Joo, on ollu vähän hiljasta.
Viikonloppu meni mukavasti, perjantaina kotosalla, lauantai-ilta Koolla ja sunnuntai äidin, siskon ja sen muksun kans sienimettällä. Sienisaalis oli surkee mut seura sitäkin ihanampi :)
Toissailtana mietin et ei paskemmin voi päivä enää mennä. Työmurheita - kuinkas muuten. Kunnes Myy soitti itkien. Sen avomies oli puhunut että ei oo onnellinen ja et ei kait haluis olla enää yhessä. Voi vittu.
Sitä ollaan tässä Myyn kanssa puitu maanantaina puhelimessa, eilen piiiitkällä kävelylenkillä ja tänään kun käytiin Jumbossa. Toivoa silti vielä on ja siihen on uskottava!
Ei nyt oikeen irtoo juttuu tänne. Eikä kyl muuallekkaan. Apaattinen olo eikä mikään huvita.
Et jos näätte jollain mun positiivisuusviitan ni pyytäkää palauttaan, mä tarviin sitä. En pidä itestäni tämmösenä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti