Rauhallinen sunnuntai

Viikko meni ohi taas yhdessä hujauksessa.
Perjantaina töissä oli ihanaa. L pyöri ympärillä kun herhiläinen ja mä annoin pakkasta. Mikä hitto siinä on että kun mä olen pitkän aikaa sille "kylmä" eli en mene lähelle ja tee tikusta asiaa, niin jossain vaiheessa se jotenkin "huomaa" mut ja tulee itse lähelle. Pyysi lounaalle kanssaan, hipas muka vahingossa mun polvea autossa, sanoo kun ihana ja kaunis mä olen. Mä en tajua. Näin on käynyt jo liian monta kertaa. Pelottaa että se menee taas siihen, että Late antaa mulle toivoa ja sitten taas tulee katuman päälle ja rupee morkkistelemaan. Siinä vaiheessa se on mua kohtaan v*ttumainen ja välinpitämätön. Ihan ku mä oisin siihen syypää. Ja niinhän se ei ole. En mä ole moneen aikaan tehnyt minkään näköstä alotetta. Hän on. Mä olen vaan ollut liian heikko ja antanut periksi. Nyt on pakko pysyä tiukkana. Pakko!
Toisaalta tuntuu pirun hyvältä kun tietää että se jollain tasolla ikävöi mua.. Ja nyt lopetan ton asian miettimisen. Se ei tilannetta muuta. Niin kerta :)

Tänään kävin isän kanssa haudoilla ja sen jälkeen kävin äidillä leipomassa pipareita. Tosin mä otin siellä päiväunet ja mun sisko lapsensa kanssa teki ne piparit. Koristelin mä yhden :D
Huomenna meen salille juoksemaan matolle. Jos kokeilisin pystynkö hölkkäämään 45min putkeen :) Ja keskiviikkona on se saliohjelman teko. En malta odottaa!!