Perjantaina kävin kaverin luona istumassa iltaa. Otettiin siinä parit kaljat ja jauhettiin paskaa. Mun yhet ystävät oli Jared Leton tai siis 30 seconds to marsin konsertissa ja mein piti treffata sen jälkeen jossain kuppilassa. Mulle iski väsy ja lähdin jo puol 12 aikaan kotiin nukkumaan :D Se siitä baarireissusta. Ei vaan jaksanut pitää silmiään auki. Töiden jälkeen yritin ottaa päikkärit mutta päässä surras taas sen verran ajatuksia et uni ei tullut. No, mikäs siinä.
Heräsin lauantaina pirteenä ja jaksoin salillekkin. Nyt on muuten takareidet ja pakarat kipeet. Laitoin askelkyykkyyn lisää painoa ja jo tuntuu :)
Koo ja muksut tuli eilen mun luo iltasella ja tehtiin tortilloja. Muksut katto jotain lasten leffaa ja me Koon kanssa pötköteltiin mun sängyssä ja höpistiin syntyjä syviä. Koolla ja miehellänsä menee huonosti :( Hyvin huonosti. Mä en voi auttaa muuta kun kuuntelemalla. Koo sano et se riittää. Hyvä.
Koolla on toinen mies. Ollut jo vuoden. Mä en moralisoi, ei mulla ole siihen varaa. Mut sen sanoin jälleen kerran, et kun kerran Koo ei rakasta miestään (ei tunne yhtään mitään, ei halua kosketusta, ei halua enää edes jutella) niin se tietää sitä, että sen tarvii tehdä päätös. Joko lähteä tai jäädä. Mut et noin ei voi jatkua. Koo tietää sen itekkin ja kerää voimia sanoakseen miehelleen että se on ohi. Mä oon tosi pahoillani heidän tilanteestaan. Mä en osaa ees järkevästi nyt kirjottaa. Koo tietää et oikein ois lähteä. Mut se ei halua satuttaa miestään. Mä tiiän ja ymmärrän. Toi on niin helvetin vaikeeta :( Mä oon Koolle tukena - aina. Kävi miten kävi, se on yks mun rakkaimmista ystävistä.
Tänään kävin aamulla heti lenkillä ja meni ihan v*tuiks. Jalat ei vaan tahtonut nousta ja tuntu et kroppa painaa ainakin 100kg. Noh, tiistaina taas uusiks Mee:n miehen kanssa, katotaan kuin hyvin sit jaksaa.
Tänään saatan mennä vielä salille. Tuntuu et yläkroppaa kaipaa vähän rääkkiä :D
Ja K. Se haluis mut tänään sen luo. Juteltiin tossa aiemmin, olin just heränny päiväunilta ja olin vähän känkkä. Puhe siirtyi meihin ja ärähdin. Sanoin etten ny jaksa jutella ja sovittiin et jutellaan myöhemmin. Sit tuli viesti.
"Niin ja sua mä oon rakastanut koko ajan. Vaikka mun tarttikin saada olla itekseen et tajusin sen ja edelleen haluisin olla sun kanssa mut en ole valmis siihen".
En vastannu mitään. Mä en aijo elää elämääni odottaen jotain, mikä ei ikinä tuu ehkä tapahtumaan. Mä ansaitsen myös onnen. Jotenki toi sen viimenen lause iski muhun, pahasti. Tuli tunne, et K jollain tavalla silti odottaa jotain parempaa kun minä.
En tiiä. Enkä jaksa tätä nyt tän enempää miettiä.
Yks ystävä tuli viime yönä Teneriffalta, oli puhetta et se tulis tänään käymään ja kertoon kaiken sen reissusta :) Jos se tulee, niin käydään varmaan vuokraamas joku naisten hömppäleffakin ja ostaa liikaa karkkia. Suloinen sunnuntai mielipahasta huolimatta :)
Ja ens viikonloppuna duuniporukan kans messilään mökkeileen. Jei!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi voi, been there done that, voisi todeta tuohon Koon tilanteeseen. Ei siihen ole muuta keinoa, kuin tehdä se päätös. Aina sattuu jota kuta, se kannattaa vaan hyväksyä, niin kamalaa kuin se onkin. Mutta elämä kantaa, ja sille Koolle voisit toki sanoa, että mitä pidempään se pitää miestään löysässä hirressä, sen pahemmin se vaan sitä satuttaa. Lisäks, jos sen päätöksen tekis heti, niin voisi se toisen selviytyminenkin erosta alkaa.
VastaaPoistaAuts, mulla on tuoreet muistot duuniporukan kanssa mökkeilystä Messilässä. Vuosisadan kankkunen ja ikuistetut kuvat keskiyön retkestä skimbarinteeseen - ei suinkaan suksilla vaan liukureilla. Onneksi tästä on jo pari vuotta aikaa ja nykyisin voin jo naureskella koko asialle. Silloin kyllä hävetti :)
Mäkin oon sanonut Koolle että se on joko tai. Ei voi säästää ja syödä kakkua. Ja tietää se sen itsekkin, ei vaan saa sanottua sitä ääneen :(
VastaaPoistaSe on kurjaa, että toisen ihmissuhteeseen keksii kyllä ratkasut (oli ne sitten oikeita tai vääriä - mutta ratkasuja jokatapauksessa) ja omissa valinnoissaan ja tekemisissään on niin hemmetin sokea :/ Ei osaa, pysty tai halua.
Mua jännittää vähän kanssa toi tuleva viikonloppu. Sitä on noi meidän firman bileet tahtonut olla aina vähän kosteita :D Tuntuu et mein porukka on jakautunut kahtia. Ne ketkä ryyppää, pitää hauskaa ja nolaa ittensä ja sit ne jotka kattelee nenän varttaan pitkin, hyssyttelee ja viikkojenkin kuluttua jaksaa sanoa "säkin sillon siellä sitä tätä ja tota" :D
Just tänään kahvipöydässä tokasin "What happens in Messilä, stays in Messilä". Mä kuulun tohon ekaan ryhmään ja oon vielä ylpee siitä :D
Minttukaakaot on jo ostettu!