Mitäpä tänne?
Meillä oli mukava matka ja tiivistettynä Barcelona on mulle liian iso kaupunki noin lyhyeks aikaa. Tuli käveltyä paljon, syötiin hyvää ruokaa, sangriat oli maistuvia ja mieleenpainuvimpia asioita oli eläintarha (kirhahvit ja norsut), aquarium (siellä oli isoja haita ja pingviinejä!!!)fish spa, jazz-keikka ja flamengo esitys.
Mistään ei saatu riitaa aikaiseksi, ei edes siitä että pyysin joululahjaksi vauvaa eli että jätettäis se ehkäsy pois :D
Ens viikolla alkaa työt. Jännittää ja ootan sitä ihan hemmetisti!
Tänään onkin kiireinen päivä. Teen ruisnapeille parit eri täytteet, pilkon vihannekset valmiiks kasvismuffinsseille ja käyn ostamassa salaaatit vihersalaattia varten valmiiksi.
Imuroin, pesen lattiat ja pyyhin pölyt. Pesen vessan ja suihkukaapin ovet. Järjestelen paikkoja. Ja Sisko tulee käymään masunsa kanssa ♥
Illalla olis tarkotus suunnata leffaan Keijon ja parin kaverin kanssa ja huomenna tulee tupa täyteen ihmisiä. Kun ei koskaan pidetty mitään tupareita, yhteenmuuttajaisia, ei olla juhlittu synttäreitä, niin päätettiin pitää Glögibileet. Tupaan tulee parikymmentä kaveria ja niille tehdään tarjottavat ja juomatkin on jo kylmässä. Krapulaa en aijo hommata eli keskityn lähinnä syöttämään ja juottamaan muita :D
Ihanaa viikonloppua myös teille!
perjantai 7. marraskuuta 2014
tiistai 28. lokakuuta 2014
Kaksi viikkoa joul... eikun töihin.
Pieni moraalinen Katariina sanoo ettei sais mutta se hiljennetään nyt. Mä lähden sairaslomalla reissuun!!!
No joo, jos lääkäri sanoo että 8h työkoneella istuminen on kielletty, en saa kantaa painavia juttuja, en pestä ikkunoita mutta antoi luvan lentää ja lähtee reissuun niin mähän lähen. Mä kannan oman käsveskani ja Keijo loput.
Keijo otti töistä vapaata ja me lähdetään huomenna Barcelonaan. Woop Woop! Me tarvitaan molemmat taas pieni irtiotto arjesta. Keijo on tehnyt ihan vitusti ylitöitä ja on ihan hermot riekaleina duunin takia ja mulla taas pää hajoo täällä kotona neljän seinän sisällä.
Kävin eilen moikkaamassa työkamuja ja kerroin valkosen valheen että jos Keijon työkamu estyy lähtemästä työmatkalle niin mä pääsen mukaan. Et siellähän mä tekisin samaa kun kotona eli makaan ja luen kirjaa, tällä kertaa vaan hotellin kattoterassilla enkä kotisohvalla. Heh, no joo. Ei mein hotellissa oo edes uima-allasta ja merivesi on varmaan jo kylmää mutta aurinko paistaa joten rusketusta varmaan tulee.
Mitä mieltä te ootte siitä että saikulla lähtee reissuun? Vähän kakspiippunen juttu ja mun mielestä täytyy ottaa huomioon sairasloman laatu.
Viime yönä toinen kissoista herätti perkele jo kolmelta. Ois halunnut selkeesti tulla mein väliin nukkumaan kun raapi ovea. Äh, se ei rauhottunut millään ja mulla meni hermot ja unet. Tulin sit sohvalle, viltti korviin ja netflix pyörimään. Olin mä sit jossain vaiheessa nukahtanut ja heräsin kun Keijo kömpi makuukammarista. Nyt kyllä väsyttää. Taidan ottaa tirsat.
Tämä netin syövereistä napattu kuva sopii muhun kun nakki silmään.
No joo, jos lääkäri sanoo että 8h työkoneella istuminen on kielletty, en saa kantaa painavia juttuja, en pestä ikkunoita mutta antoi luvan lentää ja lähtee reissuun niin mähän lähen. Mä kannan oman käsveskani ja Keijo loput.
Keijo otti töistä vapaata ja me lähdetään huomenna Barcelonaan. Woop Woop! Me tarvitaan molemmat taas pieni irtiotto arjesta. Keijo on tehnyt ihan vitusti ylitöitä ja on ihan hermot riekaleina duunin takia ja mulla taas pää hajoo täällä kotona neljän seinän sisällä.
Kävin eilen moikkaamassa työkamuja ja kerroin valkosen valheen että jos Keijon työkamu estyy lähtemästä työmatkalle niin mä pääsen mukaan. Et siellähän mä tekisin samaa kun kotona eli makaan ja luen kirjaa, tällä kertaa vaan hotellin kattoterassilla enkä kotisohvalla. Heh, no joo. Ei mein hotellissa oo edes uima-allasta ja merivesi on varmaan jo kylmää mutta aurinko paistaa joten rusketusta varmaan tulee.
Mitä mieltä te ootte siitä että saikulla lähtee reissuun? Vähän kakspiippunen juttu ja mun mielestä täytyy ottaa huomioon sairasloman laatu.
Viime yönä toinen kissoista herätti perkele jo kolmelta. Ois halunnut selkeesti tulla mein väliin nukkumaan kun raapi ovea. Äh, se ei rauhottunut millään ja mulla meni hermot ja unet. Tulin sit sohvalle, viltti korviin ja netflix pyörimään. Olin mä sit jossain vaiheessa nukahtanut ja heräsin kun Keijo kömpi makuukammarista. Nyt kyllä väsyttää. Taidan ottaa tirsat.
Tämä netin syövereistä napattu kuva sopii muhun kun nakki silmään.
perjantai 17. lokakuuta 2014
Yö
Näin yöaikaan tulee aina ne kaikki ikävimmät jutut mieleen. Ja näiden takia ei aina uni tule. Muru nukkuu jo kun parka on tehnyt pari viikkoa pitkää päivää. Antaa toisen levätä.
Huomenna lähdetään aamupäivästä ulkoilemaan, ehkä intoudun ottamaan termarikahvit mukaan, ja myöhemmin illalla sitten kaveriporukan kanssa katsomaan Lintsin valokarnevaalia. Tympeetä että mä en tän niskani takia voi laitteisiin mennä mut aijon sen huvin edestä syödä sit liikaa poppareita, hattaraa ja karkkia.
Sunnuntaina mennään kattoon Keijon serkkua ja sen pientä poikavauvaa. Ihanaa. Mun vauvakuume senkun kasvaa ja Keijo ei taas ole vielä valmis. Yep, this is our problem. Ja tämän takia uni ei tule. Mä en tiedä miten kauan mä voin enää odottaa. Ja jos odotan pitkään ja toinen ei siltikään ole vielä valmis niin mun aika on sit ehkä jo mennyt. En pysty nyt avaamaan tätä enempää koska mua alkaa itkettää. Mä rakastan sitä ja se mua. Kumpikaan ei halua todellakaan erota. Asiasta ollaan puhuttu, aika näyttää.
Tää on iso juttu ja mä en tiedä mitä mä teen.
Mä kirjotan tästä ehkä taas joskus, ehkä en. Nyt annan olla.
Huomenna lähdetään aamupäivästä ulkoilemaan, ehkä intoudun ottamaan termarikahvit mukaan, ja myöhemmin illalla sitten kaveriporukan kanssa katsomaan Lintsin valokarnevaalia. Tympeetä että mä en tän niskani takia voi laitteisiin mennä mut aijon sen huvin edestä syödä sit liikaa poppareita, hattaraa ja karkkia.
Sunnuntaina mennään kattoon Keijon serkkua ja sen pientä poikavauvaa. Ihanaa. Mun vauvakuume senkun kasvaa ja Keijo ei taas ole vielä valmis. Yep, this is our problem. Ja tämän takia uni ei tule. Mä en tiedä miten kauan mä voin enää odottaa. Ja jos odotan pitkään ja toinen ei siltikään ole vielä valmis niin mun aika on sit ehkä jo mennyt. En pysty nyt avaamaan tätä enempää koska mua alkaa itkettää. Mä rakastan sitä ja se mua. Kumpikaan ei halua todellakaan erota. Asiasta ollaan puhuttu, aika näyttää.
Tää on iso juttu ja mä en tiedä mitä mä teen.
Mä kirjotan tästä ehkä taas joskus, ehkä en. Nyt annan olla.
torstai 9. lokakuuta 2014
Honey i´m home ♥
Pikkiriikkinen hairahdus toisaalle sai mut tajuamaan että tähän mä kuulun. Just tähän. Jostain syystä kirjotusinto laantui kun mietin liikaa vanhoja juttuja. Uusi työkin oli alkuun rankaa opettelua mutta nythän mä oon siellä jo kun vanha tekijä. Ja tykkään siitä hommasta vieläkin ihan sikana ja oon todella onnellinen kun jatkoivat mun sopparia vuodella eteenpäin! Mahtavaa.
Keijon kanssa mennään ala- ja ylämäkiä mut onneks nekin mäet on aika loivia. Se reissu minkä Keijo järjesti oli pidennetty viikonloppu Budapestiin. Ihan järkyttävän upee ja mahtava matka. Se oli niin hieno kaupunki ja mulle tuli palo päästä sinne vielä uudestaan. Nähtiin ja koettiin paljon mutta paljon jäi seuraavalle kerralle ♥
Mä taas järkkäsin miniloman meille täällä Suomessa ja oltiin yks viikonloppu Tammisaaressa. Sen viikonlopun aikana kierrettiin Tammisaari, Fiskars ja ah niin ihana Hanko. Sovittiinkin että tehdään tommosia reissuja täällä Suomessakin useemmin, sen verran kun rahat ja aikataulut antaa myöten.
Ne häät meni hyvin, pysyin tolpillani uusilla kengillä ja kaikilla oli kivaa. Mulla ainakin :D
Mä olen vaihteeks lähes kotisohvan orja koska toissa viikolla multa leikattiin välilevyn pullistuma kaularangasta. Vielä ois neljä viikkoa saikkua joten uskon että mä tulen olemaan paaaaljon aktiivisempi taas täälläkin.
Ihana Nti R kävikin jo toivottamassa mut tervetulleeksi kotiin tuolla hairahduksen puolella. Kiitos ♥
Keijon kanssa mennään ala- ja ylämäkiä mut onneks nekin mäet on aika loivia. Se reissu minkä Keijo järjesti oli pidennetty viikonloppu Budapestiin. Ihan järkyttävän upee ja mahtava matka. Se oli niin hieno kaupunki ja mulle tuli palo päästä sinne vielä uudestaan. Nähtiin ja koettiin paljon mutta paljon jäi seuraavalle kerralle ♥
Mä taas järkkäsin miniloman meille täällä Suomessa ja oltiin yks viikonloppu Tammisaaressa. Sen viikonlopun aikana kierrettiin Tammisaari, Fiskars ja ah niin ihana Hanko. Sovittiinkin että tehdään tommosia reissuja täällä Suomessakin useemmin, sen verran kun rahat ja aikataulut antaa myöten.
Ne häät meni hyvin, pysyin tolpillani uusilla kengillä ja kaikilla oli kivaa. Mulla ainakin :D
Mä olen vaihteeks lähes kotisohvan orja koska toissa viikolla multa leikattiin välilevyn pullistuma kaularangasta. Vielä ois neljä viikkoa saikkua joten uskon että mä tulen olemaan paaaaljon aktiivisempi taas täälläkin.
Ihana Nti R kävikin jo toivottamassa mut tervetulleeksi kotiin tuolla hairahduksen puolella. Kiitos ♥
torstai 3. heinäkuuta 2014
Tsädäm
Soitin eilen kesken työpäivän Keijo-Petterille ja se kertoi ilouutisen! Oli varannut lennot ja hotellin, paikkaa se ei tosin kertonut. Eikä ole kertonut vieläkään.
Ai kaamee kun jännittää että mihin sitä oikein lähetään. Mulle nyt on oikeestaan sama vaikka mentäis Kuopioon koska en ole sielläkään koskaan käynyt. Kiva päästä minilomalle. Lämmintä siellä paikassa kuulemma on. Ihanaa, aurinkoa!
Töissä on ihan huippua ja on mahtavaa huomata kuinka sujuvasti mä jo vastaan puhelimeen ja olen tietävinäni asioista jotain. Hah.
Reilun viikon päästä ois tutun häät. Mä en vieläkään osaa kävellä korkkareilla eikä mun mekko näytä miltään tasapohjasilla popoilla. Jatkan harjoittelua.
Mitäs muuta.. Ai niin, eilen törmäsin kauppakeskuksessa entiseen öööö heilaan? No okei, pelkkä pano se oli. Yhtäkkiä tuntui koputus olalla ja erittäin kähee ja seksikäs ääni sanoi että eiks me tunneta jostain. Voi luoja kuinka polvet meni veteliksi ja mahanpohjaa kutitti kun käännyin. Komee se oli edelleen ja oli kiva vaihtaa kuulumisia. Tuntui hyvältä kuulla että en kuulemma ole vanhentunut päivääkään ja näytän edelleen saatanan seksikkäältä.
Miks oma ukko unohtaa sen alkuhuuman jälkeen kertoa ton? Tai siis mun ukko ainakin. Se vähän syö naista. Mut onneks vaan vähän.
Ihanaa päivänjatkoa kaikille. Mun tarvii saada nyt ruokaa tai tulee ruumiita.
Ai kaamee kun jännittää että mihin sitä oikein lähetään. Mulle nyt on oikeestaan sama vaikka mentäis Kuopioon koska en ole sielläkään koskaan käynyt. Kiva päästä minilomalle. Lämmintä siellä paikassa kuulemma on. Ihanaa, aurinkoa!
Töissä on ihan huippua ja on mahtavaa huomata kuinka sujuvasti mä jo vastaan puhelimeen ja olen tietävinäni asioista jotain. Hah.
Reilun viikon päästä ois tutun häät. Mä en vieläkään osaa kävellä korkkareilla eikä mun mekko näytä miltään tasapohjasilla popoilla. Jatkan harjoittelua.
Mitäs muuta.. Ai niin, eilen törmäsin kauppakeskuksessa entiseen öööö heilaan? No okei, pelkkä pano se oli. Yhtäkkiä tuntui koputus olalla ja erittäin kähee ja seksikäs ääni sanoi että eiks me tunneta jostain. Voi luoja kuinka polvet meni veteliksi ja mahanpohjaa kutitti kun käännyin. Komee se oli edelleen ja oli kiva vaihtaa kuulumisia. Tuntui hyvältä kuulla että en kuulemma ole vanhentunut päivääkään ja näytän edelleen saatanan seksikkäältä.
Miks oma ukko unohtaa sen alkuhuuman jälkeen kertoa ton? Tai siis mun ukko ainakin. Se vähän syö naista. Mut onneks vaan vähän.
Ihanaa päivänjatkoa kaikille. Mun tarvii saada nyt ruokaa tai tulee ruumiita.
torstai 19. kesäkuuta 2014
Mittumaaria!
Joo, hei vaan hei. Tässä on työt vieneet ihan mukanaan eikä ole kotona hirveesti jaksanut koneella enää istua.
Elossa ollaan ja kaikki on (melkein) hyvin.
Töissä on edelleen tosi mahtavaa eikä aamusin vituta yhtään herätä duuniin vaikka välillä väsyttääkin ihan mielettömästi.
Huomenna saa onneksi nukkua pidempään ja sitten suunataankin isolla poppoolla mökille. Mun miniloma! Toivottavasti säätilassa tapahtuisi yllättävä käänne ja saatais aurinkoa ja lämpöä! Mä haluisin niin kovin viettää koko juhannuksen laiturinnokassa aurinkoa palvoen ja välillä järveen pulahtaen. Saunomista unohtamatta!
Pikkuriita saatiin eilen aamulla Keijon kanssa aikaseks ja aamu menikin ihan vituiks. Se vitutus onneks helpotti päivänmittaan ja eilen illalla vielä puhuttiin asia selväks. Välillä kyllä tulee sellanen fiilis että perkele kun sinkkuna ois niin paljon helpompaa :D
Eilen kävin töiden jälkeen hieronnassa ja voi luoja se hieroja oli hyvännäkönen. Melkein pöksyt kostu kun mielikuvitus lähti laukkaamaan siinä pöydällä maatessa. Ai kaamee. Vähänkö en malta odottaa parin viikon päähän uutta aikaa. Tällä kertaa otin suosiolla tunnin ajan :P No siis ihan oikeesti mun koko selkä on niin jumissa että syystä sinne menen mutta ei se komee hieroja ainakaa huononna tilannetta..
Niin ja kampaajallakin kävin. Ei vaan huvittanut rynniä kotiin suoraan töistä niin päätin sit hemmotella itteäni ihan kunnolla. Nyt on tukkakin hyvin!
Nyt täytyy hetki tehdä töitä, käydä lounaalla, tehdä hetki taas töitä ja sit koittaa vapaus!
Hauskaa juhannusta hanit!
Elossa ollaan ja kaikki on (melkein) hyvin.
Töissä on edelleen tosi mahtavaa eikä aamusin vituta yhtään herätä duuniin vaikka välillä väsyttääkin ihan mielettömästi.
Huomenna saa onneksi nukkua pidempään ja sitten suunataankin isolla poppoolla mökille. Mun miniloma! Toivottavasti säätilassa tapahtuisi yllättävä käänne ja saatais aurinkoa ja lämpöä! Mä haluisin niin kovin viettää koko juhannuksen laiturinnokassa aurinkoa palvoen ja välillä järveen pulahtaen. Saunomista unohtamatta!
Pikkuriita saatiin eilen aamulla Keijon kanssa aikaseks ja aamu menikin ihan vituiks. Se vitutus onneks helpotti päivänmittaan ja eilen illalla vielä puhuttiin asia selväks. Välillä kyllä tulee sellanen fiilis että perkele kun sinkkuna ois niin paljon helpompaa :D
Eilen kävin töiden jälkeen hieronnassa ja voi luoja se hieroja oli hyvännäkönen. Melkein pöksyt kostu kun mielikuvitus lähti laukkaamaan siinä pöydällä maatessa. Ai kaamee. Vähänkö en malta odottaa parin viikon päähän uutta aikaa. Tällä kertaa otin suosiolla tunnin ajan :P No siis ihan oikeesti mun koko selkä on niin jumissa että syystä sinne menen mutta ei se komee hieroja ainakaa huononna tilannetta..
Niin ja kampaajallakin kävin. Ei vaan huvittanut rynniä kotiin suoraan töistä niin päätin sit hemmotella itteäni ihan kunnolla. Nyt on tukkakin hyvin!
Nyt täytyy hetki tehdä töitä, käydä lounaalla, tehdä hetki taas töitä ja sit koittaa vapaus!
Hauskaa juhannusta hanit!
maanantai 2. kesäkuuta 2014
Väsyttää
Väsyttää niin maan perkeleesti! Ensin mä ajattelin että se johtuu uudesta duunista ja kaikkeen siihen tietoon ja ihmisiin mitä ja ketä pitää oppia, mut sit mä ajattelin et oonhan mä tota verenpainettakin jo pidempään mittaillut ja keskiarvo siinä on parin kuukauden ajan ollut 145/100. Ja kerran päiväunien jälkeen mittasin taas paineita niin pulssikin huiteli siellä lähellä sataa. Hmm. Ei ehkä ihan normaalia. Joten viime viikolla kävin lääkärissä ja tänään labrassa. Verta ne otti ja sydänfilmin. Mä veikkaan et kilpirauhanen reistailee. Tai sit mussa on muuten vaan vikaa. Pitäis varata aika vielä tulosten kuulemiseen mutten mä nyt jaksa.
Väsymyksestä huolimatta raahauduin tänään töiden jälkeen salille ja huomenna tuskin kävelen. Teki hyvällä tavalla pahaa.
Josko kokeilis huomenna rääkätä yläkroppaa sit kans.
Töissä on edelleen ihan huippua eikä vieläkään kaduta tää päätös minkä tein. Työ on mieleistä, työkamut vieläkin ihan huippuja enkä mä työsuhde-eduistakaan valita. Kesäloma toki ois kiva mut kaikkee ei voi saada. Onneks on vapaat viikonloput ja piiitkät valoisat illat jolloin mennä jo ysiltä nukkumaan kun väsyttää :D
Keijo-Petterin kanssa menee hyvin, vielä kun sen sais ylipuhuttua et saatais mut raskaaksi. Juuh, molemmat haluaa sen lapsen. Mä nyt ja Petteri vuoden päästä. EEEEEEEiiiiiii. Mä oon jo nyt ihan tarpeeks vanha eikä sekään enää nuorru. Saatana.
Mut asia on ilmoilla ja taas tolkutan itelleni - älä painosta!
Nyt mä uppoudun hetkeks Nikon, Sofian, Susannan, Heikin ja muiden tavalliseen elämään. Moon niin koukussa tähän sarjaan. Hävettää ihan.
Väsymyksestä huolimatta raahauduin tänään töiden jälkeen salille ja huomenna tuskin kävelen. Teki hyvällä tavalla pahaa.
Josko kokeilis huomenna rääkätä yläkroppaa sit kans.
Töissä on edelleen ihan huippua eikä vieläkään kaduta tää päätös minkä tein. Työ on mieleistä, työkamut vieläkin ihan huippuja enkä mä työsuhde-eduistakaan valita. Kesäloma toki ois kiva mut kaikkee ei voi saada. Onneks on vapaat viikonloput ja piiitkät valoisat illat jolloin mennä jo ysiltä nukkumaan kun väsyttää :D
Keijo-Petterin kanssa menee hyvin, vielä kun sen sais ylipuhuttua et saatais mut raskaaksi. Juuh, molemmat haluaa sen lapsen. Mä nyt ja Petteri vuoden päästä. EEEEEEEiiiiiii. Mä oon jo nyt ihan tarpeeks vanha eikä sekään enää nuorru. Saatana.
Mut asia on ilmoilla ja taas tolkutan itelleni - älä painosta!
Nyt mä uppoudun hetkeks Nikon, Sofian, Susannan, Heikin ja muiden tavalliseen elämään. Moon niin koukussa tähän sarjaan. Hävettää ihan.
lauantai 10. toukokuuta 2014
Ongelmat ja niiden hoito
No eikai mulla mitään hoito-ohjeita oo. Ähäkutti.
Mutta kuten edellisessä postauksessa mouhosin ja kommetteihin jo vastasin niin yhden jutun mä tiedän. Puhu. Puhupuhupuhu. Vaikka kuinka ottaa sydämestä, ahistaa ja masentaa ja on kurjaa niin ei se muu oikein auta. Joskus saa ei niin miellyttäviä vastauksia mutta joskus (kuten nyt) hyviä. Kivi on vierähtänyt sydämeltäni ja taas hymyilyttää elämä.
Rakkaus kukoistaa (ja vitut, välillä ärsyttää niin paljon kun toinen ei tee sitätätäjatota ja pulssi nousee tuhanteen) ja ystävä on oikeesti ystävä ja ymmärsi mua täysin. Pyysi anteeksi käytöstään ja ajattelemattomuuttaan, oli tajunnut itsekkin että tulipas tehtyä paskamaisesti ihan vahingossa. Seuraavan kerran (jos siis sellaista tulee - tuskin tulee) sanoinkin sille että annan litsarin. Hahahah. Tietää itsekkin että kuinka savu nousis korvista jos mä flirttailisin sen miehelle joten tuskinpa tästä enää ongelmaa tulee.
Mulla vaan ottaa nykyään selkeesti oman aikansa ennenkun saan suuni auki. Liian pitkään ja turhaan aina murehdin jä märehdin asioita sisälläni (ja täällä) kunnes musta tuntuu että nyt on avattava suu tai ei hyvä heilu.
Hyvin heiluu muutenkin ja työt on alkaneet. Aika jännää. Moon hei töissä. Ja oon ihan innoissani siitä hommasta. Nyt ainakin tuntuu että työkamut on kivoja ja työ mieleistä. Katsotaan sit kuukauden, parin päästä että missä mennään :D
Viikko on mennyt todella nopeesti ja voi luoja kuinka väsynyt mä olen ollut. Nukahtaminen on vieläkin vaikeeta mut sit kun nukahdan niin nukun kuin tukki.
Huomenna onkin äitienpäivä ja mennään mun äitin, mun siskon + perheensä sekä siskon miehen äidin ja isän kanssa syömään <3
Nyt palaan sohvalle, viltin alle ja keskityn leffaan. Ja ehkä vähän Keijoon.
Mutta kuten edellisessä postauksessa mouhosin ja kommetteihin jo vastasin niin yhden jutun mä tiedän. Puhu. Puhupuhupuhu. Vaikka kuinka ottaa sydämestä, ahistaa ja masentaa ja on kurjaa niin ei se muu oikein auta. Joskus saa ei niin miellyttäviä vastauksia mutta joskus (kuten nyt) hyviä. Kivi on vierähtänyt sydämeltäni ja taas hymyilyttää elämä.
Rakkaus kukoistaa (ja vitut, välillä ärsyttää niin paljon kun toinen ei tee sitätätäjatota ja pulssi nousee tuhanteen) ja ystävä on oikeesti ystävä ja ymmärsi mua täysin. Pyysi anteeksi käytöstään ja ajattelemattomuuttaan, oli tajunnut itsekkin että tulipas tehtyä paskamaisesti ihan vahingossa. Seuraavan kerran (jos siis sellaista tulee - tuskin tulee) sanoinkin sille että annan litsarin. Hahahah. Tietää itsekkin että kuinka savu nousis korvista jos mä flirttailisin sen miehelle joten tuskinpa tästä enää ongelmaa tulee.
Mulla vaan ottaa nykyään selkeesti oman aikansa ennenkun saan suuni auki. Liian pitkään ja turhaan aina murehdin jä märehdin asioita sisälläni (ja täällä) kunnes musta tuntuu että nyt on avattava suu tai ei hyvä heilu.
Hyvin heiluu muutenkin ja työt on alkaneet. Aika jännää. Moon hei töissä. Ja oon ihan innoissani siitä hommasta. Nyt ainakin tuntuu että työkamut on kivoja ja työ mieleistä. Katsotaan sit kuukauden, parin päästä että missä mennään :D
Viikko on mennyt todella nopeesti ja voi luoja kuinka väsynyt mä olen ollut. Nukahtaminen on vieläkin vaikeeta mut sit kun nukahdan niin nukun kuin tukki.
Huomenna onkin äitienpäivä ja mennään mun äitin, mun siskon + perheensä sekä siskon miehen äidin ja isän kanssa syömään <3
Nyt palaan sohvalle, viltin alle ja keskityn leffaan. Ja ehkä vähän Keijoon.
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
Arki
Täällä ollaan taas, kotimaassa. Tai ollaan oltu jo lauantaista asti mut näin pitkään taas meni ennenkun sain aikaseksi tulla tänne höpöttämään.
Oltiin murun kanssa viikko etelässä ja matka meni tosi kivasti. Vähän ois saanut olla lämpimämmät ilmat mutta neuleella ja farkuilla pärjäs. Sen verran hullu mä olin että vaikka paikalliset sanoi että sekä keli ja meri on kylmempää kun tavallisesti tähän aikaan vuodesta niin pitihän se meri testata. Ja perkele kun olikin kylmää! En pystynyt edes yhtä vetoa ottamaan vaan mun uiminen oli pelkkä säälittävä dippaus kaulaan asti ja äkkiä ylös. Mut tulipahan kastauduttua Adrianmeressä.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi ja sehän näkyy vyötäröllä. Mikä bikinikunto?
Työt alkaa vajaan parin viikon päästä enkä malta millään odottaa. Ihanaa päästä tekemään jotain järkevää. Vielä ei jännitä mut kerkeehän sitä.
Alotettiin myös prätkäkausi! Toissakesänä Keijo-Petteri hommas moottoripyöräkortin ja vielä viime kesänä se ei oikein uskaltanut ottaa mua kyytiin kun ajokilometrejä oli niin vähän. Nyt se rohkaistui ja eilen lainattiin mun siskolta prätkäkamat mulle ja tehtiin varovainen puolen tunnin lenkki. Se oli ihanaa! En muistanutkaan kuinka ihanaa on istua moottoripyörän kyydissä ja ihailla maisemia. Näkee ihan erilailla kun auton sisältä. Ou jee. Oon into piukeena. Koska mennään taas? Joko mennään? Nytkö lähetään?
Mutta että tää ei ois vaan onnea ja autuutta niin mun on pakko avautua yhestä asiasta mikä mua vaivaa ja mikä mua hävettää. Mustasukkaisuus. Mä tiedän tasan tarkaan että mä olen rakastettu, ihana, kaunis jne. mut miks sitten nämä asiat saa mut näkee punasta?
- sen exä soittaa kertoakseen niiden yhteisestä koirasta et se joutuu eläinlääkäriin? (se koira ei ees asu exällä vaan vittu exän isäpuolella!!!! Vittuako se exä soittelee)
- sen exän isäpuoli soittaa ja kyselee tietokoneneuvoja? (no tietenkin ne haluu että V-P palaa takas niiden perheeseen ja jättää mut)
- mun ystävä meni kysymään siltä mielipidettä iltapuvusta ja mun mielestä sen ilme muuttui pelokkaaksi kun tulin paikalle (se oli kuitenkin etä "vau sä Koo näytät hyvältä" ja kun mä tulin paikalle ni piti esittää ihan coolia ja olla "et ihan jees". Kun mun mielestä sen ilme oli just sellanen syyllinen ja ajatteli vaan et voi vittu toivottavasti Katariina ei kuullut mitä mä sanoin ja huomannut kun mä kuolaan sen ystävää)
- ne on jossain virman kinkereissä ja saan kuulla et joo, lopulta meitä oli vaan minä ja joku naikkonen. Otettiin sit siinä ne yhet ja lähettiin kotiin. (ai yhet? kävitte kuitenkin jossain bylsimässäjajajaja)
Eniten ehkä ahistaa toi Koo juttu. Ehkä siks koska Koo on tosi kova flirttailemaan kaikille ja välillä turhankin rankasti. Silti se itse vetää herneen nenään jos sen miestä halaa firman bileissä joku niiden työkaveri. Jeps, tasan ei mee...
Ekan kerran tää tapahtu ihan silloin alussa kun oltiin tutustuttu ja vein sen näytille mun ystävien luo. Mä huomasin Koon:n flirtin ja sanoin siitä sit murulle et Koo:lla on tommonen tapa.. Se tekee sitä siis kaikille ja välillä tuntuu että mitä vähemmän toinen lähtee mukaan, sitä kovemmin se yrittää.
Tää on itseasiassa menny jo siihen että kun mennään Koo:n luo niin molemmat alkaa jännittää toistensa reaktioita.Ollaan puhuttu tästä aikasemminkin ja asian pitäis olla ok. Mut vittu kun mä en kehtaa sanoo sille että tää asia edelleen vaivaa mua. Mä en jaksa enää puida tätä asiaa sen kanssa kun se ei tajua mua. Se ei vaan ymmärrä enkä mä osaa sille enempää tätä selittää eikä se osaa auttaa.
Ymmärtääkö kukaan mua?
Koo pyys meitä sinne vapuks mutta mua jännittää. Alkoholi ja mustasukkaisuus ei tunnetusti ole hyvä yhdistelmä..
Oho, tulipas sittenkin taas kunnon avautuminen. Helpotti. Ehkä. Apua.
Oltiin murun kanssa viikko etelässä ja matka meni tosi kivasti. Vähän ois saanut olla lämpimämmät ilmat mutta neuleella ja farkuilla pärjäs. Sen verran hullu mä olin että vaikka paikalliset sanoi että sekä keli ja meri on kylmempää kun tavallisesti tähän aikaan vuodesta niin pitihän se meri testata. Ja perkele kun olikin kylmää! En pystynyt edes yhtä vetoa ottamaan vaan mun uiminen oli pelkkä säälittävä dippaus kaulaan asti ja äkkiä ylös. Mut tulipahan kastauduttua Adrianmeressä.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi ja sehän näkyy vyötäröllä. Mikä bikinikunto?
Työt alkaa vajaan parin viikon päästä enkä malta millään odottaa. Ihanaa päästä tekemään jotain järkevää. Vielä ei jännitä mut kerkeehän sitä.
Alotettiin myös prätkäkausi! Toissakesänä Keijo-Petteri hommas moottoripyöräkortin ja vielä viime kesänä se ei oikein uskaltanut ottaa mua kyytiin kun ajokilometrejä oli niin vähän. Nyt se rohkaistui ja eilen lainattiin mun siskolta prätkäkamat mulle ja tehtiin varovainen puolen tunnin lenkki. Se oli ihanaa! En muistanutkaan kuinka ihanaa on istua moottoripyörän kyydissä ja ihailla maisemia. Näkee ihan erilailla kun auton sisältä. Ou jee. Oon into piukeena. Koska mennään taas? Joko mennään? Nytkö lähetään?
Mutta että tää ei ois vaan onnea ja autuutta niin mun on pakko avautua yhestä asiasta mikä mua vaivaa ja mikä mua hävettää. Mustasukkaisuus. Mä tiedän tasan tarkaan että mä olen rakastettu, ihana, kaunis jne. mut miks sitten nämä asiat saa mut näkee punasta?
- sen exä soittaa kertoakseen niiden yhteisestä koirasta et se joutuu eläinlääkäriin? (se koira ei ees asu exällä vaan vittu exän isäpuolella!!!! Vittuako se exä soittelee)
- sen exän isäpuoli soittaa ja kyselee tietokoneneuvoja? (no tietenkin ne haluu että V-P palaa takas niiden perheeseen ja jättää mut)
- mun ystävä meni kysymään siltä mielipidettä iltapuvusta ja mun mielestä sen ilme muuttui pelokkaaksi kun tulin paikalle (se oli kuitenkin etä "vau sä Koo näytät hyvältä" ja kun mä tulin paikalle ni piti esittää ihan coolia ja olla "et ihan jees". Kun mun mielestä sen ilme oli just sellanen syyllinen ja ajatteli vaan et voi vittu toivottavasti Katariina ei kuullut mitä mä sanoin ja huomannut kun mä kuolaan sen ystävää)
- ne on jossain virman kinkereissä ja saan kuulla et joo, lopulta meitä oli vaan minä ja joku naikkonen. Otettiin sit siinä ne yhet ja lähettiin kotiin. (ai yhet? kävitte kuitenkin jossain bylsimässäjajajaja)
Eniten ehkä ahistaa toi Koo juttu. Ehkä siks koska Koo on tosi kova flirttailemaan kaikille ja välillä turhankin rankasti. Silti se itse vetää herneen nenään jos sen miestä halaa firman bileissä joku niiden työkaveri. Jeps, tasan ei mee...
Ekan kerran tää tapahtu ihan silloin alussa kun oltiin tutustuttu ja vein sen näytille mun ystävien luo. Mä huomasin Koon:n flirtin ja sanoin siitä sit murulle et Koo:lla on tommonen tapa.. Se tekee sitä siis kaikille ja välillä tuntuu että mitä vähemmän toinen lähtee mukaan, sitä kovemmin se yrittää.
Tää on itseasiassa menny jo siihen että kun mennään Koo:n luo niin molemmat alkaa jännittää toistensa reaktioita.Ollaan puhuttu tästä aikasemminkin ja asian pitäis olla ok. Mut vittu kun mä en kehtaa sanoo sille että tää asia edelleen vaivaa mua. Mä en jaksa enää puida tätä asiaa sen kanssa kun se ei tajua mua. Se ei vaan ymmärrä enkä mä osaa sille enempää tätä selittää eikä se osaa auttaa.
Ymmärtääkö kukaan mua?
Koo pyys meitä sinne vapuks mutta mua jännittää. Alkoholi ja mustasukkaisuus ei tunnetusti ole hyvä yhdistelmä..
Oho, tulipas sittenkin taas kunnon avautuminen. Helpotti. Ehkä. Apua.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Joka ilta kun lamppu sammuu, Ja saapuu oikea yö..
Niin nukku-matti ei tule mun luo. Johtunee varmaan siitä että mulla ei ole päivisin kauheesti tekemistä. Pidän rytmiä yllä sillä, että nousen samoihin aikoihin kun Ville ja yritän mennä samaan aikaan myös sänkyyn. Useimmiten se menee siihen että muru nukahtaa ja mä jään pyörimään ja sit ei auta kun nousta ylös ja tulla olkkariin valvomaan.
Silmänaluset on kohta polviin asti tummat, onneks ei silmäpusseista oo kauheesti ongelmaa. Mut pää tässä hajoo.
Eilen muru pakotti mut ottamaan yhen unilääkkeen ja tänään onkin jo ihan eri fiilis. Mä soitin aamulla terveysasemalle ja odotan nyt soittoa sieltäpäin. Päätin varata ajan lääkärille. Josko sain uninappeja. Melatoniinista ei ole ollut mitään hyötyä.
Sit mulle on alkanut tulee ahdistuskohtauksia mistä olen kärsinyt aiemminkin. Josko siihenkin sais hetkeks helpotusta.
Mä itse uskon että nää asiat helpottaa heti kun pääsen töihin, mut siihen on vielä kuukausi.. Ja jos mä en nuku niin mä hajoon ennenkun kuukausi on täys :(
Ja tottakai mun väsymys tuo ongelmia meijän suhteeseen. Mä tiuskin ja äyskin ihan pienistäkin asioista ja kiukuttelen kun pikkulapsi. Ja ihan turhaan. Kyllä toinen yrittää ymmärtää ja olla tukena mut tajuunhan mäkin sen että jossain menee raja.
Mä todella toivon et pääsen pian lekuriin ja että napit sekä toi loma tois takas sen meidän yhteisen, levollisen ja hyvän olon.
edit. 16.02
Vittu. Terveyskeskusajan olisin saanut jopa kolmen viikon päähän. Kiitos ei. Kävin sitten yksityisellä itkee tirauttamassa (no se oli vahinko, en mä tarkotuksella mut tää väsymys saa vähän outoja piirteitä välillä) ja se lykkäs nukahtamislääkereseptin kouraan. En melkein malta odottaa iltaa ja kunnon yöunia!
Ensin kuitenkin mennään porukalla (sisko perheineen ja me kaks) äitille lettukesteille ♥
Silmänaluset on kohta polviin asti tummat, onneks ei silmäpusseista oo kauheesti ongelmaa. Mut pää tässä hajoo.
Eilen muru pakotti mut ottamaan yhen unilääkkeen ja tänään onkin jo ihan eri fiilis. Mä soitin aamulla terveysasemalle ja odotan nyt soittoa sieltäpäin. Päätin varata ajan lääkärille. Josko sain uninappeja. Melatoniinista ei ole ollut mitään hyötyä.
Sit mulle on alkanut tulee ahdistuskohtauksia mistä olen kärsinyt aiemminkin. Josko siihenkin sais hetkeks helpotusta.
Mä itse uskon että nää asiat helpottaa heti kun pääsen töihin, mut siihen on vielä kuukausi.. Ja jos mä en nuku niin mä hajoon ennenkun kuukausi on täys :(
Ja tottakai mun väsymys tuo ongelmia meijän suhteeseen. Mä tiuskin ja äyskin ihan pienistäkin asioista ja kiukuttelen kun pikkulapsi. Ja ihan turhaan. Kyllä toinen yrittää ymmärtää ja olla tukena mut tajuunhan mäkin sen että jossain menee raja.
Mä todella toivon et pääsen pian lekuriin ja että napit sekä toi loma tois takas sen meidän yhteisen, levollisen ja hyvän olon.
edit. 16.02
Vittu. Terveyskeskusajan olisin saanut jopa kolmen viikon päähän. Kiitos ei. Kävin sitten yksityisellä itkee tirauttamassa (no se oli vahinko, en mä tarkotuksella mut tää väsymys saa vähän outoja piirteitä välillä) ja se lykkäs nukahtamislääkereseptin kouraan. En melkein malta odottaa iltaa ja kunnon yöunia!
Ensin kuitenkin mennään porukalla (sisko perheineen ja me kaks) äitille lettukesteille ♥
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Loma
Nyt mä olen lomalla. Siis sillain että en silmä kovana kyttää uusia duuneja eikä ahista yhtään. Mä olen lomalla toukokuun alkuun ja sit alkaa työt. Jei!
Ja ihan oikeelle lomallekkin pääsen, ihan siis reissuun asti. Mä olen haaveillut pitkään jo Irlannista mutta toi avokki (sanotaan vaikka Keijo) ei niin kauheesti lämmennyt ajatukselle (tai sanoi että haluis lähtee sinne kesällä et ei ois pelkoo siitä että satais joka päivä. Ymmärrän). Siispä ehdotin Kroatiaa ja sinne siis lähdetään. Eilen varattiin täältä lennot ja tuolta hotelli. Sit pitäis vielä päästä jollain kohteessa kentältä hotskulle. Taksilla jossei muulla.
Ihan huikeeta! Mä otan varuiks bikinit mukaan jos kelit sallii ja vesi on lämmintä. Ville ei välitä vedestä eikä varsinkaan auringonotosta. Viime reissulla sain silti parina aamupäiväna rauhassa löhötä uima-altaalla koska Ville teki vähän duunia välillä. Katotaan miten nyt käy :)
Lähtö on jo vajaan viikon päästä joten IIIIK. Mitä mä puen päälle, mitä mä otan mukaan?
Nyt pitäis sit vajaassa viikossa pudottaa ne kuuluisat 5 kiloa. No joo, alotin pitkän tauon jälkeen taas hölkkälenkit ja salilla oonkin vuoden alusta käynyt 3-4 kertaa viikossa. Musta tuntuu että mun pakarat on saaneet vähän muotoa jo enkä mä sivulta katsottuna näytä siltä et nojaisin seinään. Ja käsivarsissa huomaan myös eroa ja lihaksia mut toi masu.. Siinä vyötäröllä se uimarengas ilosesti köllöttää :D
Mä ajattelin tehdä myös semmosen elämäni aakkoset -jutun. No kun muutkin. Mut se onkin vaikeempaa kun mä ajattelin joten saas nähdä milloin se näkee päivänvalon. Nyt kuitenkin meen tekee elämäni ekaa kertaa kalapuikkoja seitistä. Kauheen jännää taas :D
Ja ihan oikeelle lomallekkin pääsen, ihan siis reissuun asti. Mä olen haaveillut pitkään jo Irlannista mutta toi avokki (sanotaan vaikka Keijo) ei niin kauheesti lämmennyt ajatukselle (tai sanoi että haluis lähtee sinne kesällä et ei ois pelkoo siitä että satais joka päivä. Ymmärrän). Siispä ehdotin Kroatiaa ja sinne siis lähdetään. Eilen varattiin täältä lennot ja tuolta hotelli. Sit pitäis vielä päästä jollain kohteessa kentältä hotskulle. Taksilla jossei muulla.
Ihan huikeeta! Mä otan varuiks bikinit mukaan jos kelit sallii ja vesi on lämmintä. Ville ei välitä vedestä eikä varsinkaan auringonotosta. Viime reissulla sain silti parina aamupäiväna rauhassa löhötä uima-altaalla koska Ville teki vähän duunia välillä. Katotaan miten nyt käy :)
Lähtö on jo vajaan viikon päästä joten IIIIK. Mitä mä puen päälle, mitä mä otan mukaan?
Nyt pitäis sit vajaassa viikossa pudottaa ne kuuluisat 5 kiloa. No joo, alotin pitkän tauon jälkeen taas hölkkälenkit ja salilla oonkin vuoden alusta käynyt 3-4 kertaa viikossa. Musta tuntuu että mun pakarat on saaneet vähän muotoa jo enkä mä sivulta katsottuna näytä siltä et nojaisin seinään. Ja käsivarsissa huomaan myös eroa ja lihaksia mut toi masu.. Siinä vyötäröllä se uimarengas ilosesti köllöttää :D
Mä ajattelin tehdä myös semmosen elämäni aakkoset -jutun. No kun muutkin. Mut se onkin vaikeempaa kun mä ajattelin joten saas nähdä milloin se näkee päivänvalon. Nyt kuitenkin meen tekee elämäni ekaa kertaa kalapuikkoja seitistä. Kauheen jännää taas :D
torstai 3. huhtikuuta 2014
Ei yksi vaan kaksi
Kävin eilen todellakin kahdessa työhaastattelussa.
A) 11 kk määräaikainen, surkea palkka, monipuolinen työnkuva mutta tulevaisuuden kannalta antaa vähemmän ja suppeasti vain tältä työn (koskee vain tätä yritystä) osa-alueelta, kivalta vaikuttavat työkaverit, parin viikon palkaton loma, syrjässä keskustasta
B) 5kk määräaikainen + mahdollinen jatko kevääseen, parempi palkka, monipuolisempi työnkuva joka tulevaisuuden kannalta antaa työn (koskee tätä sekä myös muita yrityksiä) osalta enemmän ja laajemmin , kivalta vaikuttavat työkaverit, keskustassa
Arvatkaa kumman valitsin. Koska kyllä, ne molemmat ois halunneet mut.
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Viikonloppu edessä - ihanaa!
Nyt mä unohdan työasiat hetkeksi eli viikonlopuksi!
Mä oon tänään siivoillut (ylläriiii) ja uunista tuoksuu raparperipiirakan ihanat aromit. Suuntaan illaksi ystävän luo juoruumaan ja syömään herkkuja. Ei ollakkaan nähty aikoihin.
Huomenna päivällä treffaan toisen ystävän ja siitä suuntaan kolmannen luo. Ihanaa - mulla on seuraelämää!
Saa toi mieskin välillä sit vähän omaa aikaa kun mä en ole kyljessä nysväämässä. Pinnaa kiristää kun ollaan oltu ehkä liikaakin yhdessä, kokoajan, jatkuvasti. Tää viikonloppu tekee meille varmasti todella hyvää!
Ens viikolle suunnitelmissa ois maanantaina sisarhentovalkoilua kun miehellä on yks leikkaus eikä sitä saa yksin päästää kotiin sieltä lääkepöllyissä. Tiistaina kuntosali, keskiviikkona haastattelu ja ystävän treffaaminen ja sit vaan lisää kesäkropan tavottelua.
Äitin luonakin vois visiteerata. Se on luvannut opettaa mun neulomaan villasukkia mut saas nähdä kumman hermot menee ensin, mun vai äitin.
Ja ai niin, mun sisko on raskaana!!! Ihanaa, vauva ♥ Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti. Mä en malta odottaa että pääsen nuuhkuttamaan vauvan tuoksua. Mä olen niin onnellinen siskon ja perheensä puolesta!
Nyt on mentävä ottamaan piirakka uunista ja sit pitäs hetki tehdä vielä jotain järkevää kunnes voinkin lähteä...
Ihanaa viikonloppua kaikille ♥
Mä oon tänään siivoillut (ylläriiii) ja uunista tuoksuu raparperipiirakan ihanat aromit. Suuntaan illaksi ystävän luo juoruumaan ja syömään herkkuja. Ei ollakkaan nähty aikoihin.
Huomenna päivällä treffaan toisen ystävän ja siitä suuntaan kolmannen luo. Ihanaa - mulla on seuraelämää!
Saa toi mieskin välillä sit vähän omaa aikaa kun mä en ole kyljessä nysväämässä. Pinnaa kiristää kun ollaan oltu ehkä liikaakin yhdessä, kokoajan, jatkuvasti. Tää viikonloppu tekee meille varmasti todella hyvää!
Ens viikolle suunnitelmissa ois maanantaina sisarhentovalkoilua kun miehellä on yks leikkaus eikä sitä saa yksin päästää kotiin sieltä lääkepöllyissä. Tiistaina kuntosali, keskiviikkona haastattelu ja ystävän treffaaminen ja sit vaan lisää kesäkropan tavottelua.
Äitin luonakin vois visiteerata. Se on luvannut opettaa mun neulomaan villasukkia mut saas nähdä kumman hermot menee ensin, mun vai äitin.
Ja ai niin, mun sisko on raskaana!!! Ihanaa, vauva ♥ Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti. Mä en malta odottaa että pääsen nuuhkuttamaan vauvan tuoksua. Mä olen niin onnellinen siskon ja perheensä puolesta!
Nyt on mentävä ottamaan piirakka uunista ja sit pitäs hetki tehdä vielä jotain järkevää kunnes voinkin lähteä...
Ihanaa viikonloppua kaikille ♥
torstai 27. maaliskuuta 2014
No oho!
Soittivat taas rekryfirmasta ja tarjosivat yhtä hommaa..
+ monipuolinen työnkuva
+ ma-pe virastotyöaika
+ lyhyt työmatka
+ tekemistä päiville muutakin kun sali ja höpöttely kissoille
- palkka on säälittävä
- palkka on todella surkea verrattuna siihen mitä olen aikasemmin tienannut
- palkan pienuus
Okei, rekryfirma on antanut mun tiedot nyt sinne yritykseen eli nyt odotan josko sieltä firmasta soittavat mut haastatteluun.
+ monipuolinen työnkuva
+ ma-pe virastotyöaika
+ lyhyt työmatka
+ tekemistä päiville muutakin kun sali ja höpöttely kissoille
- palkka on säälittävä
- palkka on todella surkea verrattuna siihen mitä olen aikasemmin tienannut
- palkan pienuus
Okei, rekryfirma on antanut mun tiedot nyt sinne yritykseen eli nyt odotan josko sieltä firmasta soittavat mut haastatteluun.
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Kotiavovaimoilu jatkuu
Haastattelu meni hyvin mutta en päässyt jatkoon. Miksi? Sitä en tiedä. Harmittaa ihan vitusti koska se ois ollut just sitä mitä mä haluan tehdä.
Parin viikon sisään tuosta soittivat rekryfirmasta toiseen haastatteluun yhteen toiseen hommaan mutta äääh, ei se ollut mitä mä halusin, paikka oli mielestäni liian kaukana ja jag talar inte svenska tai min svenska är mycket dåligt. Tai jotain sinne päin. Mut sen verran siinä joku tökki että sekä mä että haastattelija taidettiin yhdessä tulla siihen tulokseen että se paikka ei mulle sovi.
Harmittaa. Oisko mun pitänyt sittenkin ottaa se homma? Tai olla innokkaampi saamaan sen? Teinkö typerästi? Mutta sit taas osa musta sanoo että ratkaisu oli just oikea.
Ehkä mun pitää luottaa mun intuitioon tässäkin, koska kun se rekrytyyppi tuosta hommasta soitti niin mulle tuli jo sillon semmonen olo että mennään nyt käymään ja juttelemaan paikasta mutta njääh.
Ja mä haluan työnkin suhteen sen "tääonjustsitämitämaoonainahalunnut"-fiiliksen en sitä "ihanok"-tunnetta.
Tai mitä jos mä en vaan halua töitä? Mitä jos musta on kiva olla kotona ja siivoilla ja käydä salilla ja tehdä sitä tätä ja tota? Mistä vitusta mä tiedän?
Musta tuntuu että mä en todellakaan halua olla himassa ja vetelehtiä mut mistä mä tiiän? Voinko mä olla varma että mä ihan täysillä etsin töitä? Mistä sen tietää? Mikä on se määritelmä? Välillä mä ihan tosiaan epäilen että teenkö mä kaikkeni työn saannin eteen. Kyllä mä teen. Mä tiedän sen. Mut tiiättekö sen pienen perkeleen joka pistää sut epäileen jopa ittees ja kuiskii korvaan että "kukaan ei tosissaan usko että ees haluut töitä. sulla on niin mukavat oltavat himassa ja ukko joka maksaa kaiken. ei ihme että et oo vielä töitä löytänyt. tuskin oot pistänyt rikkaa ristiin sen eteen". Voi itku :(
Parin viikon sisään tuosta soittivat rekryfirmasta toiseen haastatteluun yhteen toiseen hommaan mutta äääh, ei se ollut mitä mä halusin, paikka oli mielestäni liian kaukana ja jag talar inte svenska tai min svenska är mycket dåligt. Tai jotain sinne päin. Mut sen verran siinä joku tökki että sekä mä että haastattelija taidettiin yhdessä tulla siihen tulokseen että se paikka ei mulle sovi.
Harmittaa. Oisko mun pitänyt sittenkin ottaa se homma? Tai olla innokkaampi saamaan sen? Teinkö typerästi? Mutta sit taas osa musta sanoo että ratkaisu oli just oikea.
Ehkä mun pitää luottaa mun intuitioon tässäkin, koska kun se rekrytyyppi tuosta hommasta soitti niin mulle tuli jo sillon semmonen olo että mennään nyt käymään ja juttelemaan paikasta mutta njääh.
Ja mä haluan työnkin suhteen sen "tääonjustsitämitämaoonainahalunnut"-fiiliksen en sitä "ihanok"-tunnetta.
Tai mitä jos mä en vaan halua töitä? Mitä jos musta on kiva olla kotona ja siivoilla ja käydä salilla ja tehdä sitä tätä ja tota? Mistä vitusta mä tiedän?
Musta tuntuu että mä en todellakaan halua olla himassa ja vetelehtiä mut mistä mä tiiän? Voinko mä olla varma että mä ihan täysillä etsin töitä? Mistä sen tietää? Mikä on se määritelmä? Välillä mä ihan tosiaan epäilen että teenkö mä kaikkeni työn saannin eteen. Kyllä mä teen. Mä tiedän sen. Mut tiiättekö sen pienen perkeleen joka pistää sut epäileen jopa ittees ja kuiskii korvaan että "kukaan ei tosissaan usko että ees haluut töitä. sulla on niin mukavat oltavat himassa ja ukko joka maksaa kaiken. ei ihme että et oo vielä töitä löytänyt. tuskin oot pistänyt rikkaa ristiin sen eteen". Voi itku :(
torstai 6. maaliskuuta 2014
Työhaastatteluun - Taas.
Josko kolmas kerta toden sanois? Toivoa sopii. Joulukuusta asti kotivaimoillen ja kahdessa haastattelussa käyneena aika on mennyt kyllä ihan kivasti mutta pakko myöntää että päivät tuntuu tooosi pitkille. Onneks systerillä on kolmivuorotyö joten edes joskus mä saan seuraa päiväsaikaankin.
Heräilen yleensä samaan aikaan kun avokkikin ja menen samoihin aikoihin unille. Ihan vaan siksi että ei menis rytmi ihan päälaelleen. Päivisin siivoilen, teen safkaa, käyn salilla/jumpassa. Onneks tossa 10min kävelymatkan päässä on ihana sali jossa viihdyn tosi hyvin. Monena aamuna herään jopa ennen Misteriä jolloin syön aamupalan ja se heittää mut sit sinne. Koska kyllä, vaaranahan aina on että jos en saa kyytiä niin toi 10min matka tuntuu liian pitkältä :D
Sain aamupäivällä puhelinsoiton ja huomenna sitten rekryfirmaan tyrkylle. Jännittää. Koulutustahan mulla ei alaan ole mutta ei se ennenkään oo haitannut. Tosin tällä alalla on ylitarjontaa duuneista joten saan olla oikeesti tyytyväinen että pääsen edes haastatteluun. Jos hyvin käyn niin mut palkataan sitten siihen duuniin suoraan, eikä siis rekryfirmaan. Iik. Sanoinko jo et jännittää.
Nyt täytyy värjätä juurikasvu, poistaa mustat lakat kynistä ja kaivaa edustusvaatteet jo valmiiks esille. Nälkäkin ois.
Heräilen yleensä samaan aikaan kun avokkikin ja menen samoihin aikoihin unille. Ihan vaan siksi että ei menis rytmi ihan päälaelleen. Päivisin siivoilen, teen safkaa, käyn salilla/jumpassa. Onneks tossa 10min kävelymatkan päässä on ihana sali jossa viihdyn tosi hyvin. Monena aamuna herään jopa ennen Misteriä jolloin syön aamupalan ja se heittää mut sit sinne. Koska kyllä, vaaranahan aina on että jos en saa kyytiä niin toi 10min matka tuntuu liian pitkältä :D
Sain aamupäivällä puhelinsoiton ja huomenna sitten rekryfirmaan tyrkylle. Jännittää. Koulutustahan mulla ei alaan ole mutta ei se ennenkään oo haitannut. Tosin tällä alalla on ylitarjontaa duuneista joten saan olla oikeesti tyytyväinen että pääsen edes haastatteluun. Jos hyvin käyn niin mut palkataan sitten siihen duuniin suoraan, eikä siis rekryfirmaan. Iik. Sanoinko jo et jännittää.
Nyt täytyy värjätä juurikasvu, poistaa mustat lakat kynistä ja kaivaa edustusvaatteet jo valmiiks esille. Nälkäkin ois.
tiistai 4. helmikuuta 2014
I´m alive! Alive i say!
Hupsista keikkaa kun onkin viime kerrasta vierähtänyt aikaa. Yli puol vuotta. Mitä ihmettä, just eilenhän mä tänne mouhosin mun paskaakin paskemmasta duunista ja siitä että Keijon kanssa ei aina mee kauheen hyvin :D
Noh, paljon on kerennyt tapahtua ja pieni tiivistys tässä.
Sain yt-neuvotteluissa fudut, ja olen todella helpottunut asiasta. Mun lisäks pois potkittin 8 henkilöä. Siellä meni kaikki päin persettä ja pari tyyppiä on jopa oma alotteisesti irtisanonut ittensä kun eivät vaan jaksaneet.. Ja pari muuta harkitsee asiaa. Oma esimiehenikin lähti puolen vuoden vuorotteluvapaalle ja sitä ennen oli kuukauden pari sairaslomalla. Se kertoo jo oman tarinansa.
Olen tällä hetkellä työtön työnhakija mutta tulevaisuus ei pelota eikä ahdista.
Kaikista kiukkuumisista ja mouhoomisista huolimatta olen edelleen onnellisesti Keijon kanssa parisuhteessa ja avovaimo!!! Rakkaus kukoistaa ja ollaan onnellisia. Pikkukärhämät selvitetään puhumalla ja ollaan opittu "toistemme tavoille" eli niitä typeriä kinoja tulee vähemmän ja vähemmän.
Olen siis todella onnellinen ♥
Nyt täytyy jatkaa työhakemuksen kirjottamista mut mä tuun pian uudelleen kertoilemaan lisää mun elämästä. Meinas tulla alkuun writer's block mut hyvinhän tää meni. Kai :D
Noh, paljon on kerennyt tapahtua ja pieni tiivistys tässä.
Sain yt-neuvotteluissa fudut, ja olen todella helpottunut asiasta. Mun lisäks pois potkittin 8 henkilöä. Siellä meni kaikki päin persettä ja pari tyyppiä on jopa oma alotteisesti irtisanonut ittensä kun eivät vaan jaksaneet.. Ja pari muuta harkitsee asiaa. Oma esimiehenikin lähti puolen vuoden vuorotteluvapaalle ja sitä ennen oli kuukauden pari sairaslomalla. Se kertoo jo oman tarinansa.
Olen tällä hetkellä työtön työnhakija mutta tulevaisuus ei pelota eikä ahdista.
Kaikista kiukkuumisista ja mouhoomisista huolimatta olen edelleen onnellisesti Keijon kanssa parisuhteessa ja avovaimo!!! Rakkaus kukoistaa ja ollaan onnellisia. Pikkukärhämät selvitetään puhumalla ja ollaan opittu "toistemme tavoille" eli niitä typeriä kinoja tulee vähemmän ja vähemmän.
Olen siis todella onnellinen ♥
Nyt täytyy jatkaa työhakemuksen kirjottamista mut mä tuun pian uudelleen kertoilemaan lisää mun elämästä. Meinas tulla alkuun writer's block mut hyvinhän tää meni. Kai :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
