Nghhhhh...

Eihän tästä tuu taas yhtään mitään. Mä oon nyt jossain aallonpohjalla enkä taho päästä millään ylös.

Fiiliksiin ei auta se, että työkamu otti tän ja huomisen päivän vapaaks koska hän ei jaksa tot työtä ja stressiä. Voi v... mä sanon. Joo, eli tänään oli omat sekä työkaverin hommat mun hartioilla. Jäin yli tunniks ylitöihin enkä siltikään saanut kaikkia töitä tehtyä. Ja sekös mua nyppii :( Huominen vielä ja sit se tulee takas. Tosin mua jännittää jo se, että kun se on ollut pari ylimäärästä päivää vapaalla niin iskeekö sille vitutus ja stressi töihin tulosta ja migreeni tai "migreeni". Mua pelottaa et jos se ei tuu koko viikkona et kuin mä jaksan. Meinas tänään itku tulla kun vihdoin lähdin töistä :(
Mä oon aina ollut aikamoinen itkupilli mut ei mua oo näin ahdistanutkaan aikoihin..

Sanotaan että silmät on sielun peili. Mulla ne on kädet. Mulla on jonkunnäkönen stressi-ihottuma. Aina kun elämä potkii oikeen urakalla päähän ja on oikeen paha olo, mut käsiin tulee pienenpientä vesikelloa. Joka kutittaa ihan älyttömästi, jota raavin, jonka jälkeen menee iho rikki ja tulehtuu. Tää tulee aina kun on oikeesti todella paha olla henkisesti. Ja nyt on paha ja kädet on kamalassa kunnossa. Hassuinta on se, että tää saattaa parantua yhdessä yössä. Oikeesti. Kun henkinen olo paranee, joku lukko aukee mun sisällä ja tiiän taas mitä pitää tehdä tai miten olla tai joku asia ratkee parhain päin, niin yhdessä yössä nää pikkuset vesikellot katoaa ja tulehdus häviää pufff. Sitä odotellessa.

Mulla on muuten maailman paras ystävä. Koo. Se tuli viime torstaina suoraan töistä tänne ja systeri muksujen kanssa sit myöhemmin perässä. Koo tietää että mä tykkään halailla ja olla lähellä. Siis ihan ystävienkin kanssa. Musta on ihana tuntee toisen ihmisen lämpö itteäni vasten. Mä isän tai äidin luonakin käydessä nuohoon isän tai äidin kyljessä kun pikkulapsi :D
No, Koo tuli ja mentiin mun sänkyyn pötkötteleen (me saatetaan monesti Koo, minä ja systeri pötkötellä pitkään sängyssä ja höpistä. Muistan et mun äiti ja siskonsa teki samaa kun olin pieni. Sieltä se varmaan tulee) ja höpiseen. Koo ties että mulla on halipula niin se sano että "selkä tännepäin ja tästä ei sit puhuta :D " Se tuli mun taakse ja otti kiinni. Meitä nauratti ihan kauheesti koko tilanne. Jos joku ois tullut sisään ja nähny meidät niin, ni varmasti ois ajatellu vaikka ja mitä :D
Mut se on Koo. Se on ihana. Ei mun tarvii sanoo sille edes mitään, kun se tietää miltä musta tuntuu. Koo on helmi <3

Urheiluista.. Perjantaina kävin 5km hölkällä, lauantaina salilla ja sunnuntaina 5km hölkällä. Oli muuten maanantaina kroppa niin kipee ja jumissa etten tahtonu päästä ees sängystä ylös :D
Oon venytellyt mutta näköjään huolimattomasti. Eilinen ja tää päivä on mennyt levon kannalta ja huomenna sit salille. Niin pitkään kun mä salille ja lenkille pääsen niin mulla on asiat hyvin :)
Mä niin yritän pitää positiivisen mielialan yllä vaikka välillä hymy on pakotettua ja nauru vähintäänkin hysteeristä.
Ja hei, eiks lakujäätelö auta aina kurjaan oloon :D