Vitut

Olo vaan paheni ja perjantaina menin uudelleen lääkäriin. Keuhkoputken,- ja poskiontelontulehdus.
Vituttaa olla kipee. Pää hajoo ihan just.

Late tuli perjantaina aamulla mun viereen. Kuudelta aamulla. Se kertoo jo paljon. Oli ihana maata sen vieressä kun se silitteli selkää ja pussaili. Mikä ihme sai meidät taas ajautumaan tähän? Mä päätin et mä en ota siihen ny yhteyttä. Katotaan..

Perjantaina kävin Marikan ja sen miesytävän kanssa parilla tossa lähikuppilassa. Mun oli vaan pakko päästä himasta pois. Mua niin ahisti kun olin jo kolme päivää maannut himassa tekemättä mitään. Siel oli myös kaks Marikan miesystävän työkaveria ja harjotin kevyttä kentääflifttiä molempien kans. Heh.
Kroppa ei siitä todellakaan tykännyt et lähin, mut mun pää meinas hajota. Ja nyt se meinaa hajota taas.

Jaksoin kuitenkin eilen mennä äitin luo syömään. Ja nukkumaan sohvalle. Oli kiva päästä himasta ees hetkeks pois ja äitin hellään huomaan. Äiti voi jo tosi hyvin, melkein kun koko sydänkohtausta ei ois ikinä tapahtunutkaan. Hassua. Mut osaan arvostaa asioita kyllä ihan eri tavalla nyt vaikka taas vaan valitankin.

Mulla on vaan ihan vitun tylsää ja yksinäistä. Mitään en jaksa tehä eikä mikään kiinnosta. Voimat on ihan veks ja huomenna pitäsi duuniin mennä. Mulla on ihan vitun kurja olo vieläkin. Yskittää ja nenä vuotaa. Mennäkkö taas lääkäriin vai töihin? Kas siinä pulma :(

Aikani kuluks muuttelin parit tunnisteet kun en jaksa noita nimilyhenteitä. Keksin siis nimet ja muutin ne vanhoihin teksteihin. Mullako ollut tylsää?

Laitoin taas eilen yhden hakemuksen vaikka nyt ahistaa niin paljon ja on aika epätoivonen olo. Silti en ota sitä haastattelupaikkaa vaikka sen saisin. Se ei vaan oo mun juttu sittenkään joten miks vaihtaa. Mä haluun parempaa. Mä ansaitsen parempaa. Perkele.