Late

Joo, jospa vähän kirjottais "yhdestä elämäni miehestä". Sanotaan sitä vaikka Lateksi.
Late ja mä ollaan samassa duunissa. Reilu vuosi sitten pikkujouluissa tapahtui jotain mitä ei ois saanut. Me pussattiin. Siitä se lähti. Mä olin viimevuoden heinäkuussa siis eronnut exästä ja Late oli mennyt syksyllä naimisiin. Mä en tiedä miten siinä niin kävi Laten kanssa. Se oli väärin mutta voi luoja että se tuntu oikeelta.
Nolotti mennä pikkujoulujen jälkeen duuniin.. Late laitto seuraavalla viikolla viestin et hän voi tulla hakee mut himasta töihin. Sitä oli jännittänyt ihan hirveesti.. Niin muakin.
Meni pari viikkoa ja kauhee flirtti molelemmilla. Sit mä muutin yksin asumaan. Perjantaina oli muutto ja Late laitto koko illan mulle viestiä. Se kysy että voiko seuraavana aamuna tulla mun luo. Mä sanoin että mä vedän täällä kalsarikännit että näytän huomenna pahalta ja haisen vielä pahemmalta. Että jos ottaa sen riskin että täällä on krapulainen akka niin tulkoon :D Ja se tuli. Maattiin mun sohvalla ja höpöteltiin. Sillä hetkellä mä siihen rakastuin.
Se haki mua aamusin duuniin, heitti töistä kotiin. Laitto viestiä ja soitteli aina kun siihen oli mahdollisuus. Oli kaupassa, koiransa kans lenkillä, porukoillaan käymässä. Ikävöi minua, ehkä rakasti? Puhui yhteisestä tulevaisuudestakin. Ei mennyt kun pari kuukautta tossa hurmiossa kunnes kaikki särkyi.
Se jäi kiinni. Vaimonsa oli lukenut Laten puhelinta ja löysi mun lähettämän viestin. Siitä eteenpäin kaikki on ollut yhtä paskaa. "Erottiin" ja "palattiin" yhteen. Uudestaan ja uudestaan.
Viime vuonna noin kuukausi ennen joulua, yks perjantai itkin koko päivän töissä salaa muiden katseilta ja se sanoi ettei ikinä halua että muhun sattuu näin paljon. Että hän ei halua satuttaa minuu. En mäkään halunnut. Se lähti poikien kanssa sit mökille ja soitteli mulle koko illan. Pyys minuu sinne. Parinsadan kilometrin päähän. Sano että maksaa taksinki jos tulen. Mä pidin pääni kylmänä enkä lähtenyt. Se oli kännissä ja ajattelin että se katuu sitä aamulla. Ja kappas - aamulla tuli sit viesti että hyvä kun en mennyt, ei ois ollut hyvä idea. Vittu että vitutti. Mä tiesin sen.
Parin tunnin kuluttua tuli viesti että kaipaa minua. Että haluis mut sit kuitenkin sinne. Kysyin että onko kännissä ja vastas että ei, on pojille kuskina. Väännettiin juupas,eipäs leikkiä pari tuntia ja kun vihdoin suostuin sinne lähtemään, olin puolen tunnin sisään pakannut kamat ja istuin junassa Tampereelle. Pojat tuli hakemaan mut sieltä :)
Se oli ihana viikonloppu. Taivaallinen. Saatiin olla ja nauttia toisistamme eikä tarvinnut peitellä mitään. Sai halata ja pussata ja mikä parasta, nukkua iho ihoa vasten. Se oli ensimmäinen ja viimen kerta kun vietettiin yö yhdessä.
Siitä asti tää koko juttu on ollut enemmän tai vähemmän mun ihon alla, pään sisällä. Meillä oli niin paljon muutakin kun seksiä. Se tuli aamuisin kuuden aikaan mun luo, ihan vaan makaamaan viereen. Halus olla lähellä ja höpötellä ja pitää hyvänä. Missä vaiheessa kaikki sit muuttu? Mä en tiedä. Mä en tiedä mitä se musta nykyään ajattelee. Ajatteleeko se? Kaipaako ja ikävöikö? Me flirttailaan edelleen töissä (paha paha, iso virhe!). Joskus kosketaan ja toissa viikolla se pussas mua hellästi poskelle. Tunteella. Ei semmosta tehdä jos vaan pillu mielessä. Vai? Tulee Stellan Piste mieleen.

"Kun nyt jutellaan,
voidaan hyvin katsoa silmiin,
on nähty nämä seinät ennenkin.
Mut ei saa koskettaa,
ne aamut meidät imee vain kuiviin.
Ei tästä tule näin valmiimpaa,
ehkä on jo aika irroittaa,
kai saa nyt luovuttaa."

Niin sen pitäis mennä. Miks se ei sitten mene? Mua vituttaa se että mä edelleen kaipaan sitä niin paljon. Sen viestejä ja soittoja. Mä haluisin tietää että sillä on mua samalla tavalla ikävä kun mulla sitä. Mut mitä se muuttais? Ei se kuitenkaan lähde himastaan. Ei mun takia.
Tätä paskaa on jatkunut jo yli vuoden. Mä en halua että se on mun ihon alla. Mä haluan pois. Mä olen heikko.