Mä kirjotan nyt tosi sekavaa tekstiä..
Treffit meni ihan hyvin. Jantteri tuli tänne, juotiin kahvia ja syötiin mun tekemiä porkkanasämpylöitä. Höpöteltiin. Oli kipinää ja pilkettä. Mut jonkunlainen läheisyys puuttui.
Naitiin silti. Sen jälkeen sanoin et sil kaks vaihtoehtoo, joko jäädä yöks ja lähtee aamul mun kaa samaan aikaan tai sit lähtee nyt.
Sanoin etten loukkaannu vaik lähtiskin. Mä tykkään kuitenki nukkuu yksin. (Laten ja Hepun kanssa on aina ollut eri, se on vaan tuntunut niiden kanssa hyvältä ja luontevalta. Jantterin kanssa ei vaan ollut sitä läheisyyden tunnetta mitä L:n ja Hepun. Nyt ei siis puhuta suhteesta vaan noista muista säädöistä.Hehe.).
Kysyin suoraan et oliks tää sit tässä vai vieläkö nähdään. Sano että kyl se tais olla tässä.
Ok. Sitä saa mitä tilaa ja oikeesti oon ihan helvetin ilonen et sillä oli munaa sanoo se suoraan. Eipähän tarvii ihmetellä kun toisesta ei kuulu ja aamulla ois varmaan ollu aika kiusallinen olo.
Katoin itteäni pitkään peiliin. Mua ei harmita pätkääkään että naitiin. Se teki hyvää ja sain orgasmin :D Ihan turha mun on miettiä onko mussa jotain vikaa. Ei siinäkään mitään vikaa ollut. Se vaikutti helmeltä mut joku juttu siinä hämäs. Sekin että se oli niin hemmetin huono vastaamaan viestiin. Se kolahti mutta ei vienyt jalkoja alta. Ja se mun täytyy muistaa. Mä en halua tyytyä vähempään. Toi ei sitä ollut niin turhaan mä sitä murhedin et miks mä en kolahtanut siihen.
Tää on just tätä. Haluun et puhutaan suoraan, silti se ehkä ihan pikkiriikkisen kolautti itsetuntoa. Mut kai se on normaalia?
Mut mä oon mikä oon. Ja kuten blogin ekassa kirjotuksessa kirjotin, kaikki tää mitä teen ja oon, kaikki nää valinnat suuntaan tai toiseen...
"Ne on kuitenkin tehnyt musta just tämmösen kun oon. Upeen, ihanan, kamalan, kamalan upeen ihanan naisen. Sekopään."
Ps. se ei osannut suudella :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti