Joka ilta kun lamppu sammuu, Ja saapuu oikea yö..

Niin nukku-matti ei tule mun luo. Johtunee varmaan siitä että mulla ei ole päivisin kauheesti tekemistä. Pidän rytmiä yllä sillä, että nousen samoihin aikoihin kun Ville ja yritän mennä samaan aikaan myös sänkyyn. Useimmiten se menee siihen että muru nukahtaa ja mä jään pyörimään ja sit ei auta kun nousta ylös ja tulla olkkariin valvomaan.
Silmänaluset on kohta polviin asti tummat, onneks ei silmäpusseista oo kauheesti ongelmaa. Mut pää tässä hajoo.
Eilen muru pakotti mut ottamaan yhen unilääkkeen ja tänään onkin jo ihan eri fiilis. Mä soitin aamulla terveysasemalle ja odotan nyt soittoa sieltäpäin. Päätin varata ajan lääkärille. Josko sain uninappeja. Melatoniinista ei ole ollut mitään hyötyä.
Sit mulle on alkanut tulee ahdistuskohtauksia mistä olen kärsinyt aiemminkin. Josko siihenkin sais hetkeks helpotusta.
Mä itse uskon että nää asiat helpottaa heti kun pääsen töihin, mut siihen on vielä kuukausi.. Ja jos mä en nuku niin mä hajoon ennenkun kuukausi on täys :(

Ja tottakai mun väsymys tuo ongelmia meijän suhteeseen. Mä tiuskin ja äyskin ihan pienistäkin asioista ja kiukuttelen kun pikkulapsi. Ja ihan turhaan. Kyllä toinen yrittää ymmärtää ja olla tukena mut tajuunhan mäkin sen että jossain menee raja.
Mä todella toivon et pääsen pian lekuriin ja että napit sekä toi loma tois takas sen meidän yhteisen, levollisen ja hyvän olon.



edit. 16.02
Vittu. Terveyskeskusajan olisin saanut jopa kolmen viikon päähän. Kiitos ei. Kävin sitten yksityisellä itkee tirauttamassa (no se oli vahinko, en mä tarkotuksella mut tää väsymys saa vähän outoja piirteitä välillä) ja se lykkäs nukahtamislääkereseptin kouraan. En melkein malta odottaa iltaa ja kunnon yöunia!
Ensin kuitenkin mennään porukalla (sisko perheineen ja me kaks) äitille lettukesteille  ♥