torstai 9. syyskuuta 2010

Whoo-ah

Kohta tääkin viikkon on ohi ja viikonloppu voi alkaa!

Töissä on meinannut ahdistaa mutta en oo antanut sille valtaa. Oon yrittänyt olla ilonen, pirtee ja positiivinen.
Esimiehen kaa otettiin yhteen eilen kun yritin kertoo sille et mikä tossa hommassa mättää. Se ei vaan ymmärrä et kun ihmisille annetaan sata ja yks uutta juttua ja oletetaan että yhdellä kertomalla ne pitäis osata - se ahistaa. Se vaan sanoo et ajan kanssa, ajan kanssa ja silti se painaa päälle kun yleinen syyttäjä ja olettaa et me osataan kaikki.
Sil ei oo minkäänlaista organisointikykyä vaan kaikista asioista keskustellaan sit myöhemmin, selvitellään ja tutkitaan eikä ikinä niihin asioihin kuitenkaan palata. Mä en vaan voi ymmärtää sitä.

Mun yks työkaveri laitto mulle eilen illalla viestiä jossa sanoi että mä olen hänen mielestään aivan ihana ja pyys anteeksi että hänellä on hermot kireellä ja et hän yritää olla rauhallisempi vaik vaikeeta se on. Voi murua. Meillä on kaikilla hermot kireellä ja tunteet pinnalla. Vaikka mä yritän esittää kovaa niin ei se ollut itku ollut taaskaan kovin kaukana :(

Juteltiin toisen työkamun kans eilen töiden jälkeen täst tilanteesta ja sanoin hällekkin et ei perkele tää oo normaalia et joka kerran kun juttelee esim. kaverin kans tästä hommasta ni rupee itkettää. Aina mä oon itkeny helposti mut tää ei oo semmosta normaalia itkua. Tää johtuu ahdistuksesta.
No mut ei töistä nyt sen enempää...

Toissailtana K tuli mun luo ja tilattiin pitsat ja katottiin leffa. Molemmat koomas sohvalla ja mä taisin leffan aikana nukahtaakkin. En kehdannut sanoo K:lle et menis kotio joten se jäi tänne sit yöks. Sanoin sille tiukasti et ihan turha alkaa vonkaamaan tai joutuu pihalle samantien. Ja se uskoi :) Meillä oli mukavan rento ilta ja oli kyllä ihanaa käpertyä tutun, turvallisen ja rakkaan kainaloon. Ehkä me oikeesti joskus voidaan olla ihan ja täysin vain ja ainoastaan ystäviä.

Eilen laitoin sitten Janille viestiä et seura kelpais :D
Ja sehän tuli. Se oli jossain urheilutreeneissä ja tuli mun luo joskus kymmenen jälkeen. Olin lämmittäny saunan valmiiks ja siellä sit käytiin viimeaikaset kuulumiset läpi. Flirttiä ja kosketusta tietty oli kans ja ties taas molemmat mihin se johti. Seksiinpä tietenki. Enkai mä sitä muuten tänne ois halunnutkaan. Ja voi veljet että teki taas hyvää. Kyllä se on kunnon pano mikä saa hymyn huulille pitkäks aikaa :D

Tänään oli lyhyt päivä duunissa kun mulla oli hammaslääkärille aika. Hammaskivenpoisto sillä vanhanaikasella kidutusmenetelmällä, sillä raudalla millä ni riipii. Ai saatana että sattui. Ja leuat meinas pari kertaa mennä lukkoon - ihan säikähdin. Ja nyt on leuka/suu/ikenet kipeet mutta upee hymy korvaa kivun :)

Huomenna aamulla ois tarkotus mennä salille kun tänään on vähän väsyttänyt. Otin tirsat kun tulin hammaslääkäriltä enkä oo tänään tehnyt mitään muuta. Olla möllöttänyt vaan sohvalla ja tuijottanut tylsänä telkkaria.

Lauantaina mennään äidin, siskon ja sen lapsen kanssa sienimettälle. Ihanaa aikaa rakkaiden kanssa. Otetaan eväät ja kahvia termariin mukaan.
Isällekkin soitin tossa yks päivä kun iski yhtäkkiä ihan kamala ikävä sitä kohtaan. Mä olen niin onnellinen kun mulla on niin ihana ja rakastava perhe. Näihin mukaviin ja ilosiin asioihin on hyvä päättää tämä postaus. Huomenna on taas perjantai :)

4 kommenttia:

  1. Hyvä loppu postaukselle, jossa ei ollu pelkästään ilosia asioita! Oon ollut töiden kanssa samassa tilanteessa henkisesti (kuulostaa ainakin siltä) ja voin vaan sanoa, että tsemppiä, kyllä se siitä jollain konstilla lutviutuu - uusi työpaikka esim. Sitä vaan ei jaksa hakea, jos on ihan loppu nykyisistä duuneista... Joten halauksia ja tsemppiä! Nimimerkillä: viilannut koko illan cv:tä ja paria hakemusta... Nauti viikonlopusta!

    VastaaPoista
  2. Helpottaa tänne purkaa pahaa oloaan. Mut tuolla tosielämässä mä yritän pitää mielessä vaan iloset ja positiiviset ajatukset. Niiden avulla jaksaa paskatkin hetket :)

    Mukavaa viikonloppua sullekkin!

    VastaaPoista
  3. voi itku noita työjuttuja :( Asia on niin, että kun töissä vietetään vähintään 50% valveillaoloajasta, niin siellä pitäisi viihtyä ja ilmapiirin pitäisi olla enemmän kannustava ja tukeva. Muutostilanteissa esimiehen pitäisi olla ihan ehdottomasti tukemassa tiimiään ja selvittää vaatimukset sekä varmistaa oikeanlainen osaaminen.

    Sienimetsään minäkin aion suunnata, nyt kun on pitkästä aikaa luvassa viikonloppu, jolle ei ole mitään ohjelmaa sovittuna!!! Ehdin ehkä jopa siivota kotona ja pestä pyykkiä. Monen viikon rästit kotitöiden osalta--phuuh.

    VastaaPoista
  4. Kissa, älä muuta sano. Meijän esimiehestä ei vaan ole siihen. Mun yks työkaveri purskahti tänään itkuun kun olin siinä hänen vieressä. Halasin ja lohduttelin. Mitä teki esimies? Lähti huoneesta ja takas tultuaan sano työkaverille että noi laatikot pitää sit vaihtaa noihin harmaisiin.. Jep, ei ees kysyny et "onko sulla kaikki ok, onko jotain mitä voin tehdä, voinko auttaa tms". Ei jumalauta! Ja työkaveri itki ahdistustaan tosta työstä. Ei tämmönen jumalauta vaan oo normaalia :( En mä oo ainut jolla on hermot noin tiukilla :(

    VastaaPoista