Mitä mä sanoin

Itku, parku ja suru.
Mä arvasin. Heti kun mä päästin K:n lähelle, se satutti mua. Tahtomattaan, tajuumattaan mut silti. Me nähtiin siis viime viikon tiistaina jolloin se oli ihana, puhui kauniisti, piti lähellä ja sano et haluis et mä oisin sen tyttöystävä. Ja mä sanoin että ei puhuta nyt. Ja sanoin jopa et antais mulle aikaa ajatella.

Paskat. Perjantaina se oli jo treffeillä ja eilen viimeks saman mimmin kans. Juteltiin tänään kun olin töissä ja lisää kun olin päässyt. Mä en tajua miten se teki mulle näin. Vaikka mäkään en mikään puhdas pulmunen ole ja oon tehnyt vittumaisia juttuja, mutta silti.
K tuli käymään mun luona ja juteltiin pari tuntia. Mä itkin ja kiukkusin, rakastin ja raivosin. Haukuin ja huusin, rakastin ja vittuilin. Mä olin sitä kohtaan tosi paska ja ilkee. Ja voi että sitä hävetti. Ja se itki. Ja sitä ei tapahdu usein. Kaks kertaa oon nähny kun K itkee. Kun erottiin ja kun se kertoi että siitä tulee isä. Ja nyt.

Tää tapahtunut sai kuitenkin aikaan sen, että ilma meidän välillä puhdistu. Mä tajuan kuinka paljon mä siitä ihmisestä välitän ja kuin paljon rakastan. Silti homma ei toimi. Ei me kumpikaan olla valmiita vaikka välillä niin luultiinkin.
Silti se pikkupiru mun päässä laitto mut sanomaan K:lle virnuillen, että ikinä se ei tule löytämään näin upeeta, ihanaa, vaikkakin äkäpussia mutta rakastettavaa ihmistä. Ei näin mahtavaa ja sille näin täydellisesti sopivaa naista rinnalleen. Et vaikka kuin montaa naista se tapailis, vaik kuinka montaa naista se panis, niin mun verosta ei koskaan tuu vastaan.

Perkele. Ja mä tarkotin joka sanaa. Mä olen itkenyt pari tuntia, välillä K:n sylissä ja välillä toisessa päässä sohvaa. Mä huusin ja kiroilin. Sanoin kaiken mitä mun sisällä oli, kaikki pahat ja hyvätkin asiat. Mä annoin kaiken tulla ulos.
Mä sanoin että nyt ei pidetä hetkeen mitään yhteyttä. Mä en halua. Mä tarviin aikaa toipua ja miettiä.
Voi paska kuinka mä rakastankaan sitä ihmistä. Nyt musta vihdoin tuntuu että mä voin oikeesti päästää irti.

Rakasta silloin kun voit ja tunne rakkauden jälkeen kiitollisuutta. Älä unohda tai vihaa. Älä tunne katumusta. -tuntematon-

On se kumma..

Kun mä viimeks näin K:n ja olin sen luona, meillä oli tosi ihanaa yhdessä. Märisin sillekkin duunia ja sanoin ikävöiväni sitä kotia missä yhessä asuttiin. Missä K asuu nyt.
Käytiin saunassa, K oli tehny ruokaa ja katottiin leffaa, höpistiin kaikennäköstä. Ei kauheesti puhuttu meistä mikä oli hyvä. Mentiin nukkumaan, minä K:n kainalossa - siinä oli hyvä olla. Just viimeseks ennenkun nukahdin, K sanoi että hän haluis seurustella mun kanssa.
Sanoin et ei jutella siitä nyt, et nyt tulee uni.
Noh, yritin tänään sit soittaa sille ni laitto luurin korvaan vastaamatta ja nyt on puhelin kiinni. Hmmm... Mitäs toi ny tarkottaa? Loppuko akku, onko treffeillä vai mitä?
Aika harvoin sitä ensin kuulee toisen suusta et haluu seurustella ja sit lyödäänki luuria.

Miks helvetissä mä en osaa yksin. Tai siis osaan mut sit K ja L ja kaikki kusipäät sekottaa mun pään. Olenko mä niin helvetin heikko? Mä en haluais. Mä haluan olla vahva ja upee ja ihana ja onnellinen ja kaikkea tätä ihan yksin. Ja usein olenkin mut välillä...
Kuten nyt. Ihan paskaa taas. Ei varmaan taas uni tuu kun mietin mitä, missä, kenen kanssa K on. Hitto, ei se mulle kuulu pätkääkään! K:kin sano et hän ymmärtää vaikka mä treffailisin ym vaikka onkin hemmetin mustasukkanen ja se tuntuu pahalta. Niin mustakin tuntuu pahalta jos hän on jonkun kans nyt.
Miks me sit ei olla yhes jos ei haluta et kumpikaan tapailee muita? Mikä tässä hommassa tökkii?
No mua ainakin mietityttää kovin K:n muksu. Mä luulen että mä en täysin vieläkään oo sitä asiaa hyväksynyt enkä sisäistänyt. Ja eipä se taida K:llakaan olla ihan selvät sävelet et miten homma tulee toimimaan käytännössä..

Sain muuten vihdoin K:n muksun peiton valmiiks :) Sopivasti K:n synttäreiks se valmistu vaikka en tiiä millon K:n sit seuraavan kerran näänkään :(

Jep, pääsin kiukustuspäissäni kuitenkin salille hikoilemaan mikä on aina plussaa!
Huomenna vois mennä lenkille kun en hetkeen oo käynytkään juoksemassa.

Miten helvetissä ihminen voi olla näin sekasin???

Sunday bloody sunday

Menkat alko ja mahaan sattuu. Heräsin aamulla kasin (no kellojen siirron takia ysin) aikaan kauheisiin kramppeihin. Äkkiä kaapille ja kaks burana 600:sta naamariin. Liian myöhään ja oon kärsiny kivuista koko päivän.

Perjantai oli hauska. Jii tuli tänne, saunottiin, tehtiin lämpimiä voileipiä ja juotiin liikaa minttukaakaoo :D Lähettiin naapuribaariin vasta keskiyön pintaan ja kotiin kömmin kolmen jälkeen.
Lauantaina ei ollut krapulaa mutta nukutti. Ja nukuinkin koko päivän. Heräsin Koon soittoon 16.40 ja tajusin kammeta itteni kauppaan kun piti ostaa virpojille herkkuja. Noh, eipä tänne kukaan muu eksynyt kun siskon lapsi eli mun kummityttö <3
Ihana pikkunen trulli. Mun muru.
Ottivat mut mukaansa ja mentiin äitille syömään. Safkan jälkeen kömmin äitin sänkyyn ja otin tirsat.
Kahvipöydässä itkee tirautin äitille taas ahdistustani. Tota työpaikan muutosta ja yksinäisyyttäni. Vähän helpotti.

Sisko vei mut sitten Koolle ja tultiin Koon ja mun vanhimman kummitytsän kans mun luo. Koo ja miehensä vihdoin puhuivat tilanteestaan. Oon niin ilonen että saivat yhteyden vihdoin auki. Eihän tilanne tästä mihinkään vie muutu, mutta suunta on ainakin oikee. Pääasia että molemmat tietää missä mennään. Oli ihana nähdä kuin Koo näytti niin helpottuneelta :)

Kroppa on ihanan kipee perjantain treeneistä, tuntee taas tehneensä jotain ja huomenna uusiks! Nyt haluisin vaan unille vaik tiedän etten saa vielä unta.. Huomenna on taas maanantai :)

Paska treeni mut tulipahan tehtyä.

Kävin kun kävinkin salilla! Ei oikeen mitään jaksanut, ajatukset harhaili ja oli muutenkin vähän säälittävä treeni. Mut mä menin ja se oli pääasia. Nyt on ihan sairaan hyvä fiilis :)
Tän illan suunnitelmat peruuntu kun yks muksuista kuumeilee :( Siirrettiin pyjamabileet sit suosiolla ens viikon torstaille! Mä oisin niin halunnut päästä leipomaan muffinsseja muksujen kanssa. No mut onpahan taas jotain kivaa edessä :)

Työkaveri Jii ja minä päätettiin sit lähtee viihteelle. Se tulee tänne mun luo, laitoin just saunan lämpiämään ja otetaan pari hassua :D
Jii oli palaverissa mun esimiehen kanssa jolla on tänään kundien saunailta. Sanoin et soittelee jos tulee lähistölle niin ryypiskellään kimpassa :)
Jii sano et me tavataan tänään elämämme miehet :D Mä sanoin et mulle riittäis just nyt mies ees yheks illaks. P*anettaa perkele!

Nyt syömään, hetki lepoa ja sit olut kouraan :)

Saa potkia perseelle.

Mä en edelleenkään oo päässyt salille. Äh.

Koko viikko on töissä ollut taas pelkkää palavereissa juoksemista. Raivostuttavaa kun hommat sit kasaantuu ja stressi pukkaa päälle. Mulla piti keskiviikkona olla kauan odotettu ja ansaittu vapaa mutta kappas, tiistai-iltana esimies laittoi viestiä et "etsä millään pääsis.." ja mähän menin. Mä tykkään ja jopa rakastan työtäni, mutta mä en nyt vaan jaksais. Oon ihan rikkipoikkiväsy. Ja mua edelleen ahistaa se syksyllä alkava juttu. Mun pitäis ajatella positiivisesti mutta takaraivossa jyskyttää että mä en halua. Mä en halua tiimiin niiden ihmisten kanssa, mä en halua sitä tyyppiä mun esimieheks. Siinä tyypissä on jotain outoa enkä mä osaa sanoa että mikä. Tulevassa tiimissä on myös ihmisiä ketkä valittaa koko ajan kun hommia on niin paljon ja ei kerkee sitä tätä ja tota. Paskanmarjat mä sanon! Mä teen paljon enemmän hommia kun kaks niistä yhteensä joka ikinen päivä. Ja tää on fakta. Mä en kestä olla tollasten lusmuilijoiden kanssa tekemisissä, se tarkottaa sitä että muut tekee niidenkin hommat kun "ne ei kerkee". Ihan sama juttu nyt sen mun työkaverin kanssa. Mä teen omat hommani, ravaan muualla palvelemassa asiakkaita, kellarissa ottaa kamaa sisään, täytän hyllyjä ja teen tilauksia ym ym sekä teen osan senkin töistä. Vaikka mä tekisin 70% sen hommista, se valittais kun hän ei kerkee ja on stressiä ja muuta paskaa. Mä otan nyt itteeni niskasta kiinni ja teen sen duunia vaan kun tosiaan näyttää et hommat alkaa kusee ja kunnolla. Katotaan onko se laiska ja välinpitämätön vai missä se vika on. Sillon ku se oli 3 päivää kipee niin mä tein kaiken senkin duunin omieni lisäks. Ja mun 8 tunnin työpäivä riitti vaikka helvetin rankkaa olikin. Mitä hittoa se tekee koko päivän, mihin se saa sen ajan kulumaan.
Joo, kitinää ja valitusta taas töistä. Mut mun blogi :D

Tiistaina Late pyys mua lounaalle kanssaan ja mä märisin sille tota hommaa. Kyyneleet silmissä kysyin ironisesti että etkös ookkin ilonen kun pyysit mut lounasseuraks. Late kattoo mua silmiin, on hetken hiljaa ja kuiskaa "sä oot se syy miks mä aamusin jaksan nousta ja tulla töihin". Siit mitvit?! Voi luoja kuinka mä tykkään siitä. Ihan liikaa vieläkin. Se silitti autossa mun poskea, otti kädestä kiinni ja puristi lujaa. Miks se tuntuu niin oikeelta vaikka onkin niin väärin?

Ihanaa kun huomenna on perjantai! Kutsuin systerin lapsensa kanssa ja Koo:n muksujensa kanssa mun luo pyjamabileisiin :) Tehään sapuskaa, leivotaan lasten kanssa muffinsseja ja katotaan joku lapsille sopiva leffa. Muksut saa nukkua mun sängyssä ja mun olkkarin vuodesohvalle mahtuu systeri ja Koo. Mä teen itelleni pedin lattialle. Ihanaa kun ne tulee kaikki mun rakkaat <3

Rankka reissu mut tulipahan tehtyä.

Olipa muuten hemmetin hauska reissu! Ei valittamista. Enkä ees ihan kauheesti mokannut. Mitä nyt vaihdoin esimieheni kanssa parit pusut saunassa mut sitä ei lasketa :D Eihän?
Late ei ollut siellä. Luojan kiitos! Siinä ois käynyt varmaan hassusti eikä pelkät pusut sen kanssa ois riittänyt. Onneks oltiin esimiehen kanssa kun mitään ei ois tapahtunut. Ei jäänyt yhtään paska fiilis. Mukava kutina vaan mahanpohjaan kuitenkin ja kova virnuilu lauantaina tapahtuman tiimoilta ;)
Kyllä siellä joidenkin kesken tapahtu vähän muutakin kun pusuttelua mut hei, what happened in messilä - stays in messilä :D

Pääsin lauantaina jopa lumikenkäilemään (oli muuten hemmetin rankaa - ei siis yhtään mun juttu. Ei tarvii toiste mennä), enkä saanut ees krapulaa kummaksikaan aamuksi aikaiseksi. Hyvä minä :)
Naurettiin paljon, halailtiin, juotiin, tehtiin yhessä sapuskaa, naurettiin, laulettiin sing staria (mä oon niin sairaan hyvä oleen ihan paska. Ja ylpee siitä!), naurettiin, juotiin ja muistinko mainita että naurettiin?

Sunnuntaina kun kotiin pääsin niin söin, heitin vaatteet pesukoneeseen ja otin päiväunet. Kun heräsin niin arki läjähti kasvoille kun märkä rätti. Yksinäisyys ja hiljasuus. V*ttu kun alkoi taas ahdistaa. Se on aina sama juttu kun on ollut kivaa ja yhdessä oloa jonkun tai joidenkin kanssa. Ihan pyllystä.

K laitto sunnuntaina viestiä ja vaikka mulla oli kovin yksinäinen olo ja mieletön halipula, en sitä halunnut nähdä. Mä oon edelleen ihan kuutamolla siitä mitä se haluais enkä osaa nyt yhtään käsitellä asiaa mihinkään suuntaan. En siis mennyt sen luo enkä halunnut sitä tänne.
Josko nyt vaan pystyisin hetkeks unohtaan noi molemmat, sekä K:n että L:n. Ihan kokonaan ja keskittyä nyt vaan itteeni, ystäviini ja työhöni.

Mun piti tänään mennä salille töiden jälkeen mutta Koo tuli käymään ja tais toi viikonloppu kuitenkin verottaa sen verran että en vaan jaksanut. Selityksiä ja tekosyitä, mä tiedän. Keskiviikkona sit. Potkikaa mua perseelle jos en mene!
Nyt pesemään hiusväri päästä, suihkun ja jääkaapin kautta takas sohvalle. Sieltä tulee Täydelliset Naiset :)

Boop-oop-a-doop

Ja huomenna Messilään :) Pitäis pakata.. Pyykit pyörii kuivurissa mut muut vois jo laittaa kasaan. Mä oon aina ollut hidas pakkaamaan, kaikki jää aina viimetippaan. Aamulla kamojen roudaus töihin ja sieltä suoraan matkaan. Vitsit kun onkin kiva päästä hetkeks pois kotoa. Tänään muistin siskoltakin kysyä että käviskö se lauantaina kattoo onks kissoilla täällä kaikki hyvin ja laittais lisää ruokaa jne. Mun murut jää yksin sunnuntaihin asti :(

K kävi mun luona eilen. Tässä on nyt ollut kaiken näköstä sen suhteen. Mä en ole tajunnut sen viestejä enkä käyttäytymistä. Eilinen selvensi ihan älyttömästi mitä K on ajanut takaa. Miehet - miks niiden on niin vaikee puhua? Se myönnettäköön että K on oppinut paljon meidän suhteen jälkeen, olin todella yllättynyt kuinka se pysty puhumaan fiiliksistään ja tunteistaan.
Niitä en tässä käy erittelemään sen tarkemmin, mutta sai se mies mut hiljaseks. Ehkä ekan kerran elämässään :D

Töissä oli tänään meidän osaston palaveri. Tunteet kävi kuumina, äänet kohos ja vittuakin huudettiin :D Mut loppujen lopuks saatiin asiat selviks "halattiin ja sovittiin". On meillä kyllä huipputiimi <3 Mua edelleen ahdistaa kun mä en syksyllä tule kuulumaan tohon porukkaan samalla tavalla kuten nyt. Tekis mieli polkee jalkaa maahan ja sanoo et mä en ala :/ Sitä on turha murehtia nyt, mutta mä en just nyt osaa sanoa haluanko mä tuolla tulevaisuudessa olla töissä..
Sovittiin kuitenkin että järkätään mein osaston kanssa bileet ennenku "porukka hajoo" :D Se tarkottaa saunomista, wiitä (vai mikä se peli on?), sing staria jne. Ihan huippua.

Nyt on kuitenkin mentävä pakkaamaan tai tästä ei tuu mitään. Mä en malta odottaa sitä hetkeä kun töiden jälkeen istun mimmien kans autoon, suunnataan nokat kohti messilää ja korkkaan ekan kaljan :)

Jotain on taas tapahtunut mun ja Laten välillä. Mä en tiiä mitä. Ei olla koskettu tai muuta. Mut henkisellä tasolla jotain liikkuu..En haluu et se tulee ja sotkee mun pään - taas. Onneks se ei tuu messilään! Ehkä tulee käymään lauantaina mut sain sen kuvan ettei jää yöks. Voi luoja, älä anna sen jäädä yöks!!!! Ei enää. Mä olen vahva, mun on pakko.

Levoton olo - taas.

Perjantaina kävin kaverin luona istumassa iltaa. Otettiin siinä parit kaljat ja jauhettiin paskaa. Mun yhet ystävät oli Jared Leton tai siis 30 seconds to marsin konsertissa ja mein piti treffata sen jälkeen jossain kuppilassa. Mulle iski väsy ja lähdin jo puol 12 aikaan kotiin nukkumaan :D Se siitä baarireissusta. Ei vaan jaksanut pitää silmiään auki. Töiden jälkeen yritin ottaa päikkärit mutta päässä surras taas sen verran ajatuksia et uni ei tullut. No, mikäs siinä.
Heräsin lauantaina pirteenä ja jaksoin salillekkin. Nyt on muuten takareidet ja pakarat kipeet. Laitoin askelkyykkyyn lisää painoa ja jo tuntuu :)

Koo ja muksut tuli eilen mun luo iltasella ja tehtiin tortilloja. Muksut katto jotain lasten leffaa ja me Koon kanssa pötköteltiin mun sängyssä ja höpistiin syntyjä syviä. Koolla ja miehellänsä menee huonosti :( Hyvin huonosti. Mä en voi auttaa muuta kun kuuntelemalla. Koo sano et se riittää. Hyvä.
Koolla on toinen mies. Ollut jo vuoden. Mä en moralisoi, ei mulla ole siihen varaa. Mut sen sanoin jälleen kerran, et kun kerran Koo ei rakasta miestään (ei tunne yhtään mitään, ei halua kosketusta, ei halua enää edes jutella) niin se tietää sitä, että sen tarvii tehdä päätös. Joko lähteä tai jäädä. Mut et noin ei voi jatkua. Koo tietää sen itekkin ja kerää voimia sanoakseen miehelleen että se on ohi. Mä oon tosi pahoillani heidän tilanteestaan. Mä en osaa ees järkevästi nyt kirjottaa. Koo tietää et oikein ois lähteä. Mut se ei halua satuttaa miestään. Mä tiiän ja ymmärrän. Toi on niin helvetin vaikeeta :( Mä oon Koolle tukena - aina. Kävi miten kävi, se on yks mun rakkaimmista ystävistä.


Tänään kävin aamulla heti lenkillä ja meni ihan v*tuiks. Jalat ei vaan tahtonut nousta ja tuntu et kroppa painaa ainakin 100kg. Noh, tiistaina taas uusiks Mee:n miehen kanssa, katotaan kuin hyvin sit jaksaa.
Tänään saatan mennä vielä salille. Tuntuu et yläkroppaa kaipaa vähän rääkkiä :D


Ja K. Se haluis mut tänään sen luo. Juteltiin tossa aiemmin, olin just heränny päiväunilta ja olin vähän känkkä. Puhe siirtyi meihin ja ärähdin. Sanoin etten ny jaksa jutella ja sovittiin et jutellaan myöhemmin. Sit tuli viesti.
"Niin ja sua mä oon rakastanut koko ajan. Vaikka mun tarttikin saada olla itekseen et tajusin sen ja edelleen haluisin olla sun kanssa mut en ole valmis siihen".
En vastannu mitään. Mä en aijo elää elämääni odottaen jotain, mikä ei ikinä tuu ehkä tapahtumaan. Mä ansaitsen myös onnen. Jotenki toi sen viimenen lause iski muhun, pahasti. Tuli tunne, et K jollain tavalla silti odottaa jotain parempaa kun minä.
En tiiä. Enkä jaksa tätä nyt tän enempää miettiä.

Yks ystävä tuli viime yönä Teneriffalta, oli puhetta et se tulis tänään käymään ja kertoon kaiken sen reissusta :) Jos se tulee, niin käydään varmaan vuokraamas joku naisten hömppäleffakin ja ostaa liikaa karkkia. Suloinen sunnuntai mielipahasta huolimatta :)
Ja ens viikonloppuna duuniporukan kans messilään mökkeileen. Jei!

TGIF

Eilinen lenkki Mee:n miehen kanssa meni hienosti. Hölkättiin semmoset 5km ja se pysy hemmetin hyvin matkassa. Tais valehdella ettei oo muka juossut :D

K tuli eilen saunomaan ja yökylään. Tein sapuskaa ja "palkaks" se hiero mun jalkapohjia. Oli ihana kömpiä K:n kainaloon nukkumaan. Siinä oli hyvä olla.

Töissä otettiin taas huoltomiehien kaa yhteen. Voi vittu miten miehet voi olla tommosia pikkulapsia joissain asiassa. Kauhee nillittäminen.. Noh, onneks kukaan ei ottanu kinaa henkilökohtasesti ja mieli on edelleen korkeella. Onhan nyt hei perjantai ja aurinko paistaa <3


Nyt ei kerkee kirjotella enempää - töissä kun olen. Viikonloppuna sit enemmän asiaa tän diipadaapan jälkeen :D

Ajatusvirtaa ilman tajuntaa..

Mä kirjotan nyt tosi sekavaa tekstiä..
Treffit meni ihan hyvin. Jantteri tuli tänne, juotiin kahvia ja syötiin mun tekemiä porkkanasämpylöitä. Höpöteltiin. Oli kipinää ja pilkettä. Mut jonkunlainen läheisyys puuttui.
Naitiin silti. Sen jälkeen sanoin et sil kaks vaihtoehtoo, joko jäädä yöks ja lähtee aamul mun kaa samaan aikaan tai sit lähtee nyt.
Sanoin etten loukkaannu vaik lähtiskin. Mä tykkään kuitenki nukkuu yksin. (Laten ja Hepun kanssa on aina ollut eri, se on vaan tuntunut niiden kanssa hyvältä ja luontevalta. Jantterin kanssa ei vaan ollut sitä läheisyyden tunnetta mitä L:n ja Hepun. Nyt ei siis puhuta suhteesta vaan noista muista säädöistä.Hehe.).
Kysyin suoraan et oliks tää sit tässä vai vieläkö nähdään. Sano että kyl se tais olla tässä.
Ok. Sitä saa mitä tilaa ja oikeesti oon ihan helvetin ilonen et sillä oli munaa sanoo se suoraan. Eipähän tarvii ihmetellä kun toisesta ei kuulu ja aamulla ois varmaan ollu aika kiusallinen olo.

Katoin itteäni pitkään peiliin. Mua ei harmita pätkääkään että naitiin. Se teki hyvää ja sain orgasmin :D Ihan turha mun on miettiä onko mussa jotain vikaa. Ei siinäkään mitään vikaa ollut. Se vaikutti helmeltä mut joku juttu siinä hämäs. Sekin että se oli niin hemmetin huono vastaamaan viestiin. Se kolahti mutta ei vienyt jalkoja alta. Ja se mun täytyy muistaa. Mä en halua tyytyä vähempään. Toi ei sitä ollut niin turhaan mä sitä murhedin et miks mä en kolahtanut siihen.
Tää on just tätä. Haluun et puhutaan suoraan, silti se ehkä ihan pikkiriikkisen kolautti itsetuntoa. Mut kai se on normaalia?
Mut mä oon mikä oon. Ja kuten blogin ekassa kirjotuksessa kirjotin, kaikki tää mitä teen ja oon, kaikki nää valinnat suuntaan tai toiseen...

"Ne on kuitenkin tehnyt musta just tämmösen kun oon. Upeen, ihanan, kamalan, kamalan upeen ihanan naisen. Sekopään."

Ps. se ei osannut suudella :D

Sutinaa ;)

Huomenna on treffit sen viime viikon tiistain tyypin kanssa. Jännittää!!!
Mä toivon että se ei oo vaan p****n perässä juoksija ja jos on niin eipähän tarvii sitä huomisen jälkeen miettiä :) Herrasmies se oli viimeviikolla, halattiin kun erottiin eikä muuta.
Ai kaamee..

Töissä on taas ihan hullua. En jaksa ees alottaa.

Mut mä sain lenkkikaverin :) Mee:n mies kysy multa että jaksasinko raahata häntä mukana lenkille kun hän ei muuten pääse sohvalta ylös. Jei, ollaan molemmat varmaan ihan yhtä huonossa kunnossa joten kiva saada tsemppikaveri ja joku joka potkii välillä perseelle ja toisinpäin.

Nyt iltapalaa ja unille - oon ihan väsy.

Halipula

Sunnuntait on pahimpia. Jotenki tuntuu et sillon tää yksinäisyys iskee pahiten päin naamaa :(
K on kovasti pitänyt yhteyttä ja haluis kovasti nähdä. Mullakin on sitä ikävä mutta mä jouduin sanoo sille et mä haluan nyt etäisyyttä. Aina kun ollaan yhdessä, mä kaipaan sitä eron jälkeen enemmän ja enemmän. Ja mä haluan enemmän mitä se pystyy mulle antamaan. Mä haluan parisuhteen. Mä en aijo tyytyä vähempään - en kenenkään kanssa. Uusien tuttavuuksien kanssa sen näkee vasta ajan kanssa mutta K:n kanssa se on jo nähty. Se sanoo että se ei pysty eikä halua nyt muuta joten ei sitten. Se nyt vaan on mulle K:n kanssa joko tai. Ystäviä ollaan silti, se ei miksikään muutu :)

Eilen tuli uus tuttavuus netin kautta. Vaihdettiin eka parit meilit, sitten chätättin ja loppujen lopuks puhuttiin tunti puhelimessa. Maybe this is a beginning for a new friendship :)
Se tiistain treffikaverikin vastas mun suorasukaseen viestiin että toki nähdään. Et hän käy hiihtämässä (Tampereella 90km kisat) ja kun kotiutuu niin sit pystyy sopimaan ajan. No, sitä odotellessa en henkeäni pidätä :D

Tänään kävin ekaa kertaa pitkästä aikaa ulkona lenkillä. Selkä oli jumissa niin ajattelin vaan kävellä. Mut ei, jalat vaan pisti hölkäks vaikka kuin meinasin olla vahva ja vaan kävellä :D Eihän se hyvin mennyt kun en ulkona oo hölkännyt pariin kuukauteen mut mitä sitten. Oli ihanaa tuntee raitis ilma kasvoilla :) Tästä se ulkolenkkeily taas alkaa. Ihan mahtavaa <3

Aurinko paistaa :)

Oho. Se tiistain treffikaveri laitto eilen viestiä. Ihan vaan että kiireinen viikko takana ja vielä pitäs yöks mennä töihin. Kyseli kuulumisia. Vastasin. Ja sen jälkeen - ei mitään.
What the fuck. Mä en vaan tajuu.. Ja juurikin siksi laitoin sille tänään viestin että "Kun et sä, niin mä. Onks meil uudet tärskyt tiedossa ja jos on, niin millon herralle sopis nähdä :)"
Helvetti. Mitä sitä nyt turhanpäiväsiä viestissä jauhamaan. Joko nähdään ja tutustutaan tai sit ei. En mä mitään tekstarikaveria tarvi :D

Koo oli eilen sit mun luona saunomassa mut mäkin väsähdin niin että jäätiin kotiin ja kattottiin yks leffa. Join pari kaljaa ja heräsin tänään ysin maissa.

Aamupuuro ja kahvi on masussa ja parin tunnin sisään ajattelin lähtee salille.
Hitto kun ois ihanaa jos ois varaa ottaa pariks kerraks ees personal trainer. Mä haluisin vähän hioa mun tekniikoita. Nyt oon vaan ahkerasti lukenut pakkotoistoa ja opetellut sieltä juttuja :)
Pitäs edelleen petrata tot syömispuolta niin noi salikäynnitkin ehkä näkyis jossain :D

Edit: klo on nyt 14.26 ja mä kävin salilla. Nyt menin sille toiselle puolelle ja tein ns. saman treenin kun ennenkin mut eri laitteilla. Jännä nähä miten kroppa reagoi. Kun mä kuitenkin käyn (no okei, yritän käydä) salilla sen 2-3 kertaa viikossa niin mun mielestä mulle sopii parhaiten yksijakonen ohjelma mut eri kerroilla vähän eri laitteilla samoja lihasryhmiä. Mä tykkään :)
Nyt sapuskan tekoon ja sit vois ottaa päikkärit.

Jos en illaks keksi ohjelmaa niin taidan kokeilla pitkästä aikaa ulkona lenkkeilyä :)

Jahans

Ei siitä sällistä sit mitään oo kuulunut. Harmi. Se oli niin ihana. Mut en mä jää suremaan, se ei sit vaan natsannut molemmin puolin - eihän sille mitään voi.
Uutta matoa koukkuun vai miten se meni :D

Tääkin oli rankka viikko mut kiitokset saatiin ihan toimarilta asti meilitse (johon meinasin vastata että ei se kissakaan kiitoksella elä) ja mein esimies tarjos skumppaa. Vähän me ollaan hyviä :D

Salillekkaan en tällä viikolla oo jaksanut. Eilen oli maha niin sekasin että kun töistä pääsin kotiin, istuinkin melkein kolme tuntia vessassa...
Ja väsymys on senkun jatkunut. Tänään sentäs kävin kaupasta kaljaa :D, imuroin, pesin pyykkiä ja vaihdoin lakanat.
Koo tulee ysin maissa tänne saunomaan ja ottaan parit hassut. Saa nähdä lähetäänkö paikalliseen parille. Mua hotsittais vähän mennä ja nähdä vähän muutakin kun työpaikan ja kodin seinät : D
Ihanaa kun on perjantai ja viikonloppu edessä <3

No kerpele

Kävin eilen sittenkin treffeillä :D Ja se oli ihan helmi. Juttua riitti ja mun mielestä huumorikin sopi hyvin yhteen. Kipinöitäkin oli, ainakin mun puolelta. Mua hymyilyttää kun ajattelenkin sitä ja perhosia on masu täynnä. Kun erottiin niin halattiin. Siinä oli ainuut kosketukset koko treffien ajalta. Välillä jäätiin tuijottaan toisiamme silmiin ja vaan hymyiltiin, juotiin kahvia ja juteltiin ihan kaikesta. Siinä oli hyvä olla ja oli rentoa.
Ja koska mä olen mä, niin laitoin sille tänään sit viestin että mä en pelaile pelejä enkä esitä vaikeesti tavoteltavaa tai muutakaan mitä en ole :) Et mulla oli mukavaa, viihdyin ja et ois kiva tutustuu siihen paremmin. Ja et jos tunne on molemminpuolinen niin hyvä ja jos ei, niin saa ja pitääkin sanoo suoraan jos ei kiinnosta.
Siltä tuli veikee viesti takas ja uskon et nähdään vielä. Siltikään ei oo sovittu uutta tapaamista. Sehän nyt jännittääkin.
Kun mä oon aina ollut semmonen kaikkimullehetinyt niin en vaan malttais millään odottaa. Tieto ees siitä millon nähtäis riittäis mulle. Mut hei, nyt kokeillaan taas mun kärsivällisyyttä :D Silti oon sitä mieltä et jos ei treffien jälkeen pariin kolmeen päivään saa sovittua seuraavaa treffipäivää niin joku juttu mättää :D
Näillä mennään ja jännitetään...

Töissä on ollut hirvee hulina eikä kropan jaksamiseen auta nyt se, että nää e-pillerit ei sovi mulle. On ruvennut tuleen jotain ihme vuotoja ja menkkakipuja ilman menkkoja :( Ja ne on valvottanut mua jo monta yötä. Tänään meinasin nukahtaa palaveriin.. Hupsista saatana. Mahakaan ei tykkää yhtän tästä särkylääkkeiden syönnistä vaan vessassa joutuu ravaa turhan usein. Kävin tänään lääkärillä ja vaihdetaan merkkiä.. Toivottavasti ne sit sopii.

Kun pääsin kotiin niin menin saman tien päiväunille. Ajattelin et sen jälkeen salille mut enhän mä sit mitään jaksanut. Nytkin saa kokoajan tapella vastaan et silmäluomet ei mee kiinni.
Päätin vähän hemmotella itteäni ja viskasin pannarin uuniin. Syön sitä, katon Grayn anatomian ja meen petiin. Huomenna sit virkeenä töihin :)