sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Toivo

Äiti siirrettiin eilen sydänosastolle. Toissa iltana oli noussut keuhkokuume mut alottivat heti antibioottikuurin.
Mentiin sinne uudelle osastolle ja siskon lapsi oli mukana. Sisko ja äitin miesystävä menivät ensin kattomaan et kuin äiti voi ja voiko ekaluokkalaisen viedä mummia kattomaan. Jäätiin siihen käytävään sit oottelemaan hetkeks. Sisko tuli hetken päästä ja mä kysyin ensimmäiseks et muistaako. Sisko sano et muistaa.
Mentiin sit porukalla äitin luo ja äitin silmät alko loistaa kun se näki mut ja lapsenlapsensa. Äiti oli tosi väsynyt ja sillä oli happinaamari. Ojensi heti kätensä ja otin siitä kiinni ja puristin, sanoin äitille että rakastan ja et äitin tärkein tehtävä on vaan levätä. Toisella kädellä äiti kurotti Pätkän (olkoon tää siskon muksun nimi jatkossa)kasvoja kohti ja silitti.
Me kerrottiin äitille kuinka tärkee se meille on ja äitille nous kyyneleet silmiin ja jaksoi väsyn keskeltä sanoa et se rakastaa meitä.
Vietiin äitille valokuvat meistä sinne pöydälle että se näkee meijät kokoajan. Sanottiin et äiti on koko ajan meidän mielessä. Mulla ei riitä sanat kuvaamaan kuin helpottunut olo mulla on. Pelko ei silti väisty hetkekskään, mutta toiveet on korkeella äitin selviytymisestä. Siihen menee aikaa, hetki kerrallaan, päivä kerrallaan.

Toivottavasti äitin yö on mennyt hyvin ja rauhallisesti. Vierailuaika on 13-19 ja me mennään sinne tänään heti yhdeks. Sanoivat eilen et jos äiti jaksaa niin nostavat äitin jo hetkeks istumaan. Eilen äiti oli jaksanut juoda pari hörppyä vettä. Ihanaa.
Voi helvetti kun onkin äitiä ikävä. Miks kello ei oo jo niin paljon et voitas lähtee. Tänään ollaankin äitin luona sit pidempään. Ihan sama vaik äiti vaan nukkuis, mä haluun äitin luo.
Oli niin ihana pitää äitiä eilen kädestä kiinni ja jutella sille. Ja huomata että äiti tajus kaiken mitä sanottiin, äiti elää tässä hetkessä eikä aivoissa näy ainakaan nyt mitään pahempaa vauriota. Mun äiti <3

edit: klo 9.26. Sisko just laittoi viestiä et äitin yö oli mennyt hyvin ja äiti oli nukkunut rauhallisesti. On jo pirteämpi jo on katsellut meidän tuomia valokuvia ja kortteja <3

3 kommenttia:

  1. Onneksi kaikki tuntuisi olevan parempaan päin! Jaksamista!

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti jatkuu yhtä lupaavasti tuo paraneminen. Tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
  3. Kiitos molemmille <3 Kiitos kun olette tukena, muuta en osaa sanoa. Pää ei oikeen toimi.

    VastaaPoista