Ilta

Elämä on välillä todella kummallista, outoa ja huvittavaa eikä mulla ole oikeesti mitään sanottavaa ja silti pää täynnä juttuja mitkä pitäisi saada ulos. Ehkä tämä on nyt tapa saada oma pää kondikseen, ehkä ei. Oon tehnyt elämässäni ihan v*tun tyhmiä juttuja, toisia kadun ja toisia en. Ne on kuitenkin tehnyt musta just tämmösen kun oon. Upeen, ihanan, kamalan, kamalan upeen ihanan naisen. Sekopään.

Tämä päivä on mennyt tosi hitaasti. Selkä pamahti sunnuntaina imuroidessa ja oon koko viikon sairaslomalla. Raivostuttavaa kun ei voi tehdä mitään. Kävin mä taas kävelyllä ja kaupassa. Ostin parit leffat kun tossa lattialla on oikeestaan aika hyvä pötköttää :) Ainut mikä pistää silmään on kissankarvat... Tarttis saada joku auttamaan imuroinnissa kun mä en uskalla imurin varteen tarttua.
Huomenna tarvii kysyy lähtiskö joku työkavereista mun kanssa lounaalle. Mä haluan nähdä ihmisiä! Olen mä jutellut puhelimessa tänään monen ystävän kanssa mutta ei se ole sama.
Iltasin niillä on kiire töistä kotiin ja perheen luo. Välillä aika yksinäinen olo vaikka sinkkuna ihan oikeesti viihdynkin. Nää on vaan näitä kausia taas. Ja kipeenä varsinkin kaipaa sitä toista tohon viereen pitämään hyvänä ja huolehtimaan..

Mulla on vino pino uusia (vanhoja, kirpputoreilta ostettuja) vaatteita ja pää täynnä ideoita. Kunhan vaan pääsis istumaan ompelukoneen eteen niin vaatekaappi sais täydennystä. Mikä siinä on että sillon kun et pysty, tekee kauheesti mieli ommella/siivota/tehdä ruokaa/leipoa jne. Ja sit kun ois mahdollisuus ja aikaa, ei huvita muu kun olla möllottää telkkarin edessä :D