Juhannuspäivänä lähdin aamupäivästä heti lenkille kun kerran oli kiva ilma eikä ollut alkoholin tuottamia oloja.
Päivä meni ihan kivasti, kävin saunassa, söin, nukuin parit päikkärit :D
Laitettiin Samin kanssa taas niitä näitä viestejä..
Illalla ysin jälkeen Koo yllätti soittamalla. Sillä oli menny naksu päähän kun R katto vaan futista ja Koota turhautti. Sano et oottaa just taksia et voiko tulla mun luo vai meneekö kotiinsa.
No mun luo tietty! Otettiin kaljat partsille ja parkkeerattiin sohville. Juoruttiin, jauhettiin paskaa ja naurettiin.
Ja sit tulee taas Samilta viestiä ja kutsuin sen mun luo iltaa viettämään :D Ajattelin ettei se tule kun Koo oli siellä mutta se yllätti taas ilosesti ja tuli.
Oli kiva nähdä miten lähes tuntematon ihminen sujahtaa juttuun mukaan kahden ihmisen kanssa jotka on tunteneet toisensa lähes 15 vuotta.
Koo jäi mun luo yöksi ja Sami lähti siinä joskus yhden aikaan himaan.
Mä en oikeen tiiä että onko mein välillä kipinää vai ei :D
Jollain tavalla on perhosia vatsassa ja sit taas ei. Oon ihan pihalla :D
No, en analysoi tätä tän enempää. Huomenna meen sen luo kahville ja oon taas piirun verran fiksumpi.
Ehkä.
Töissä on ihan saatanan hiljasta. Kaikki on kesälomilla. Mun tarttis tää viikko vie jaksaa ja kehitellä päiviks jotain tekemistä ja sit mulla on kahden viikon loma. Jeee!
Rahaahan mulla ei oo paljon p*skaakaan joten hirveesti ei kyllä tuu matkusteltua. Täytyy siis kehitellä jotain kivaa tässä lähistöllä :)
tiistai 26. kesäkuuta 2012
lauantai 23. kesäkuuta 2012
Mittumaari
Täytyy vähän alustaa..
Työkaveri on pari kertaa tässä parin kuukauden sisään maininnut et hällä ois yks tuttu (puhutaan tästä lähin vaikka nimellä Sami) joka vois sopia mulle.
Mä tietty kyselin että onko pitkä, pätkä, runopoika, kovis, tavallinen, mitä musiikkia, mitä tekee, onko hyvät hampaat jne jne.
Noh, alkuviikosta sanoin työkamulle että jos herra sallii niin työkamu antais Samin numeron mulle. Keskiviikkona sit laitoin sille viestiä ja vaihettiin parit tekstarit..
Ja sit asiaan.
Eilen olin oikeesti ihan paskana koko aamupäivän kun ahdisti olla yksin. Oli semmonen tunne että kukaan ei rakasta ja oon ihan hylkiö.
Olin aatellut että lähden seurasaareen kattomaan juhannusvalkeita mutta lähteminen tuntu todella vaikeelta. Yksin, ihmisten sekaan. Tuntuisko olo entistä yksinäisemmältä?
Otin siinä sit hissukseen kolme kaljaa, kävin suihkussa, meikkasin kevyesti ja kuuntelin hyvää musiikkia.
Hyppäsin kulkuvälineeseen ja kun pääsin keskustaan niin tuntu jo heti et tein oikeen ratkasun. Ja kun pääsin seurasaaren rantaan olin jo ihan fiiliksissä. Se on niin mahtava paikka ja mä rakastan tommosia museoalueita jotka ei vaikuta homeisilta museoilta. Harmitti vaan että unohdin kameran kotiin - mutta menenpä sinne tänä kesänä uudestaan ja otan äitin mukaan :)
Enivei. Käppäilin siellä sit ympäriinsä, kävin kattoo kun lasten kokko sytytettiin, ihailin maisemia ja fiilistelin ihmisten hyvää tuulta. Oli ihanaa olla paikassa missä ei örmytty eikä örvelletty.
Kävelin rantaa pitkin ja löysin ihanan kalliopaikan ja parkkeerasin siihen, nassu aurinkoon.
Otin laukusta (no juhannuksen kunniaks muutaman otin mukaan) oluen ja ihailin maisemaa ja sit piippas puhelin. Samihan se siinä. Kysy et häiritseekö ja voiko soittaa. Iski paniikki koska mä vihaan puhua puhelimessa tuntemattomien kanssa.
Vaihdeltiin siinä sit viestiä (vähän rivienvälistä tein selväks etten haluu puhuu. Joo joo, oon outo :D ) ja sille oli käyny samoin ku mulle, eli yksin oli. Ja se oli vielä selvinpäin.
Siinä sit jotain jauhettiin (se oli himassaan) ja samalla viestittelin Koolle joka pyyteli mua niiden seuraan.. Olin jo matkalla bussille päin kun jäin seuraamaan vielä hääparin tanssia siinä isolla lavalla. (Tähän oli menny n. tunti siitä Samin ekasta viestistä). Sit piippas taas ja kysymys kuuli: Millä kalliolla sä oot?
Mitä vittua, Sami oli seurasaaressa!
Aikasemmin olin tehny jo selväks et treffeille en lähde (ahdistaa jo se sana) joten noi oli kyllä täydelliset epätreffit ikinä :)
Tultiin hyvin juttuun ja naurettiin paljon. Ei se ihan mun simpukkaa koskettanut mut rivien välistä jo viikolla kävi selväks että kumpikaan ei mitään parisuhdetta oo ettimässä mut että (sinkku)kavereita ei oo kummallakaan liikaa.
Käppäiltiin pitkin saarta, puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä, käytiin kattomassa sitä aikuistenkin kokkoa, harmiteltiin kun kummallakin on kaks vasenta jalkaa eikä kehdattu käydä tanssimassa:D
Sami heitti mut sitten vielä kotiin ja kello tais olla puol 1 kun tulin kotiin.
Kyllä kuulkaas hymyilytti että kurjaakin kurjempi päivä muuttui noin mahtavaks!
Työkaveri on pari kertaa tässä parin kuukauden sisään maininnut et hällä ois yks tuttu (puhutaan tästä lähin vaikka nimellä Sami) joka vois sopia mulle.
Mä tietty kyselin että onko pitkä, pätkä, runopoika, kovis, tavallinen, mitä musiikkia, mitä tekee, onko hyvät hampaat jne jne.
Noh, alkuviikosta sanoin työkamulle että jos herra sallii niin työkamu antais Samin numeron mulle. Keskiviikkona sit laitoin sille viestiä ja vaihettiin parit tekstarit..
Ja sit asiaan.
Eilen olin oikeesti ihan paskana koko aamupäivän kun ahdisti olla yksin. Oli semmonen tunne että kukaan ei rakasta ja oon ihan hylkiö.
Olin aatellut että lähden seurasaareen kattomaan juhannusvalkeita mutta lähteminen tuntu todella vaikeelta. Yksin, ihmisten sekaan. Tuntuisko olo entistä yksinäisemmältä?
Otin siinä sit hissukseen kolme kaljaa, kävin suihkussa, meikkasin kevyesti ja kuuntelin hyvää musiikkia.
Hyppäsin kulkuvälineeseen ja kun pääsin keskustaan niin tuntu jo heti et tein oikeen ratkasun. Ja kun pääsin seurasaaren rantaan olin jo ihan fiiliksissä. Se on niin mahtava paikka ja mä rakastan tommosia museoalueita jotka ei vaikuta homeisilta museoilta. Harmitti vaan että unohdin kameran kotiin - mutta menenpä sinne tänä kesänä uudestaan ja otan äitin mukaan :)
Enivei. Käppäilin siellä sit ympäriinsä, kävin kattoo kun lasten kokko sytytettiin, ihailin maisemia ja fiilistelin ihmisten hyvää tuulta. Oli ihanaa olla paikassa missä ei örmytty eikä örvelletty.
Kävelin rantaa pitkin ja löysin ihanan kalliopaikan ja parkkeerasin siihen, nassu aurinkoon.
Otin laukusta (no juhannuksen kunniaks muutaman otin mukaan) oluen ja ihailin maisemaa ja sit piippas puhelin. Samihan se siinä. Kysy et häiritseekö ja voiko soittaa. Iski paniikki koska mä vihaan puhua puhelimessa tuntemattomien kanssa.
Vaihdeltiin siinä sit viestiä (vähän rivienvälistä tein selväks etten haluu puhuu. Joo joo, oon outo :D ) ja sille oli käyny samoin ku mulle, eli yksin oli. Ja se oli vielä selvinpäin.
Siinä sit jotain jauhettiin (se oli himassaan) ja samalla viestittelin Koolle joka pyyteli mua niiden seuraan.. Olin jo matkalla bussille päin kun jäin seuraamaan vielä hääparin tanssia siinä isolla lavalla. (Tähän oli menny n. tunti siitä Samin ekasta viestistä). Sit piippas taas ja kysymys kuuli: Millä kalliolla sä oot?
Mitä vittua, Sami oli seurasaaressa!
Aikasemmin olin tehny jo selväks et treffeille en lähde (ahdistaa jo se sana) joten noi oli kyllä täydelliset epätreffit ikinä :)
Tultiin hyvin juttuun ja naurettiin paljon. Ei se ihan mun simpukkaa koskettanut mut rivien välistä jo viikolla kävi selväks että kumpikaan ei mitään parisuhdetta oo ettimässä mut että (sinkku)kavereita ei oo kummallakaan liikaa.
Käppäiltiin pitkin saarta, puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä, käytiin kattomassa sitä aikuistenkin kokkoa, harmiteltiin kun kummallakin on kaks vasenta jalkaa eikä kehdattu käydä tanssimassa:D
Sami heitti mut sitten vielä kotiin ja kello tais olla puol 1 kun tulin kotiin.
Kyllä kuulkaas hymyilytti että kurjaakin kurjempi päivä muuttui noin mahtavaks!
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Möh
Late on historiaa ja oon yrittänyt olla ajattelematta koko ihmistä. Viime sunnuntai oli paha, mut niin ne sunnuntait yleesä mulla..
Nyt ahistaa juhannus.
Systeri perheineen lähtee kaverinsa mökille.
Myy perheineen lähtee kaverinsa mökille.
Marika perheineen lähtee kaverinsa mökille.
Jii ja avopuolisonsa tekevät kaksin jotain perjantaina ja sit lähtevät mökille.
Koo ja miesystävänsä "pyysivät" liittymään seuraan. Eivät tiedä vielä mitä tekevät mut pari asiaa mua tässä ny ahdistaa.
R oli ehdottanut että pyörittäs siellä täällä ja tuolla, grillattais ja ehkä uitais. Kysyin Koolta et kai R tietää et oltais kimpassa viettämässä juhannusta. Vastas
"Joo, kyllä se tietää että sä kuljet mukana." Voi vittu että särhähti korvaan. Kuljen mukana? Voinhan mä ny vittu liittyä vaikka rauhanmarssijoiden mukaan mutta ei se tarkota
että olen niiden kanssa. Vai ylireagoinko mä ny?
Ehdotin heille seurasaarta ja lintsiä. Ekaan Koo sanoi että häntä se ei nappaa ollenkaan eikä Koota ei kiinnosta pyöriminen laitteissa. Kysyin et mitäs R tykkää lintsistä ja siihen se vastas et ei sekään kuulemma hirveesti välitä mut saahan sieltä olutta. Okei..
No joo, sanoin et ei mua kyllä yksin niissä laitteissa sit huvita käydä. Vastas et "kai siellä ny muitakin ois ku me kolme". Siihen vastasin et se on vähän sama ku yksin/tuntemattomien kanssa. Tähän ei tullut vastausta.
Pari kolme tuntia tuon jälkeen laitoin Koolle sit viestin että jätän juhannuksen väliin. Et mielummin olen yksin kun oon kolmantena pyöränä.
Siihen ei ole tullut mitään vastausta.
Jep jep.
Edit. Klo 20.58
Otin töiden jälkeen luurin käteeni ja soitin Koolle. Oli pakko saada toi asia selvitettyä. Ja selvishän se.
Se on ite ihan paskana kun R:n ystävät (muutama siis, ei kaikki ja nämäkin muutama on yllätys yllätys - naisia) olivat sanoneet että eivät halua Koota mökilleen. Siksi tämä extempore ajatus tosta epämääräsestä haahuilusta, että ois ees jotain tekemistä :D Ja nyt ku oon lauhtunut niin ymmärrän että lintsi ei kiinnosta jos ei kerran maha ja pää kestä pyöritystä.
Vaihteeks oli koko jupakka siis väärinkäsitysten suma jota kumpikaan ei tajunnut selittää tarpeeks meilissä.
Nyt on hyvä ja helpottunut olo.
Nyt ahistaa juhannus.
Systeri perheineen lähtee kaverinsa mökille.
Myy perheineen lähtee kaverinsa mökille.
Marika perheineen lähtee kaverinsa mökille.
Jii ja avopuolisonsa tekevät kaksin jotain perjantaina ja sit lähtevät mökille.
Koo ja miesystävänsä "pyysivät" liittymään seuraan. Eivät tiedä vielä mitä tekevät mut pari asiaa mua tässä ny ahdistaa.
R oli ehdottanut että pyörittäs siellä täällä ja tuolla, grillattais ja ehkä uitais. Kysyin Koolta et kai R tietää et oltais kimpassa viettämässä juhannusta. Vastas
"Joo, kyllä se tietää että sä kuljet mukana." Voi vittu että särhähti korvaan. Kuljen mukana? Voinhan mä ny vittu liittyä vaikka rauhanmarssijoiden mukaan mutta ei se tarkota
että olen niiden kanssa. Vai ylireagoinko mä ny?
Ehdotin heille seurasaarta ja lintsiä. Ekaan Koo sanoi että häntä se ei nappaa ollenkaan eikä Koota ei kiinnosta pyöriminen laitteissa. Kysyin et mitäs R tykkää lintsistä ja siihen se vastas et ei sekään kuulemma hirveesti välitä mut saahan sieltä olutta. Okei..
No joo, sanoin et ei mua kyllä yksin niissä laitteissa sit huvita käydä. Vastas et "kai siellä ny muitakin ois ku me kolme". Siihen vastasin et se on vähän sama ku yksin/tuntemattomien kanssa. Tähän ei tullut vastausta.
Pari kolme tuntia tuon jälkeen laitoin Koolle sit viestin että jätän juhannuksen väliin. Et mielummin olen yksin kun oon kolmantena pyöränä.
Siihen ei ole tullut mitään vastausta.
Jep jep.
Edit. Klo 20.58
Otin töiden jälkeen luurin käteeni ja soitin Koolle. Oli pakko saada toi asia selvitettyä. Ja selvishän se.
Se on ite ihan paskana kun R:n ystävät (muutama siis, ei kaikki ja nämäkin muutama on yllätys yllätys - naisia) olivat sanoneet että eivät halua Koota mökilleen. Siksi tämä extempore ajatus tosta epämääräsestä haahuilusta, että ois ees jotain tekemistä :D Ja nyt ku oon lauhtunut niin ymmärrän että lintsi ei kiinnosta jos ei kerran maha ja pää kestä pyöritystä.
Vaihteeks oli koko jupakka siis väärinkäsitysten suma jota kumpikaan ei tajunnut selittää tarpeeks meilissä.
Nyt on hyvä ja helpottunut olo.
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Punainen ruusu
Tulin töistä.
Oven ulkopuolella oli punanen ruusu ja nimetön kortti jossa luki:
Kiitos kaikista yhteisistä hetkistä <3
Tuli itku.
Oven ulkopuolella oli punanen ruusu ja nimetön kortti jossa luki:
Kiitos kaikista yhteisistä hetkistä <3
Tuli itku.
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Luksusta
Henkisesti helvetin rankka viikko takana. Niin rankka että pukkas ihottumaa sekä päänahkaan että käsiin. Great.. Nyt se on silti ohi ja tuntuu että taakka on vihdoin pois harteilta.
Lukemattomien meilien jälkeen, joissa Late ei oikeestaan sanonut yhtään mitään, tää pahaatekevä "suhde" on vihdoin ohi. Mä en saanut vastauksia kysymyksiin, en selkeetä ainakaan. Mulla tuli mitta täyteen. Totaalisesti.
Kovasti se ois halunnut nähdä mutta siihen en suostunut. Siitä ois ollut vaan haittaa. Late osaa aina sanoa ja tehdä ne oikeet asian kun ollaan nähty ja aina oon ollut ihan sekasin sen jälkeen.
Nyt halusin käydä asiat läpi näkemättä ja koska en tullut hullua hurskaammaksi, tein sille selväks että se on ohi. En mene yksityiskohtiin, en vaan jaksa.
Mulla on ihan helvetin haikee mieli ja ihan helvetin kova ikävä sitä. Mut mä tiiän että tää on parempi näin ja mä ansaitsen jotain niin paljon parempaa. Nyt mun on vihdoin helpompi hengittää.
Rankan viikon jälkeen oon nauttinut ihan mielettömän ihanasta viikonlopusta kera rakkaiden ystävien. Se jos mikä pirstää mieltä :)
Perjantaina duunin jälkeen menin Koolle (se oli tullut reissusta ja oli ollut sitä ja muksuja niin kova ikävä ja oli ihan halata ja päästä turisemaan kaikkea) istumaan iltaa. Muksujen kanssa touhotettiin Koon tuomien tuliaisten parissa, parannettiin maailmaa puhumalla syntyjä syviä, katottiin futista (tai siis niitä miehiä) ja oltiin vaan. Ihana ilta eikä tarvinnut olla yksin, luksusta!
Lauantaina mein piti pitää brunssi Koon pihalla mutta sade sotki suunnitelmat ja likat tuli sitten tänne mun luo iltapäivästä. Tehtiin kimpassa safkaa, tuhottiin 4 pulloo Fresitaa + muut juomat päälle (juoppoja? mekö muka :D ), saunottiin ja syötiin valkosuklaata ja mansikoita. Istuttiin partsilla, kuunneltiin musiikkia ja naurettiin.
Lähettiin käymään vielä paikallisessa ja pelattiin Koon ja Systerin kanssa bilistä. Mitä paskemmin meni, sitä enemmän nauratti.
Systeri lähti kotiin yöks mutta mä sain Koon samaan sänkyyn :D Oli ihan parasta nukahtaa kun Koo vielä viestitteli miesystävälleen, se tunne kun ei tarvinnut olla yksin. Luksusta. Ja parasta oli herätä aamulla telkkarin ääneen jonka joku muu kun minä oli laittanut päälle. Kahvia se ruoja ei ollut keittänyt mut annoin anteeks :D
Syötiin sit aamupalaa, juotiin pannullinen kahvia ja katottiin joku komedia jonka jälkeen Koo lähti kotiin.
Otin sit pikku päikkärit ja sen jälkeen suuntasin Myylle grillaamaan makkaraa. Luksusta.
Oli ihana nähdä Myytä, miestänsä ja muksuja. Olin siellä joku pari tuntia ja sovittiin et jos huomenna paistaa aurinko niin lähetään duunin jälkeen rannalle. En uskalla kattoo vielä edes säätietoja :D Mut sen päätin että kun biitsille pääsen (huomenna tai myöhemmin) tänä kesänä ekan kerran, samalla heitän talviturkin. Aivan sama kuinka kylmää vesi on niin minähän menen uimaan!
Nyt vähän iltapalaa napaan ja sit unille. Töissä tulee olee rankka viikko mut se sopii hyvin, sit ei kerkee ajattelee liikaa :)
Lukemattomien meilien jälkeen, joissa Late ei oikeestaan sanonut yhtään mitään, tää pahaatekevä "suhde" on vihdoin ohi. Mä en saanut vastauksia kysymyksiin, en selkeetä ainakaan. Mulla tuli mitta täyteen. Totaalisesti.
Kovasti se ois halunnut nähdä mutta siihen en suostunut. Siitä ois ollut vaan haittaa. Late osaa aina sanoa ja tehdä ne oikeet asian kun ollaan nähty ja aina oon ollut ihan sekasin sen jälkeen.
Nyt halusin käydä asiat läpi näkemättä ja koska en tullut hullua hurskaammaksi, tein sille selväks että se on ohi. En mene yksityiskohtiin, en vaan jaksa.
Mulla on ihan helvetin haikee mieli ja ihan helvetin kova ikävä sitä. Mut mä tiiän että tää on parempi näin ja mä ansaitsen jotain niin paljon parempaa. Nyt mun on vihdoin helpompi hengittää.
Rankan viikon jälkeen oon nauttinut ihan mielettömän ihanasta viikonlopusta kera rakkaiden ystävien. Se jos mikä pirstää mieltä :)
Perjantaina duunin jälkeen menin Koolle (se oli tullut reissusta ja oli ollut sitä ja muksuja niin kova ikävä ja oli ihan halata ja päästä turisemaan kaikkea) istumaan iltaa. Muksujen kanssa touhotettiin Koon tuomien tuliaisten parissa, parannettiin maailmaa puhumalla syntyjä syviä, katottiin futista (tai siis niitä miehiä) ja oltiin vaan. Ihana ilta eikä tarvinnut olla yksin, luksusta!
Lauantaina mein piti pitää brunssi Koon pihalla mutta sade sotki suunnitelmat ja likat tuli sitten tänne mun luo iltapäivästä. Tehtiin kimpassa safkaa, tuhottiin 4 pulloo Fresitaa + muut juomat päälle (juoppoja? mekö muka :D ), saunottiin ja syötiin valkosuklaata ja mansikoita. Istuttiin partsilla, kuunneltiin musiikkia ja naurettiin.
Lähettiin käymään vielä paikallisessa ja pelattiin Koon ja Systerin kanssa bilistä. Mitä paskemmin meni, sitä enemmän nauratti.
Systeri lähti kotiin yöks mutta mä sain Koon samaan sänkyyn :D Oli ihan parasta nukahtaa kun Koo vielä viestitteli miesystävälleen, se tunne kun ei tarvinnut olla yksin. Luksusta. Ja parasta oli herätä aamulla telkkarin ääneen jonka joku muu kun minä oli laittanut päälle. Kahvia se ruoja ei ollut keittänyt mut annoin anteeks :D
Syötiin sit aamupalaa, juotiin pannullinen kahvia ja katottiin joku komedia jonka jälkeen Koo lähti kotiin.
Otin sit pikku päikkärit ja sen jälkeen suuntasin Myylle grillaamaan makkaraa. Luksusta.
Oli ihana nähdä Myytä, miestänsä ja muksuja. Olin siellä joku pari tuntia ja sovittiin et jos huomenna paistaa aurinko niin lähetään duunin jälkeen rannalle. En uskalla kattoo vielä edes säätietoja :D Mut sen päätin että kun biitsille pääsen (huomenna tai myöhemmin) tänä kesänä ekan kerran, samalla heitän talviturkin. Aivan sama kuinka kylmää vesi on niin minähän menen uimaan!
Nyt vähän iltapalaa napaan ja sit unille. Töissä tulee olee rankka viikko mut se sopii hyvin, sit ei kerkee ajattelee liikaa :)
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Sinä tarjosit vain salmiakkia..
Late ei vastannut mun kysymykseen että mikä sen pitää kotona. Ja eikä se osannut vastata siihenkään mikä sen saa tulemaan mun luo. Olen kuulemma silti koko ajan sen ajatuksissa.
Se tuli torstaiaamuna mun luo kahville ja oli taas niin ihanaa vaan olla sen kainalossa, pussailla ja puhua höpöjä. Siinä vaiheessa kun se heitti mut töihin ja parkkipaikalla vie pussailtiin niin kaikki oli hyvin, tuntu niin oikeelta. Mut se tarjos mulle salmiakkia ja mä lausuin sille "sinä tarjosit vain salmiakkia, minä olin hölmö, panin peliin koko elämän" niin sen reaktio siihen oli aidosti paniikinomanen "älä laita".
Sen äänensävy ja olemus muuttui jännittyneeks ja mä sain ehkä vihdoin oikeesti käsityksen siitä että vaikka se tykkää musta ihan älyttömästi niin se ei ikinä tule lähtemään kotoa. Sen reaktio oli vaan jotain.. mä en osaa kuvailla sitä fiilistä mikä siitä mun puolivitsillä tarkotetusta lauseesta seuras.
Mä en osannut sanoa enää mitään, katoin sitä vaan hetken silmiin ja painuin ulos autosta.
Mä olen surullinen.
On siis kevät
Uskoin vakavaan valaan,
No pojat on poikia ne lupaa muttei palaa
kevät - Kaiketi taivas vielä kestää,
pilvet jo luin, ei sadetta voi estää
kevät - Sinua ihmistä pelkään
minä oli hölmö, otin turpiin ja selkään,
kevät - Tosiaan ihmistä pelkään.
Se tuli torstaiaamuna mun luo kahville ja oli taas niin ihanaa vaan olla sen kainalossa, pussailla ja puhua höpöjä. Siinä vaiheessa kun se heitti mut töihin ja parkkipaikalla vie pussailtiin niin kaikki oli hyvin, tuntu niin oikeelta. Mut se tarjos mulle salmiakkia ja mä lausuin sille "sinä tarjosit vain salmiakkia, minä olin hölmö, panin peliin koko elämän" niin sen reaktio siihen oli aidosti paniikinomanen "älä laita".
Sen äänensävy ja olemus muuttui jännittyneeks ja mä sain ehkä vihdoin oikeesti käsityksen siitä että vaikka se tykkää musta ihan älyttömästi niin se ei ikinä tule lähtemään kotoa. Sen reaktio oli vaan jotain.. mä en osaa kuvailla sitä fiilistä mikä siitä mun puolivitsillä tarkotetusta lauseesta seuras.
Mä en osannut sanoa enää mitään, katoin sitä vaan hetken silmiin ja painuin ulos autosta.
Mä olen surullinen.
On siis kevät
Uskoin vakavaan valaan,
No pojat on poikia ne lupaa muttei palaa
kevät - Kaiketi taivas vielä kestää,
pilvet jo luin, ei sadetta voi estää
kevät - Sinua ihmistä pelkään
minä oli hölmö, otin turpiin ja selkään,
kevät - Tosiaan ihmistä pelkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
