :( Se oli sairas, sairaampi kun edes lääkäri osasi kuvitella. Ei ollut enää muuta tehtävissä. Nyt kirjahyllyn päällä on kaunis uurna ja rakas on kotona ♥ Itkemättä ei tämäkään teksti tullut joten ei tästä sen enempää.
Nyt mä lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon että.. vitut. En mä voi luvata kun en haluu pettää lupaustani :D Mut mää yritän parhaani ja tulla höpöttelemään niitä näitä lisää pian. Oikein pian!
Niitä näitä.
Noin. Hahaa.
Oikeesti, mä oon unohtanut mun meiliosotteen ja salasanan tälle nimelle enkä saa millään palautettua niitä. Pitääkö mun keksiä taas uusi meiliosoite? Onko tässä bloggerissa meili samassa? Miksi mä en löydä sitä?
Miksi mun kynnet on niin pitkät että läppärillä on vaikee kirjottaa? Miks mä en ole tyytyväinen mun hiustenväriin vaikka kaikki kehuu kuin ihanan vaaleat ja kiiltävät nää on? Miks mä haluan sen liilan takas? Miks se tuntuu omimmalta?
Keijon kanssa menee paremmin kuin hyvin, töissä menee hyvin, oon laihtunut 4,5kg ja toiset enää jäljellä, kevät tulee takatalvesta huolimatta kovaa vauhtia, kesäks ollaan varattu isolla porukalla huvilta etelän lämmöstä viikoksi ja kaikkea muuta ihanaa.
Ainut paskaakin paskempi juttu on se, että mä jouduin 15 vuoden jälkeen luopumaan mun maailman ihanimmasta kissasta :( Se oli sairas, sairaampi kun edes lääkäri osasi kuvitella. Ei ollut enää muuta tehtävissä. Nyt kirjahyllyn päällä on kaunis uurna ja rakas on kotona ♥ Itkemättä ei tämäkään teksti tullut joten ei tästä sen enempää.
Nyt mä lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon että.. vitut. En mä voi luvata kun en haluu pettää lupaustani :D Mut mää yritän parhaani ja tulla höpöttelemään niitä näitä lisää pian. Oikein pian!
torstai 15. tammikuuta 2015
I am happy
Monien, monien unettomien öiden, syvällisten pähkäilyjen, ahdistavien ja pelottavien tunteiden läpikäynnin jälkeen otin vihdoin härkää sarvista ja istutin viime sunnuntaina Keijon alas kuuntelemaan mitä mulla oli sydämellä.
Välillä meinasin vaipua epätoivoon ja olin jo ihan varma että ero tulee. Niin isosta ja pelottavasta jutusta oli kyse.
Mut kaikki kääntyi onneksi parhain päin ja tässä kirjottelee maailman onnellisin nainen. Se rakastaa mua ja päätettiin yhteistuumin jättää ehkäisy pois. Päätin sillon että en aijo painostaa toista "siihen ekaan kertaan" mutta kun se eka kerta tuli niin nautin siitä ehkä enemmän kun ikinä :D
Ja sen jälkeen se kehtas vielä nauraa että "noin, nyt on laitettu vauva tilaukseen".
♥
ps. Erkki! Missä sä oot? Jos oot laittanut meiliä niin en oo sitä saanut koska en muista salasanaa meiliboxiin :( Oothan vielä kuitenkin siellä jossain?
Välillä meinasin vaipua epätoivoon ja olin jo ihan varma että ero tulee. Niin isosta ja pelottavasta jutusta oli kyse.
Mut kaikki kääntyi onneksi parhain päin ja tässä kirjottelee maailman onnellisin nainen. Se rakastaa mua ja päätettiin yhteistuumin jättää ehkäisy pois. Päätin sillon että en aijo painostaa toista "siihen ekaan kertaan" mutta kun se eka kerta tuli niin nautin siitä ehkä enemmän kun ikinä :D
Ja sen jälkeen se kehtas vielä nauraa että "noin, nyt on laitettu vauva tilaukseen".
♥
ps. Erkki! Missä sä oot? Jos oot laittanut meiliä niin en oo sitä saanut koska en muista salasanaa meiliboxiin :( Oothan vielä kuitenkin siellä jossain?
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Vaikeeta
Hyvää uutta vuotta ja silleen..
Töissä menee kivasti mut muuten on alakuloinen olo. Keijo ei vieläkään ole lämmennyt lapsiajatukselle. Sanoi kerran kun asiasta keskusteltiin että hän ei ole varma haluaako hän vielä pariin vuoteen yrittää. Mulla ei ole aikaa siihen että vasta parin vuoden jälkeen jätetään ehkäsy pois. Kroppa haraa jo nyt vastaan.
Ja kerran ison ison riidan aikana se sanoi että hän ei ole varma ollaanko me oikeita toisillemme. Se satutti.
Pyysi anteeksi sanojaan, annoin mutta se kaivertaa vieläkin takaraivossa. Mitä jos kuitenkin se ei ole onnellinen mun kanssa.
Vaadinko liikaa, haluanko liian paljon. Vittu että mä välillä vihaan parisuhdetta, ei tääkään oo aina helppoa, onnelista ja ruusuilla tanssimista. Vaikka toinen sanoo että rakastaa ja haluaa olla mun kanssa, silti mä epäilen sitä. Että se ei vaan sano että haluaa erota. Tai että ei ehkä koskaan halua sitä lasta.
Tänään on ahdistanut niin paljon että päätä särkee. Itkettää koko ajan. Mä tiedän että mun pitäis nostaa kissa pöydälle ja pistää faktat tiskiin. Mut mä en uskalla. Mä pelkään että siitä seuraa ero. Ihan vaan siksi koska mä haluan jättää ehkäisyn pois nyt, menee siihen raskautumiseen kuukausi tai 2 vuotta. Toinen ei vaan ymmärrä että sit jos lasta ei ala kuulua, niin sit ois vielä aikaa tutkia mistä se johtuu. Jos me alotetaan vasta parin vuoden päästä, mä olen jo melkein 40 ja sit on ehkä jo liian myöhästä.
Mä rakastan Keijoa koko sydämestäni ja haluan yhteisen tulevaisuuden. En mä halua olla yksin ja taas etsiä sitä kenen kanssa perheen perustaa. Sit mä en ehkä uskaltais enää edes yrittää. Vittu.
Enkä mä halua edes ketään muuta. Mä haluan Keijon.
Töissä menee kivasti mut muuten on alakuloinen olo. Keijo ei vieläkään ole lämmennyt lapsiajatukselle. Sanoi kerran kun asiasta keskusteltiin että hän ei ole varma haluaako hän vielä pariin vuoteen yrittää. Mulla ei ole aikaa siihen että vasta parin vuoden jälkeen jätetään ehkäsy pois. Kroppa haraa jo nyt vastaan.
Ja kerran ison ison riidan aikana se sanoi että hän ei ole varma ollaanko me oikeita toisillemme. Se satutti.
Pyysi anteeksi sanojaan, annoin mutta se kaivertaa vieläkin takaraivossa. Mitä jos kuitenkin se ei ole onnellinen mun kanssa.
Vaadinko liikaa, haluanko liian paljon. Vittu että mä välillä vihaan parisuhdetta, ei tääkään oo aina helppoa, onnelista ja ruusuilla tanssimista. Vaikka toinen sanoo että rakastaa ja haluaa olla mun kanssa, silti mä epäilen sitä. Että se ei vaan sano että haluaa erota. Tai että ei ehkä koskaan halua sitä lasta.
Tänään on ahdistanut niin paljon että päätä särkee. Itkettää koko ajan. Mä tiedän että mun pitäis nostaa kissa pöydälle ja pistää faktat tiskiin. Mut mä en uskalla. Mä pelkään että siitä seuraa ero. Ihan vaan siksi koska mä haluan jättää ehkäisyn pois nyt, menee siihen raskautumiseen kuukausi tai 2 vuotta. Toinen ei vaan ymmärrä että sit jos lasta ei ala kuulua, niin sit ois vielä aikaa tutkia mistä se johtuu. Jos me alotetaan vasta parin vuoden päästä, mä olen jo melkein 40 ja sit on ehkä jo liian myöhästä.
Mä rakastan Keijoa koko sydämestäni ja haluan yhteisen tulevaisuuden. En mä halua olla yksin ja taas etsiä sitä kenen kanssa perheen perustaa. Sit mä en ehkä uskaltais enää edes yrittää. Vittu.
Enkä mä halua edes ketään muuta. Mä haluan Keijon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
