Halipula

Sunnuntait on pahimpia. Jotenki tuntuu et sillon tää yksinäisyys iskee pahiten päin naamaa :(
K on kovasti pitänyt yhteyttä ja haluis kovasti nähdä. Mullakin on sitä ikävä mutta mä jouduin sanoo sille et mä haluan nyt etäisyyttä. Aina kun ollaan yhdessä, mä kaipaan sitä eron jälkeen enemmän ja enemmän. Ja mä haluan enemmän mitä se pystyy mulle antamaan. Mä haluan parisuhteen. Mä en aijo tyytyä vähempään - en kenenkään kanssa. Uusien tuttavuuksien kanssa sen näkee vasta ajan kanssa mutta K:n kanssa se on jo nähty. Se sanoo että se ei pysty eikä halua nyt muuta joten ei sitten. Se nyt vaan on mulle K:n kanssa joko tai. Ystäviä ollaan silti, se ei miksikään muutu :)

Eilen tuli uus tuttavuus netin kautta. Vaihdettiin eka parit meilit, sitten chätättin ja loppujen lopuks puhuttiin tunti puhelimessa. Maybe this is a beginning for a new friendship :)
Se tiistain treffikaverikin vastas mun suorasukaseen viestiin että toki nähdään. Et hän käy hiihtämässä (Tampereella 90km kisat) ja kun kotiutuu niin sit pystyy sopimaan ajan. No, sitä odotellessa en henkeäni pidätä :D

Tänään kävin ekaa kertaa pitkästä aikaa ulkona lenkillä. Selkä oli jumissa niin ajattelin vaan kävellä. Mut ei, jalat vaan pisti hölkäks vaikka kuin meinasin olla vahva ja vaan kävellä :D Eihän se hyvin mennyt kun en ulkona oo hölkännyt pariin kuukauteen mut mitä sitten. Oli ihanaa tuntee raitis ilma kasvoilla :) Tästä se ulkolenkkeily taas alkaa. Ihan mahtavaa <3