Mitä mä sanoin

Itku, parku ja suru.
Mä arvasin. Heti kun mä päästin K:n lähelle, se satutti mua. Tahtomattaan, tajuumattaan mut silti. Me nähtiin siis viime viikon tiistaina jolloin se oli ihana, puhui kauniisti, piti lähellä ja sano et haluis et mä oisin sen tyttöystävä. Ja mä sanoin että ei puhuta nyt. Ja sanoin jopa et antais mulle aikaa ajatella.

Paskat. Perjantaina se oli jo treffeillä ja eilen viimeks saman mimmin kans. Juteltiin tänään kun olin töissä ja lisää kun olin päässyt. Mä en tajua miten se teki mulle näin. Vaikka mäkään en mikään puhdas pulmunen ole ja oon tehnyt vittumaisia juttuja, mutta silti.
K tuli käymään mun luona ja juteltiin pari tuntia. Mä itkin ja kiukkusin, rakastin ja raivosin. Haukuin ja huusin, rakastin ja vittuilin. Mä olin sitä kohtaan tosi paska ja ilkee. Ja voi että sitä hävetti. Ja se itki. Ja sitä ei tapahdu usein. Kaks kertaa oon nähny kun K itkee. Kun erottiin ja kun se kertoi että siitä tulee isä. Ja nyt.

Tää tapahtunut sai kuitenkin aikaan sen, että ilma meidän välillä puhdistu. Mä tajuan kuinka paljon mä siitä ihmisestä välitän ja kuin paljon rakastan. Silti homma ei toimi. Ei me kumpikaan olla valmiita vaikka välillä niin luultiinkin.
Silti se pikkupiru mun päässä laitto mut sanomaan K:lle virnuillen, että ikinä se ei tule löytämään näin upeeta, ihanaa, vaikkakin äkäpussia mutta rakastettavaa ihmistä. Ei näin mahtavaa ja sille näin täydellisesti sopivaa naista rinnalleen. Et vaikka kuin montaa naista se tapailis, vaik kuinka montaa naista se panis, niin mun verosta ei koskaan tuu vastaan.

Perkele. Ja mä tarkotin joka sanaa. Mä olen itkenyt pari tuntia, välillä K:n sylissä ja välillä toisessa päässä sohvaa. Mä huusin ja kiroilin. Sanoin kaiken mitä mun sisällä oli, kaikki pahat ja hyvätkin asiat. Mä annoin kaiken tulla ulos.
Mä sanoin että nyt ei pidetä hetkeen mitään yhteyttä. Mä en halua. Mä tarviin aikaa toipua ja miettiä.
Voi paska kuinka mä rakastankaan sitä ihmistä. Nyt musta vihdoin tuntuu että mä voin oikeesti päästää irti.

Rakasta silloin kun voit ja tunne rakkauden jälkeen kiitollisuutta. Älä unohda tai vihaa. Älä tunne katumusta. -tuntematon-