Hih

Mä sain sen työpaikan!!! Keskiviikkona kävin haastattelussa ja jo parin tunnin päästä tuli viesti että saan paikan jos haluan. Ai että halusinko? Kyllä!
Perjantaihin asti olin hiljaa enkä uskaltanu mouhota ja perjantai aamuna kävin kirjottaa työsopparin. Mä alotan siellä 11.10.
Hitto et jännitti perjantaina mennä töihin ja irtisanoutua. Ja arvatkaas mitä mun nykynen esimies sano. Se mässytti purkkaa, tuijotti mua ku oisin idiootti ja sano että aha. AHA!
Entinen esimies sentäs onnitteli vaikka sanokin et kurjaa et lähden. Nyt on haikee, onnellinen, pelokas, rauhallinen ja ilonen olo. Ristiriitanen.
Mä tiiän et jossain vaiheessa kun uudes paikas tuntuu että en osaa mitään, tulee tunne että apua, mitä helvettiä mä olen mennyt tekemään. Et nyt oon tehny elämäni virheen.
Niin se on ollut aina kun on vaihtanut työpaikkaa ja opetellut uutta. Mä tiiän et se on normaalia. Mä tiedän että mä pärjään ja että mä tulen oppimaan ne hommat ja mä tiiän senkin että musta tulee siellä hiton hyvä työntekijä. Mun tarvii vaan antaa itelleni aikaa oppia ja omaksua uudet jutut.

Torstaina kävin salilla tekees keski-, ja yläkroppatreenin kun polvessa on jotain häikkää. Annan jalan levätä vaikka pyörällä oon töihin mennytkin. Tänään voisin mennä salille ja vaikka lenkillekkin (kävelyä, ehkä hölkkää jos polvi sallii) kun on noin upee keli.
Kävin äsken kierrätyskeskuksessa ja tein löytöjä. Kaks täydellistä (miesten)ruutupaitaa, upeet saappaat (iik, 8cm korot) ja leipävuuan ja yhteensä rahaa meni 9€. Mä rakastan kirppiksiä ja kierrätyskeskuksia!
Mä olen 174cm ilman korkoja ja vähän jänskättää et näytänkö joltain amatsonilta noi jalassa. Mut ne oli upeet ja mun oli saatava ne. Ne on täydelliset lyhyiden hameiden kanssa.

Huomenna meen entisen työkamuni kanssa sienimetsälle, jos tällä kertaa tulis parempi saalis ku viimeks. Ja sit huomenna päivällä äidin luo syömään.
Äiti haluis ostaa mulle champixit synttäri/joululahjaks. Ne on siis niit lääkkeitä mitkä auttaa röökinpolton lopettamiseen. Äitille autto ainakin ja se on ollut yli 5v polttamatta.
Pystynkö mä siihen? Rööki on kuulunu mun elämään niin monta vuotta, osaanko mä olla ilman? Mun pitää miettiä. Mä kyllä todellakin haluan röökistä eroon.

Nyt kattelen parit jaksot Frendeistä, sit pitäs tehdä leipää, safkaa ja korjata vähän vaatteita. Jos jaksan.
Saatanpa jopa kysästä Jania kylään..