Eilen duunissa meillä oli palaveri. Sen jälkeen oon ollut ihan huuli pyöreenä ja pää sekasin. Ei, duunit ei ole loppumassa vaan niitä on tulossa lisää. Ihan vitusti. Kaikki muuttuu. Muutos ei aina oo pahasta kyllä mä sen tiedän. Mut helvetin isolta ja pelottavalta se tuntuu. Ja sen sanoin ääneenkin toimarille.
Mä oon ollut täällä yli 1,5v töissä. Mä rakastan mun osastoa, mun työkavereita ja mulla on paras esimies ikinä. Mulla on ihana "kämppis" töissä ja nyt kaikki muuttuu.
Avokonttori vittu. Helvetin monta uutta työtehtävää. Kuka vittu mun esimies tulee olemaan. Näkyykö se muutos ja hommien lisääntyminen palkassa?
Ei sais valittaa, helvetin hienoo että on duunia. Mut pelottaa ihan vitusti. Mä ajattelen tota asiaa ihan liian pitkälle jo etukäteen. Tuunko toimeen niiden ihmisten kanssa keiden kanssa oon samassa tilassa. Pärjäänkö mä, opinko mä ne uudet jutut. Miten tää kaikki vaikuttaa.
Eilen en pystynyt olee ees himassa kun vaan itketti koko ajan. Menin ystin luo märisemään. Luojan kiitos mulla on ihania ihmisiä mun ympärillä. Muuten mä menisin rikki.
Ajatuksen virtaa - ei taas päätä eikä häntää tässä koko saatanan postauksessa.
Ens viikon tiistaina on taas palaveri aiheesta. Sit oon ehkä viisaampi. Monen monta pitkää päivää taas aikaa miettiä tät juttuu. Ihan liian monta :(
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti