Surulliset silmät ja apea olo

En mä sit saanutkaan sitä asuntoo. Ei se sit vaan ollut mulle tarkotettu. Etsintä jatkukoon.
Viikonloppu meni kun siivillä ja sunnuntaina kärsin elämäni pahimman krapulan. En näköjään opi..

Huomenna ois sit se työhaastattelu. Jännittää ihan älyttömästi. Huomisen jälkeen relaan. Mun on pakko. Kun haastattelu on ohi, niin sit asia on muiden käsissä eikä jännittäminen auta enää mitään. Eikä se kyllä auta etukäteenkään mut oon mikä oon. Jos suinkin jaksan ni töiden jälkeen sit salille. Piti mennä tänään mut en oo pystyny liikkumaan kotoota ees kauppaan. En vaan oo jaksanut. Väsyttää ja olo on apaattinen.

Tänään oli taas niin paska työpäivä ettei mitään rajaa. Viime viikolla särki päätä torstaina sekä perjantaina ja se vaan näköjään jatkuu :( Niska ja hartiat on niin jumissa että kun painaa sormella ni tekis mieli huutaa. Oon niin jännittynyt ja stressaantunut etten saa ees nukutuks kunnolla. Onneks on nukahtamislääkkeet, oon taas joutunu turvautuu niihin.

Salilla kävin viimeks torstaina ja eilen kävin uimassa. En tiiä kuin pitkän matkan uin mutta hitsit, ei se ollutkaan hyvä idea ku hartiat on jumissa..

Kitinää ja valitusta taas. Sitä mun elämä näyttää nyt olevan. Mä haluun nähdä sen valon tunnelin päässä, auringon paistavan risukasaan ja pilvellä kultaset reunat.


Nyt piiloon peiton alle pahaa maailmaa ja kupponen kuumaa kaakaota kouraan. Jos se ja Frendit dvd:n toka tuotantokausi (ekan kauden katoin sunnuntaina :D ) ei piristä tät sateista iltaa niin sit ei mikään.

Oikeesti, tää on perseestä! Joka toinen päivä on hyvä ja positiivinen olo ja joka toinen päivä vituttaa kaikki ja on paha olla. Lobotomia mulle kiitos tai oikeenlainen lääkitys.