Ehkä taas ahdistavin päivä aikoihin :(
Viikonloppu oli kyllä kiva eikä kauheesti ees vituttanut. Lauantai-iltana istun tosiaan Mee:n luona, otettiin parit kaljat ja höpistiin. Mee lakkas mun kynnet tosi makeen näkösiks, sain kehuja maanantaina töissä :)
Vuokrattiin joku hömppäleffa ja syötiin liikaa karkkia :D
Sunnuntaina mentiinkin porukoiden kans johonki lasten keväthäppeninkiin ja sieltä äitille syömään. Safkan jälkeen kömmin äitin sänkyyn päiväunille. Jotenkin voisin vaan nukkua koko ajan..
Sunnuntai-iltana törsäsin ja kävin itekkin vuokraa kauhuleffan. Paranormal activity. Suosittelen jos tykkää kauhusta. Olin paniikissa lähes koko leffan ajan, säpsähtelin ja melkein kusin housuuni. Jouduin laittaan valot kämppään päälle leffan jälkeen kun pelkäsin mörköjä. Eli ihan sairaan hyvä :D
Kädestäpitelijää oisin kaivannut sekä kainaloo yöks..
Eilen duunikaveri kysy että voiko hän pitää ens ja seuraavan viikon kesälomaa. No, onhan hänkin lomansa ansainnut. Mä en vaan tiiä miten mä tuun jaksamaan.
Nytkin on hermot ihan kireellä, pala kurkussa ja itkettää koko ajan. Tää kämppä ja raha-asiat on nyt niin pinnalla että en muuta tajua. Mistään en löydä nyt oikeen iloa, en jaksa mitään ja haluisin vaan nukkua. Itkin äitille äsken puol tuntia pahaa oloani.
Salille pitäs mennä mutta mä en jaksa. En vaan kykene liikkumaan. Nyt tuntuu että mun elämä on yhtä helvettiä vaikka ei oikeesti asiat niin pahasti olekkaan.
Mä haluan vaan elämän iloni takas, mihin lie kadonnut. Mä haluan olla se pirtsakka, päivänpiristys, sähikäinen, se ilopilleri mikä mä oikeesti olen.
Perkele.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ooh...mä oon kuolannut tota Paranormal Activitya jo pitkään, en vaan oo uskaltanu kattoa sitä yksin :D Kunhan saan seuraa, niin sitten alkaa pissi lirisemään täälläkin :D
VastaaPoistaTsemppiä ja kyllä se ahdistus siitä laantuu taas. Been there done that, vaikkei se just nyt taidakaan auttaa :/
Se oli niiiiin hyvä! Voisin kattoo uudelleenkin vaikka tiiän mitä siinä tapahtuu :D
VastaaPoistaKiitos.
Mua helpottaa tänne mouhoominen, ystäville ja äidille :)
Välillä on vaan noita päivä kun tuntuu että sieltä masennuksen syövereistä ei pääse millään ylös :( Niinä päivinä tuntuu että ei vaan enää jaksa, mitään.
Tiedän kyllä noi fiilikset. Mulla oli viime kevät tosi paha, ihan siis todella syvällä olin. Ihan täysin loppu. Vitutti ja itketti vaan.
VastaaPoistaNyt on onneksi paremmin. Menin tt-lääkärille, sanoin, että nyt loppu patterit tässä mimmissä ja tarttis tehdä jotain. Kävin vissiin kolmisen kertaa työpaikkapsykologin luona juttelemassa ja itkemässä, ja se riitti mulle. Sain sen paskan ulos, ja jonkun objektiivisen ihmisen kertomaan mulle, että a) mulla on oikeus olla heikko ja masentunut, b) mä selviän siitä kyllä :) Ihan oikeassa oli!
Eli joskus kannattaa antaa periksi ja käydä vaikka ihan yleislääkärillekin avautumassa, vaikka se oma asia tuntuis kuinka mitättömältä tahansa.
You know...the lumipalloefekti, the kärpäsestä härkänen-efekti, the asiat-paisuvat-liian-suuriin-mittasuhteisiin-efekti :D
Eli yksinkertaisemmin, pienestä asiasta voi joskus tulla turhan iso, jos sitä kasvattaa sisällänsä vaan :)
Mä vaan jotenki kai luulen et jos ja kun saan halvemman asunnon niin asiat selvii. Et se riittää.
VastaaPoistaEn mä tiiä.
Pakkohan tästä suosta on ylös päästävä. Seuraavat kaks viikkoa tulee oleen tosi raskaita. Mä tiiän sen jo etukäteen. Koitan olla nyt miettimättä liikaa ja yritän elää päivän kerrallaan.