Ehkä vähän oon rakastunu noihin latinankielisiin sananlaskuihin :) Mut kun sopii niin hyvin tilanteeseen kun tilanteeseen.
Toi sunnuntainen purkaus teki mulle ihmeitä. Mä sain jonkunlaisen mielenrauhan. Mä lähin eilen töihin upeen näkösenä (oli kuulkaas valkosta kauluspaitaa, mustaa tiukkaa kynähametta ja saappaat), hymy huulilla ja tukka hyvin.
Ja mä vedin duunipäivän mahtaval asenteella, heitin herjaa, nauroin ja hupsuttelin.
Järkyttävä kiire ja muut mein tiimissä oli ihan silmät pyöreenä et "onks teil huollon puolella aina ollut tämmöstä". Pakko oli sanoo et tää kesä on ollut aika lähellä joo tämmöstä kiirettä koko ajana. Ne oli ihan shokissa.
Taisivat tajuta mitä kiire OIKEESTI on :D
Jopa mun uus esimies oli silmät pyöreenä ja kävi jotain "itkemässä" mun entiselle esimielle (joka on nykyisen pomo siis) et apua, miten me pärjätään noitten soittojen kans kun niitä tulee ihan kamalasti ja nyyh nyyh. Tais mun entinen esimies tokasta jotain et noi naiset tietää kyl mitä tehdä, et älä huoli.
Ja ehkä ihan pikkiriikkisen olin ylpee siitä, miten hyvin eilisen hoidin. Sekä oman asenteeni että töiden puolesta :)
Tänään ei kiire helpota koska työkamu kenen kaa aikasemmin tehtiin kaksin noit hommia, on kipee. Uusia juttuja ei vielä tehdä ristiin, pitää saada vanhat eka alta pois. Eli tää viikko menee taas niin et teen omat ja työkaverin hommat yksin ja vähän muuta vielä siihen päälle..
Kävin aamulla tekeen semmosen puolen tunnin hölkän, viime lenkistä onkin jo vähän liikaa aikaa. Tää hyvä puoli tässä iltavuorossa on. Huomenna ajattelin käydä aamulla salilla :)
Mä tiedän, yhtenä hetkenä mä olen ahdistuksen ja masennuksen syövereissä ja vihaan kaikkea ja kaikkia ja toisena hypin ja pompin ilosena ja rakastan elämää.
Mut tämmönen mä oon, tuuliviiri. Tunteet vie. Mut tänne mä purkaan pahan oloni, se helpottaa.
Tai sit mä oon vaan iteknyt ja mouhonut tästä niin pitkään ja paljon et oma mitta tuli täyteen. En tiiä enkä oikeestaan ees välitä. Pääasia et mulla on nyt hyvä olla ja musta tuntuu et mä oon pitkästä aikaa minä. Se mikä mä oikeesti olen.
Ja kommentit on aina ihania, ne pirstää :) Ootte mulle tärkeitä vaikka en teitä tunnekkaan.
Roskikselle ja Kujakissalle näääääääääääääääääääääääääääääääääin pitkä hali :)
Jos täällä muitakin lukijoita on niin kommentit on tervetulleita ♥
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Määäää halin sua takasin!
VastaaPoistaJa onnittelut asenteesta ja työmoraalista, ne on aika harvinaisia näkyjä nykyisin. Voin tän ihan rehellisesti sanoa 11 vuoden esimieskokemuksella :)
Keep up the good work and the rest will follow!
No kerpele, työmoraalin puutteesta mua ei voi ikinä syyttää :D Oli tilanne mikä hyvänsä, ni duunit mä haluan hoitaa ja hoidankin 110%.
VastaaPoistaKiitos ihanista sanoistas, mä pidän ne mielessä kun oikein, oikein kovasti ottaa päähän ja tekis mieli lyödä hanskat tiskiin ja polttaa sillat.
Mä tiiän et mä olen hemmetin hyvä työntekijä ja haluun et mun nykynenki esimies näkis mun ahdistuksen taakse. Sikshän mua ahistaakin kun haluan olla uusissakin hommissa hyvä ja oppia uutta mutta siihen ei ole annettu aikaa, koulutusta eikä mahdollisuutta.. Ja silti pitäis jo osata. Hmph. Turhauttavaa.