Dum spiro, spero.

Viikonloppu on mennyt erittäin rennoissa merkeissä eli en oo tehnyt oikeestaan mitään. Haikee olo edelleen kun rovaniemeläinen lähti mut minkäs teet. Kivaa oli - that´s it. Olihan se mukava ja kaikkee mut ei se jalkoja alta vienyt. Ja mä haluan miehen, et kun me tavataan ni mä vaan tiiän et se on siinä. Niin on käyny kolme kertaa. Muinainen exä, K ja L. Vähempään en tyydy.

Sekä perjantaina että lauantaina K soitteli, ei sillä mitään ihmeellisempää asiaa ollut. Kertoi kyllä että kun se torstaina soitti ja sanoin että mulle tulee vieras, niin se tuli mustasukkaseks kun tajus et puhuin jostain miehestä. Mä en tajuu miks lähes joka kerta me jollain tavalla sivutaan K:n ja mun suhdetta kun jutellaan. K ois halunnut nähdä mutta mä olen ollut todella epäsosiaalinen torstain jälkeen kun rovaniemeläinen lähti.

Koo soitti perjantaina ja ois tullut käymään, mut mä olin niin kyrpä otassa duunien takia että en jaksanut ees Koon kanssa höpötellä. Se ois menny kuitenkin siihen et oisin mouhonnut duunistani, enkä vaan jaksanut enkä halunnut.

Lauantaina käväsin Myyn luona mutta sielläkään en jaksanut olla pitkään. Mä oon vaan maannut sohvalla, lueskellut kirjoja, blogeja ja tuijottanut telkkaria. Niin ja tehnyt itse keräämistäni omenoista sosetta :)

Tänään kävin Myyn kanssa kirppiksellä myymässä ja oli ihan kiva päivä. Törmäsin kahteen kaveriin ja oli kyllä kiva nähdä molempia. Pitäs yrittää nähdä heitä ihan ajan kanssa. Oon ollut niin surkee pitään yhteyttä oikeestaan keheenkään. Paska kaveri.

Oon surffaillut mollin sivuilla mut ei oikeen oo mitään mieleistä. En mä halua lähtee johonki väliaikaseen paikkaan kuitenkaan. Mä haluan semmosen duunin mikä jo ilmotuksessaan huutaa mun nimee.
Vituttaa toi duuni edelleen niin ettei veri kierrä. Pahenee vaan.
Se on nyt vaan sinniteltävä eteenpäin ja samalla etittävä sitä uutta duunia. Ei auta itku markkinoilla vaikka helvetin herkässä se onkin :(
Mulla on paha olo.