Näin yöaikaan tulee aina ne kaikki ikävimmät jutut mieleen. Ja näiden takia ei aina uni tule. Muru nukkuu jo kun parka on tehnyt pari viikkoa pitkää päivää. Antaa toisen levätä.
Huomenna lähdetään aamupäivästä ulkoilemaan, ehkä intoudun ottamaan termarikahvit mukaan, ja myöhemmin illalla sitten kaveriporukan kanssa katsomaan Lintsin valokarnevaalia. Tympeetä että mä en tän niskani takia voi laitteisiin mennä mut aijon sen huvin edestä syödä sit liikaa poppareita, hattaraa ja karkkia.
Sunnuntaina mennään kattoon Keijon serkkua ja sen pientä poikavauvaa. Ihanaa. Mun vauvakuume senkun kasvaa ja Keijo ei taas ole vielä valmis. Yep, this is our problem. Ja tämän takia uni ei tule. Mä en tiedä miten kauan mä voin enää odottaa. Ja jos odotan pitkään ja toinen ei siltikään ole vielä valmis niin mun aika on sit ehkä jo mennyt. En pysty nyt avaamaan tätä enempää koska mua alkaa itkettää. Mä rakastan sitä ja se mua. Kumpikaan ei halua todellakaan erota. Asiasta ollaan puhuttu, aika näyttää.
Tää on iso juttu ja mä en tiedä mitä mä teen.
Mä kirjotan tästä ehkä taas joskus, ehkä en. Nyt annan olla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Halaus muru. Kyllä se niin on, ettei lapsentuloon ole ikinä valmis, jos niin alkaa ajattelemaan. Miehillä se vaan tahtoo olla sellainen helppo tekosyy jatkaa sitä lapsuuttaan..
VastaaPoistaTuo on kuitenkin hirmu iso asia. Toisaalta ero ei ole ratkaisu, jos rakkaus on kunnossa....eikä ole takeita siitä, että uutta hyvää isäehdokastakaan lähitulevaisuudessa löytyisi, varsinkaan jos oma sydän on muualla.
Paijauksia ja haleja :)
t. MINÄ
Kiitos ♥
VastaaPoistaSitähän se on. Ei se ole vielä valmis tai luulee ettei ole. Kyllähän äidiksi tulo muakin pelottaa. Helvetin iso vastuu ja tiedän kyllä perhe-elämän kurjatkin puolet. Lähes kaikilla mun ystävillä on lapsi/a joten olen nähnyt ja kuullut vaikka ja mitä :D Silti.. Mä haluan olla äiti.
Syvä huokaus. Vielä en päätöksiä tee. Antaa ajan kulua ja kuulostelen. Tuskailen, pähkäilen. En painosta.