Saa potkia perseelle.

Mä en edelleenkään oo päässyt salille. Äh.

Koko viikko on töissä ollut taas pelkkää palavereissa juoksemista. Raivostuttavaa kun hommat sit kasaantuu ja stressi pukkaa päälle. Mulla piti keskiviikkona olla kauan odotettu ja ansaittu vapaa mutta kappas, tiistai-iltana esimies laittoi viestiä et "etsä millään pääsis.." ja mähän menin. Mä tykkään ja jopa rakastan työtäni, mutta mä en nyt vaan jaksais. Oon ihan rikkipoikkiväsy. Ja mua edelleen ahistaa se syksyllä alkava juttu. Mun pitäis ajatella positiivisesti mutta takaraivossa jyskyttää että mä en halua. Mä en halua tiimiin niiden ihmisten kanssa, mä en halua sitä tyyppiä mun esimieheks. Siinä tyypissä on jotain outoa enkä mä osaa sanoa että mikä. Tulevassa tiimissä on myös ihmisiä ketkä valittaa koko ajan kun hommia on niin paljon ja ei kerkee sitä tätä ja tota. Paskanmarjat mä sanon! Mä teen paljon enemmän hommia kun kaks niistä yhteensä joka ikinen päivä. Ja tää on fakta. Mä en kestä olla tollasten lusmuilijoiden kanssa tekemisissä, se tarkottaa sitä että muut tekee niidenkin hommat kun "ne ei kerkee". Ihan sama juttu nyt sen mun työkaverin kanssa. Mä teen omat hommani, ravaan muualla palvelemassa asiakkaita, kellarissa ottaa kamaa sisään, täytän hyllyjä ja teen tilauksia ym ym sekä teen osan senkin töistä. Vaikka mä tekisin 70% sen hommista, se valittais kun hän ei kerkee ja on stressiä ja muuta paskaa. Mä otan nyt itteeni niskasta kiinni ja teen sen duunia vaan kun tosiaan näyttää et hommat alkaa kusee ja kunnolla. Katotaan onko se laiska ja välinpitämätön vai missä se vika on. Sillon ku se oli 3 päivää kipee niin mä tein kaiken senkin duunin omieni lisäks. Ja mun 8 tunnin työpäivä riitti vaikka helvetin rankkaa olikin. Mitä hittoa se tekee koko päivän, mihin se saa sen ajan kulumaan.
Joo, kitinää ja valitusta taas töistä. Mut mun blogi :D

Tiistaina Late pyys mua lounaalle kanssaan ja mä märisin sille tota hommaa. Kyyneleet silmissä kysyin ironisesti että etkös ookkin ilonen kun pyysit mut lounasseuraks. Late kattoo mua silmiin, on hetken hiljaa ja kuiskaa "sä oot se syy miks mä aamusin jaksan nousta ja tulla töihin". Siit mitvit?! Voi luoja kuinka mä tykkään siitä. Ihan liikaa vieläkin. Se silitti autossa mun poskea, otti kädestä kiinni ja puristi lujaa. Miks se tuntuu niin oikeelta vaikka onkin niin väärin?

Ihanaa kun huomenna on perjantai! Kutsuin systerin lapsensa kanssa ja Koo:n muksujensa kanssa mun luo pyjamabileisiin :) Tehään sapuskaa, leivotaan lasten kanssa muffinsseja ja katotaan joku lapsille sopiva leffa. Muksut saa nukkua mun sängyssä ja mun olkkarin vuodesohvalle mahtuu systeri ja Koo. Mä teen itelleni pedin lattialle. Ihanaa kun ne tulee kaikki mun rakkaat <3