torstai 4. helmikuuta 2010

Hyvää ja huonoa.

K kävi eilen mun luona. Teki mulle ruokaa ja mä korjasin sen housut. Meillä oli hyvä keskustelu ja elämä jatkuu niinkun tähänkin asti. Tosin mä sanoin että hellyys eli pusuttelu ja haliminen on pakko jättää vähemmälle. Ja ei seksiä. Että meidän molempien täytyy nyt tajuta ja ymmärtää mitä elämältä oikeen halutaan. Että halutaanko me toisemme vai ei. Se että lähes aina kun nähdään, käyttäydytään ku seurusteltais. Ja se ei oo hyväks. Molemmat myöntää että toisen kanssa on kauheen hyvä olla. Mutta tässä hommassa on niin paljon nyt niitä muttia. Annetaan nyt ajan kulua ja kokeillaan onnistuuko meiltä "vain ystävinä" olo. Lupauduin silti kerran vielä sen ex-duunimaahan viikonlopuks. Vikaa kertaa sinne kämppään..
En halunnut että K jäis yöks ja se ymmärsi. Ihana mies <3

Töissä on ollut taas (no melkein ainahan siellä on) mukavaa. Kävinpä tänään muuten ottamassa possupiikinkin ja nyt jännitän että tuleeko tuosta mitään oireita ja kuinka kipeeks käsi tuleekaan.
Mun ja työkaverin huoneessa kuuluu epäsäännöllisen säännöllinen tip tip tip koska mein välikatto vuotaa. Voi hitto et onkin ollut raivostuttavaa eikä yhtään rentouttavaa :D Huomenna tulee onneks kattokorjaaja tsekkaamaan ja toivottavasti korjaamaan tilanteen.
Ai niin, sain muuten sen palkankorotuksen :) Ei se oo niin paljoo kun ajattelin mut hei, se on silti palkankorotus. Jei!!! Tuli tunne että mua ja mun työpanosta ihan oikeesti arvostetaan tuolla ja et mut halutaan pitää "tyytyväisenä" että jatkossakin hoidan hommani hyvin :)

Päätä on särkenyt enemmän tai vähemmän koko päivän, burana 600:n on ehkä hionut pahimman särmän kivusta mutta sen verran blah olo että jää sali tältä illalta väliin. Tarkotus oli mennä juoksemaan kun maanantaina ja tiistaina kävin nostamassa rautaa. Jos huomenna sit!

Äiti soitti eilen. Sen veli on tosi huonossa kunnossa ja äti lähti tänään veljensä luo junalla.. Vaikka mä en enoa olekkaan nähnyt moneen vuoteen, on se mulle silti rakas ja ollut paljon mielessä. Eno on ollut sairas jo jonkin aikaa ja tarvii nyt ajatella että näin on parempi. Eno saa lääkettä enää kipuun, ei hoitoon. Viimesiä hetkiä. Toivottavasti äiti kerkee ajoissa sinne ja pääsee hyvästelemään veljensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti