Grrr.

Mä voisin melkein käyttää niinkin raakaa sanaa nyt kun viha. Mua vituttaa, ahistaa, masentaa, vituttaa mun tulevat duunihommat. Ja voi vittu et mä vihaan mun tulevaa esimiestäni. Oikeesti. Se on ihan kamala ja mä en todellakaan ole ainut mein tiimissä sitä mieltä! Siellä voi nykyään kaikki todella pahoin.
Mä en enää jaksa. Mä yritin, mä todella yritin. Ja mä toivon että mä jaksaisin vielä yrittää..
Mut mä laitoin silti eilen työhakemuksen vetämään. Jos mua on yli puol vuotta suurimmaks osaks tuolla vaan ahdistanu tää syksy ja mitä enemmän mä sitä mietin, se ahdistaa sitä enemmän.
Lähes joka kerta ku mä puhun äitille, systerille tai kavereille niin mua rupee itkettää. Vihastuksesta, ahistuksesta ja vitutuksesta. Ei se oo mun mielenterveyden kannalta hyväks, ei todellakaan. Se on vaan duuni.

Ei nyt muuta. En vaan jaksa kirjottaa. Vituttaa.

Kyl tää tästä. Jossain vaihees. Toivottavasti pian.

Vihdoinkin..

tää puhekielto loppuu. Mä en ikinä oo ollut näin pitkään hiljaa. Eilen juttelin Myyn kanssa hetken puhelimessa eikä tuntunut kauheen pahalta.
Välillä edelleen tulee semmonen kuristava tunne mut juon aina vähän huoneenlämpöstä vettä niin se helpottaa.

Tänään ois illalla tiedossa kolmen työkaverin läksiäiset. Käydään jossain syömässä ja sit mennään baariin. Mun tarvii mennä vähän fiiliksen mukaan eli jos nielussa rupee tuntuu pahalta ni joko oon hiljaa tai lähen kotiin.
Mut ihanaa päästä ihmisten ilmoille. Meinaan on semmonen mökkihöperö olo ollut ettei tosikaan.

Keskiviikkona kävin salilla tekee kevyen treenin ja eilen kävin rauhallisella hölkällä. Oli vaan pakko päästä ulos himasta. Tänään meen joko salille tai zumbaan himassa dvd:n tahtiin :D
Syömisissä oon päässy aika hyvälle mallille eli ylimääräset puputtamiset on pois ja safkaa teen suht järkevästi. Jotain tässä kropassa on tapahtunut kun kädet ja jalat näyttää kiinteemmiltä, perse kans ja masukin on vähän litteempi. Tästä on siis hyvä jatkaa.
Ja jos ei ihan joka viikko kävis ryypiskelemässä niin sekin auttais :D

Mulla on vähän levoton olo. Semmonen et jotain sutinaa tarttis saada. En mä välttis mitään yhden illan hoitoo tarkota mut jotain. Ees flirttiä ja jutustelua jonkun komistuksen kans. Jotain.

Mä oon ny viikon ollu ilman mun parempaa läppäriä ja voisin oikeestaan haluta sen huollosta jo takas. Menee hermo tähän vanhaan paskaan ku tää on niin hidas eikä tässäkään toimi toi usb-portti. En oo käyttänyt tässä siis hiirtä ollenkaan ja jopa alan tottua tohon läppärin tasohiireen vaikken siitä tykkääkään. Paljon ku surffailee niin rupee ranteeseen sattuun.

Nyt kun tuo Roskis tuolla komettiboksissa mainitsi et on alkanu tekeen jo joulukortteja niin tule pien vitutus itseäni kohtaan etten saanut taaskaan mitään järkevää tehtyä nyt saikulla. No pesin mä ikkunat ja sillain mut miks en esim tehnyt joulukortteja, korjannut vaatteita, siivonnut kaappeja? Mä en tehnyt mitään - valitin vaan tylsistymistä ja makasin sohvalla.
Jälkiviisaus on aina hyvästä :D

Joo, nyt zumban pariin ja perse heilumaan. Sit saunaan kaunistautumaan iltaa varten. Miehet - here i come ;)

Tää on oikeesti vähän pelottavaa, tää tunne kurkussa. Ihan kun ois jotain tukkeena. Se sanonta pala kurkussa sopii tähän täydellisesti eikä todellakaan mitenkään miellyttävällä tavalla.
Hengitys on vähän vaivalloista ja ääni meinaa pettää. Oon oikeesti ollut kaks päivää lähes puhumatta mut tuntuu et ei vaan helpota.
Äiti käväs tänään mun luona ja vaikka se oli täällä vaan tunnin verran ja äippä hoiti melkein kaiken puhumisen niin sen jälkeen olin ihan puhki.

Ja mulla on tylsää. Oon leiponut sämpylöitä, pessyt ikkunat ja vessan. Lukenut, nukkunut ja kattonut leffoja. Mulla on tylsää. Tylsää!!!!!

Mä kaipaan seuraa, höpöttelyä, hellyyttä ja huolenpitoa. Kutittelua, hupsuttelua ja joo - seksiä. Nää on näitä hetkiä kun mä kaipaan poikaystävää (voiks yli 3kymppinen käyttää tota sanaa vai pitääks mun aikuistua ja sanoo miesystävä???).

Ehkä mä meen yksin leffaan kattoo teiniangstileffan elikkäs Sisko tahtoisin jäädä. Trailerin perusteella voisin kuvitella samaistuvani osittain noihin mimmeihin.. Olin aikamoinen villi teini ja aiheutin porukoille harmaita hiuksia ennen aikojaan.
Ja leffassahan saa ja pitää ehdottomasti syödä poppareita ja karkkia ja juoda limpparia. Mä tarviin hemmottelua!

Jep jep

Kerroinko mä että mä pyysin viime viikolla palkankorotusta? Tänään oli sit tulevan esimiehen kans keskustelu ja se pääty siihen et en saa palkankorotusta - vielä. Et hän haluu tutustuu minuun ja mun tapaan työskennellä jne jne ennenku pystyy asiasta päättää. On kuullut musta vaan hyvää mutta haluaa itse todeta saman. Ja et vuodenvaihteessa käydään keskustelu uusiks ja jos jatkan samaan malliin ku tähänki asti ni "keskustelu tulee olemaan erittäin hyvä". Siihen pokkana toteemaan että siinä vaiheessa ei mulle pelkkä keskustelu riitä :D
Okei, mä ymmärrän kyllä sen pointin miks näin. Hommat periaatteessa muuttuu vasta ens viikolla ja aikaa menee siihen uuden oppimiseen ja kaikkee. Silti vituttaa. Mut ihana oli kyllä huomata, että en vetäny hernettä nenään enkä hermostunu muutenkaan. Mä oikeesti ymmärrän et tulevan esimiehen on vaikee nyt antaa palkankorotusta kun ei tunne mua yhtään ja mun tapaa toimia. Sekin tarvii aikaa tähän muutokseen. Jäin siihen fiilikseen et korotus tulee sit vuoden vaihteessa. Ja jos ei tuu - niin sit mä lähen vittuun tuolta.

Hyvillä fiiliksillä siis vaikkakin tietty oon pettynyt että nyt en sitä vielä saanut. Mut aika näyttää ja mulle tuli fiilis et "hitto et muuten näytän tolle tyypille kun hemmetin hyvä mä oon ja et ei todellakaan kannata päästää mua menee". Korvaamaton en ole, ei kukaan ole, mut helvetin hyvä mä oon ja musta kannattaa oikeesti pitää kiinni :)

Flunssa ei ota laantuakseen ja kävin tänään lääkärissä. Akuutti kurkunpääntulehdus, ehdoton puhekielto ja saikkua loppuviikko. Fuuuuuuuck. Laitoin silti nykyselle esimiehelle viestin et näin kävi mut et saanko silti tulla huomenna töihin. Meillä on nimittäin yks akatemia mitä en todellakaan haluu jättää väliin. Se on semmonen infopaketti tulevasta ja auttaa mua tulevissa hommissa niin paljon, et mä en haluu jäädä ilman tota koulutusta missään tapauksessa. Se vastas et tule nyt sitten mut olekkin sit hiljaa. Ihana. Nykynen esimies on paras <3 Ainakin välillä :D

Pää on vähän jumissa eikä kirjotuskaan oikein luista. Tai luistaa mutta tota yhtäkin lausetta luin monta kertaa läpi enkä mä vaan saa sitä fiksummaks. Olkoot.

Huh Huh

Oli muuten rankka viikkokin eikä vaan maanantai. Työkaveri oli töissä mut teki edelliseltä viikolta jääneet rästihommat. Joten mä hoidin edellisviikon torstailta eteenpäin jäänet soittopyynnöt ja kaiken mitä meille tuli maanantaista eteenpäin - yksin.
Kävin joka päivä ihan ylikierroksilla kun painoin hommia pää kolmantena jalkana..
Silti sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina kävin lenkillä ja keskiviikkona salilla.

Torstaina oli mieletön väsymys töiden jälkeen ja pientä flunssanpoikastakin pukkas.
Suosiolla oon nyt ottanut iisisti enkä oo tehnyt mitään. Torstai-ilta meni leffan parissa ja eilinen ilta samoten.

Tänään olin kaapelilla pihakirppistapahtumassa myymässä :) Tavaraa meni ihan kivasti, vaatteita ei niinkään. Joten suuntana seuraavaks siis valtterin kirppis. Huomenna tosin meinaan mennä valtterille ihan shoppaajan asemassa. Mä tarviin syksyä varten uusia vaatteita ja nyt mulla on kivasti kolikoitakin siihen hommaan :D

Tänään kun tulin sielt kirpulta niin söin ja meinasin ottaa puolen tunnin unet kun niin oli veto veks. Nooh, se venähti sitten kahteen tuntiin ja nyt pää on ihan höttöä täys eikä ajatus oikein juokse. Onneks ei tarviikkaan koska illan plääni on syödä pakastepitsa ja maata peiton alla sohvalla.
Selvä viikonloppu. Mulla. Jo on aikoihin eletty :D

Kohta meen leppeisiin löylyihin nauttimaan eukalyptustuoksuista jos vaikka ton nenän sais auki ja ois helpompi hengittää..

Huh

What a day. Ihan uskomaton, niin kauhee kiire et hyvä kun kerkes ees hengittää. Siellä oli torstailta asti hommia tekemättä plus tietty omaan s.postiin tulleet meilit. Ei voi muuta sanoo ku et ihme et selvisin hengissä..

Oli kyllä kiva nähä työkavereita - olikin ollut niitä jo ikävä. Lateakin vaikka en häntä oo kauheesti ajatellutkaan.. Höpöttelin sen kanssa kesälomistamme niin kesken mun lauseen se töksätytti et sil on ollu mua ikävä. Ihanaa. Mä vastasin sille hymyillen vaan että jaa :D

Viime yön nukuin hyvin, kiitos nukahtamislääkkeen. Silti käyn nyt ihan ylikierroksilla ja on vaikee keskittyy mihinkään. En uskalla täs fiilikses salille lähtee mut meen Koon kanssa sauvakävelylenkille. Sen jälkeen laitan hiusvärin päähän vaikuttaa ja teen sapuskan.

Ai niin, huominen jännittää. Meen pyytää tulevalta esimieheltä palkankorotuksen. Wish me luck!
Mä otin tänään positiivisen asenteen uusia hommia kohtaan ja näillä mennään nyt. Mä olen hyvä nyt ja mä olen vielä parempi tulevaisuudessa :)

Se oli sit siinä.

Loma nimittäin :(
Ahistaa, masentaa ja vituttaa. Oon hyvin onnistunut unohtaan koko duunin olemassaolon kolmeks viikoks, enää ei onnistu ja aamulla kasiks töihin. Vittu.
Joo, oon mä kiitollinen että mulla on töitä, mä jopa tykkään mun työstä ja työkavereista. Se tuleva muutos vaan vituttaa.

Treffit meni ihan hyvin. Tai miten sen ny ottaa. Uhosin tuolla kommenttiboksissa vetäväni lärvit ennen treffejä. Mä en vetänyt mutta treffikaveri oli hutikassa kun tuli paikalle :D
Eipä siinä, käytiin ostaa kaljaa ja mentiin puistoon piknikille. Rentoa huulenheittoa ja mukava heppuhan se on. Ei elämäni mies mutta muuten mukavaa seuraa. Siinä sitten tutustutiin ja kuuneltiin läheisestä kahvilasta kuuluvaa musiikkia. Mentiin jopa lähemmäs niin siinä pikkusella lavalla oli pari reggae-bändiä. Jäätiin siihen tanssilavalle joraamaan :)
Ihan hauska ilta oli kaiken kaikkiaan, sen verran kiva että otin sen jopa kotiini yöks ;) Ollaan pidetty yhteyttä senkin jälkeen joten kai me vielä tavataan. Ja jos ei, niin eipä mun elämä siihen kaadu. Tulihan käytyy sit treffeillä.

Eilen lähin iltasella keskustaan treffaan paria kaveria ja siitä suunnattiin sitten Paavo Nurmen patsaalle. Mein ystävä ja sen mies oli lentäny Lontoosta asti juoksemaan maratonin. Mä oon niin ylpee mun ystävästä!!! Kun ne tuli maalisuoralle niin mulle tuli ihan kylmät väreet, mä olin niin fiiliksissä niiden puolesta.
Käytiin porukalla sit parilla kaljalla ja sen jälkeen treffasin yhen entisen työkaverin baarissa ja suunnattiin kotikulmille. Koo oli frendinsä kans baarissa ja mentiin sit niiden seuraks. Poke oli ovella... Juteltiin niitä näitä ja se vitun kakkianen ei ees antanu alennusta sisäänpääsymaksusta.
No joo, ilta oli hauska ja tuli oltua vähän kännissä. Taas :D

Tää päivä on menny makoillen.. Koo ja vanhempi lapsensa tulivat jossain vaiheessa mun luo kahville ja kävin mä tossa tekee vielä puolentunnin hölkkälenkin. Meinas nimittäin tulla makuuhaavoja tästä makaamisesta.

Sinänsä kiva että duunit alkaa. Pääsee takas normaalirytmiin ja loppuu tai siis ainakin vähentyy toi kaljottelu. Ja jos mä jatkan tätä pari kertaa viikossa salille ja pari kertaa viikos lenkille- linjaa niin tää kaljamahakin varmaan pikkuhiljaa katoaa :D

Chasing pavements

Eilen oli kiva päivä. Systeri soitti mulle joskus kahdentoista aikaan et lähettäskö käymään isän luona. Totta hemmetissä! Systeri ja mun kummitytsä tuli hakee mut kolmen aikaan ja kotiin mut palautettiin vasta kasin maissa.
Oli ihanaa kun iskä oli laittanut pöydän koreeks (tehny ite pannukakkuakin) ja keittäny kahvit. Siinä sitten pupellittiin herkkuja ja höpistiin kaikenlaista. Isän avovaimo tuli sitten myöhemmin kotiin kun oli töistänsä päässyt. Ne on niin ihana pariskunta, näkee sen rakkauden niiden välillä. Mä oon niin onnellinen niiden puolesta.
Ja upeinta on se, että iskä on ollut raittiina kohta (maanantaina 16.8) 4 vuotta!!!
Mä olen niin ylpeä siitä <3

Tää mun läppäri on rikki :( Tai oikeestaan vaan noi molemman usb-portit. Onneks menee vie takuun piikkiin ja huomen pitää soittaa huoltoon et hakevat tän korjattavaks.
Onneks K on suomessa. Jouduin pyytään sen apuun et se kävi laittamas mulle mun vanhan läppärin väliaikasesti toimintakuntoon.
Oli kyllä muutenkin kiva nähdä sitä pitkästä aikaa. Hupsuteltiin ja höpöteltiin muutenkin. Muistan taas miksi mä siihen aikoinaan rakastuin.. Ihana se on edelleen. Ystävänä.

Tänään oon sit käyny salilla tekee keski- ja yläkroppatreenin. Ajatuksena oli vielä nyt illal käydä lenkillä mut saas nähä jääkö vaan ajatustasolle..

Huomenna on tällit. Jännittää :D Tää on taas vaihteeks fb:n ayin kautta tää heppu. Mihin hemmettin mä aina sotkeudunki. Tää tyyppi ei todellakaan oo mikään ihannemies.
Tai siis sen elämäntilanne on tällä hetkel semmonen et mä en tajuu mitä mä oikeen ees ajattelen. Tosin... Kun ekan kerran meiliä vaihdettiin ni mul kävi mieles jo et hemmetti mä olen siihen jo ihastunut :D Se on jotenki niin liikuttava ja sulonen. Ujohko mut silti avoin ja rehellinen. Kuvan perusteellakin söpö. Mut sen tilanne täl hetkel.. Ei juma.
No, ei voi muuta ku ottaa riski. Mitä mä menetän? Hetken aikaa elämästäni. Pettymyksenkin uhalla sen arvosta :)
Ja jos se kundi tekeekin oharit niin ihanarakasystini Koo on lupautunut pitämään sit mulle illalla seuraa <3

Se et Jani oli mun luona taas eilen, tekee varmaan sen et vaik mua huominen jännittääkin ni mä en tunne itteeni kauheen "epätoivoseks". Jos ei natsaa ni ei natsaa, mut tiiän et "mulla on Jani" kenelt saan hellyyttä, hauskaa seuraa ja seksiä.
Mä tiiän se Mr Right on tuolla jossain, mein polut ei vaan oo vielä kohdanneet :)

Mä vihaan näit otsikoita.

Pää tyhjä. Nukahtamisvaikeudet on tullu takas ja näyttää siltä että kahta kauheempana. Vähillä unilla oon mennyt jo kohta kaks viikkoa. Tänään kävin sit lääkärissä hakemassa uuden reseptin lääkkeisiin.
Viime yönä vielä 3 aikaan pyörin hereillä ja kello oli soimassa seittämältä kun oli se lääkäri aika. Väsyttää ihan vitusti ja yritin ottaa päiväunet mut ei, uni ei vaan tullut.
Ei nukuta sit saatana.


Mitäs muuta. Niin, mulla kävi tänään kaks kaveria mun luona murkinoimassa. Olin pari viikkoa sit ne tänne kutsunut täksi päiväksi ja vaikka sosialisointi ei just tänään kiinnostanu pätkääkään ni en kehdannut perua tätä. Mut ilkeenä ihmisenä hääsin ne reilun parin tunnin kuluttua pihalle väsymykseen vedoten. Mä olen kauhee. Monella tavalla.

Avautumista

Pokesta..
Mein piti toissaviikolla nähdä, mut ei nähty. Se oli ti, ke ja to töissä illat/yöt ja perjantaina se lähti reissuun. Laitoin viime viikon tiistaina sille viestin et tullaan keskiviikko iltana takas et nähtäskö torstaina. Sano et joo, nähdään päiväl et illaks hän menee töihin. Tein selväks että mulla on kiinnostusta nähä, sen viestit oli vähän ehkä nihkeitä. Tai sit kuvittelin.
No, tuli torstai ja mitään ei kuulunu koko päivänä. Ei mitään. Tulin siihen tulokseen et sitä ei kiinosta.. En mä halunnu olla sit mikään riippa joko koko ajan kysyy et jokojokojoko.
Tänään sit vitutti ihan urakalla. Tässä mein tekstiviestikeskustelu.

Minä: Torstai oli ja meni.. Sua ei sit kahvittelu kiinnostanu. Ei se mitään, törmäillään:)
Poke: Sun piti soittaa, tais olla kiire!
M: Mä odotin et sä oisit ilmottanu itestäs ku oot heränny mut mitään ei kuulunu. Oisit sinäki voinu soittaa mulle..
P: Niin.. Ehkä sitten joskus toiste...
M: Niin.. En häiritse sua enempää :)
P: Ok. Hauskaa kesää.
M: Samoin sulle. Varmasti ovella joskus törmätään :)

Mitä vittua? Nyt mä tunnen olevani se mulkku. Joko sitä ei kiinnosta ja "vierittää syyn mun niskoille" et mä oisin se "pahis", tai sit se oikeesti loukkaantu kun en kerran lähteny sinne mökille kun pyys. Mä en vittu tajua!!!
Luojan kiitos se ei seiso mun vakkaribaarin ovella. Mut vituttaa ihan armottomasti. Jos sitä ei kiinnosta ni oishan se voinu sanoo tyyliin - oli kivaa niin kauan ku sitä kesti. Miks musta tuntuu et mä olen tehnyt jotain väärin? Miks se ei voinu ottaa torstaina yhteyttä? Miks musta tuntuu että mä olen viime aikoina ollut se joka yhteyttä pitää. Jonkunlaista oma-alotteisuutta ois ollu ihan kiva siltäkin puolelta.
En vaan tajuu...
Mä annoin sille mahdollisuuden sanoo jo itseasiassa viime viikolla et jos ei kiinnosta. Sano sillonki et "eihän se mun aikatauluista ole ollut kiinni". Vai niin. Sillonki herra ties et mä oon koko päivän suunnitelmia vailla ja vihjailin kahvista. Silti hän ei voinu ottaa yhteyttä ja kysyä et "tuutko hei kahville" tms. Saatanan paska. Joo joo, mun vika ja aikataulut ja kaikki muu. Mä tein selväks et haluun nähdä, enhän mä muuten ois päivää ehdottanut. Saatana.
Miehet. Ei niistä ota helvetti selvää kun eivät osaa puhua. Tai ainakaan toi. Vittu.

Edit. Oli mun pakko vielä laittaa sille viestiä. Tiivistettynä toi ylläoleva mouhoominen ilman kirosanoja, mut pointti oli sama.
Sit se soitti. Kovasti selitti et hän kyllä sanoo suoraan jos ei kiinnosta ja pälälässyn mut eipä kuitenkaan ehdottanu tapaamista. Silti jäi ihan ok fiilis puhelusta, eipähän ainakaa tuu kiusallista hetkee kun seuraavan kerran ovella nähdään.
Joten se oli sit siinä. Hyvä niin :) Loppu hyvin - kaikki hyvin.

Seuraavaa kehiin :D

Nyt on parempi.

Paskat fiilarit työnnetty taka-alalle ja urheilu helpottaa levotonta oloa. Keskiviikkona lähin vielä kymmenen aikaan tekeen pikkuhölkkälenkin. Uni anto odottaa itteensä mut uppouduin yhen trillerin pariin. Mä oon lukenu viimesen kahden viikon aikana viisi kirjaa. Ihanaa, pitkästä aikaa. On se ny terveellisempää ajankulua kun tietokone tai telkkari.

Eilen tuli lähes vaan oltua. Kävin mä pitkästä aikaa Myytä ja sen muksuja moikkaamassa. Oli ihana nähdä, kuten aina ja muksut on kasvanu ihan kamalasti. Murut.

Tänään oon käynyt salilla nostamassa rautaa, tulin kotiin saunaan ja meinasin ottaa päikkärit. Jos uni tulee.. Oon ollut tosi huono taas nukkumaan viime aikoina. Uni ei vaan tuu vaikka kuin väsyttäis. En oo nukahtanu ees päikkäreille, oon vaan tunnin pyörinyt sängyssä lomankin aikana. Nukahtamislääkkeet on loppu ja pitäs varmaan harkita taas lekuriin menoa..

Kaupassa pitäis jossain vaiheessa tänään vielä raahautua.. Ja illalla on rakkaan ystini (Marika - nimi muutettu) tuparit <3

Home sweet home.

Ja silti jo ketuttaa olla yksin kotona. Tai onhan mulla kissat mut ei se oo sama. Lähettiin sunnuntaina hissukseen ajelemaan savoon päin. Käytiin matkan varella mein serkkua ja sen perhettä moikkaamaassa 3 tunnin pikavisiitillä :) Siitä jatkettiin matkaa ja päästiin leirintäaluelle. Meillä oli ihan kiva pikku mökki. Kerrossängyt ja kaks petiä vierekkäin, oma sauna ja vessa sekä avokeittiö. Rantaan oli matkaa ehkä 20 metriä.
Mun rakas kummityttö nukku yläpunkassa, mä alhaalla ja systeri ja sen mies niillä toisilla sängyillä :) Illalla laitettiin tietty sauna päälle ja käytiin uimassa. Seuraava päivä menikin sitten kesämaassa höpsötellen. Ite sanoin että ei siellä kuitenkaan oo aikuisille mitään ja kuinkas kävi? Mä olin ensimmäisenä pomppimassa pomppulinnassa, sit tuli systeri ja sen jälkeen vasta kummitytsä :D Siellä vesiliukumäissä sun muissa vierähtikin yllättäen se lähemmäs 6 tuntia. Illalla taas saunottiin, syötiin ja vaan oltiin.
Tiistaina käytiin sitten kylillä pyörimässä ja vähän shoppailemassa. Ja sukuloimassa.
Ilta meni saunoen ja uiden.
Niin ja tiistaina tein semmosta mitä en ollut tehnyt ainakaan viiteen vuoteen. Kävin mummin ja ukin haudalla. Vein haudalle kimpun punasia neilikoita. Mä olin 9v kun mummi kuoli. Ukkia en koskaan tavannut kun hän kuoli 3 vuotta ennenkuin synnyin. Äitin äiti oli ihana. Se antoi meidän muksujen aina leikkiä tyhjillä pilleripurkeilla eikä ikinä huutanut. Mulla on mummista vain hyviä muistoja. Ja mummin omakotitalosta ja siitä pihasta. Kun mä ja sisko oltiin muksuja, me vietettiin mummin luona savossa joka kesä kesälomamme iskän ja äitin kanssa. Ja siellä mummin pihassa pyöri aina kaikki mein serkutkin. Niitä kesiä on ikävä. Äidin sisarukset asui kaikki sillon vielä mummin lähellä ja mummin luo me aina kokoonnuttiin. Joulutkin vietettiin aina mummin luona. Nämä ja monta muutakin muistoa tuli haudalla mieleen, meinas tulla ihan itku. Tuli mummia ikävä.

Keskiviikkona elikkäs tänään olikin aika pakata kimpsut ja kampsut ja tulla kotiin..

Tosta lauantaisesta ahdistuksesta... Niin, voi olla et se painajainen ahdisti oloa sen verran että oli ihan älyttömän kurja fiilis. Sillon sitä kaipais ihmistä viereen joka kaappais kainaloon ja sanois että kaikki on hyvin. Pussais pelot pois ja pitäis vaan kiinni.
Sitä samaa oisin kaivannut myös sunnuntaina. Kuulin että yks tuttu (ei läheinen tuttu mut silti) oli kuollut oman käden kautta ja jälkeen jäi aviomies ja kaksi lasta. Mua ahdisti niin paljon. Järkyttävää miten jollain on niin paha olla, että ei nää enää muuta vaihtoehtoa. Kamalaa.
Mä muistan kun olin siinä kasilla tai ysillä. Mua kiusattiin. Ja mä muistan kun makasin sängyllä ja itkin äitille että jos nuoruus on elämän parasta aikaa, niin mitä mulla on muka edessä. Mitä hienoo mulle muka tapahtuu kun nyt jo sattuu niin vitusti.
Mä ajattelin itsemurhaa. Kokeilin jopa pitää veistä ranteella. Tutkin lääkekaappia et millä mä saisin hengen pois. Ei mulla ois ollu munaa tehdä sitä mun perheelle. Luojan kiitos. Tästä aiheesta ei nyt enempää. Ehkä joskus, ehkä ei.

Nyt meen vähän touhkaamaan, silittämään kissoja ja kertomaan niille et mulla oli niitä ikävä. Kaappaan ne yöks kainaloon <3