Soittivat taas rekryfirmasta ja tarjosivat yhtä hommaa..
+ monipuolinen työnkuva
+ ma-pe virastotyöaika
+ lyhyt työmatka
+ tekemistä päiville muutakin kun sali ja höpöttely kissoille
- palkka on säälittävä
- palkka on todella surkea verrattuna siihen mitä olen aikasemmin tienannut
- palkan pienuus
Okei, rekryfirma on antanut mun tiedot nyt sinne yritykseen eli nyt odotan josko sieltä firmasta soittavat mut haastatteluun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Njahah, taas näitä "Kymmenen vuoden kokemus ja kansainvälisen asiantuntijan osaamisen kymmenestä alasta osaava työntekijä saa paikan - minimipalkalla" ?
VastaaPoistaNiinpä.. Mutta mun alalla on ylitarjontaa työntekijöistä joten jos mä en halua päätyä pitkäaikaistyöttömäksi niin kyllä toi palkasta huolimatta kiinnostais. Ehkä. En mä vittu taas tiedä mistään mitään ja kaikki kaatuu päälle. Seinätkin.
VastaaPoistaPerkele kun osaakin olla paska tilanne :(
No, kyllähän se varmaan kannattaa ottaa jos saa, on aina edullisempaa tehdä duunia kuin olla työttömänä. Kunhan pitää sen jälkeen silmät aiki ja toisen jalan valmiina kävelemään ovesta ulos kun aktiivisella etsimisellä löytää paikan jossa arvostusta osoitetaan myös palkalla joka ei ole luokassa säälittävä!
VastaaPoistaNo paska homma, jos muutoin kiinnostaisi mutta palkasta ei jäisi mitään käteen.... Noi tilanteet on tietysti aina kokonaisuuksia, mitä kummassakin vaakakupissa on painamassa. Mulla oli 10 vuotta sitten tilanne, että halusin tehdä intohimoisesti just kyseistä duunia ja tekijöstä oli kans ihan ylitarjontaa.
VastaaPoistaSiinä tilanteessa vaakakupissani painoi enemmän se, että halusin ehdottomasti tehdä kyseistä duunia kuin se, että oli tehtävä vähän kaikenlaisia hassuja sopimuksia ja kuukaudessa käteen jäävä palkkakin oli pienempi kuin mitä olisin netonnut työttömänä.
Mutta se kannatti, rakastin hommaani ja lopulta kävikin sitten oikein hyvin :)
MUTTA, jos mulla ei olisi ollut sitä intoa ja paloa hommaan, niin olisi se tilanne syönyt naista ihan hirveesti (sellaisestakin on aiemmalta ajalta kokemusta). Mutta siinä tilanteessa se ei haitannut, tykkäsinhän duunistani.
Eli kannattaa miettiä (ihan niin kuin et miettisikin...). Palkka ei aina ratkaise kaikkea, jos vain on sen verran onnekkaassa tilanteessa, että sen ei ole pakko ratkaista.
Komppaan Tätöstä ja komppaan Alkea. Nyt vaan katot, että tarjotaanko se duuni sulle hopeelautasella. Ja jos otat sen, niin eihän siinä nyt loppuikää tarvi olla - oot sen aikaa kun tuntuu siltä ja kunnes tulee paremmin palkattu vastaan. Ja sitten tää vanha iänikunen: kyllähän toikin duuni näyttäis taas varmasti ihan hyvältä ceeveessä jatkoa ajatellen? Mutta edelleen sanon myös, että seuraa sun vaistoa :). (toivottavasti se ei vaihda mielepidettä koko ajan, tai oo hiljaa!)
VastaaPoistaNti Roskis
No kyllä mäkin jouduin tinkimään 1500 euroa bruttopalkasta, mutta tiesinkin, että edellinen palkka oli aivan ylimitoitettu ja nykyinenkin erittäin kilpailukykyinen. Lisäksi nykyinen työ on tosi kiva ja viihdyn mainiosti. Joten vaikka aluksi kirpaisi, niin kummsti sitä sopeuttaa menonsa siihen. Itse asiassa mulle jää vain pari sataa enemmän käteen, kuin ansiosidonnaisesta jäi, mutta kyllä mä silti valitsen työelämän.
VastaaPoistaAina tavallaan on paremmat asemat työnhaussa, jos on jo valmiiksi jossain, vaikka sitten surkeammallakin palkalla. Mutta trust me, tiedän, että se mietityttää...
Tsemppiä!
t. MINÄ
Kiitos mielipiteistänne, arvostan! Hyviä neuvoja ja ajattelemisen aihetta annoitte ♥
VastaaPoistaEilisiltaisen pienen hermoromahduksen ja hyvin nukkutujen yöunien jälkeen tulin minäkin siihen tulokseen että keskiviikkoisen haastattelun jälkeen jos homma edelleen vaikuttaa mielenkiintoiselta ja haluavat mut sinne, niin otan paikan vastaan.
Vaikka palkka tuleekin rekryfirmalta niin se on iso talo missä tulisin työskentelemään ja vaikka paikka on 11kk määräaikaisuus niin koskaan ei voi tietää.. Ja palkka on kuitenkin satoja euroja enemmän kun mitä ansiosidonnaisella saan. Ja saan päiviini järkevää sisältöä ja toivottavasti kivat työkaverit.
Mun pää nimittäin oikeesti meinaa hajota himassa. Ja sehän vaikuttaa myös parisuhteeseen jota mä en todellakaan halua työttömyydellä pilata :D