Kolmen päivän aikana mä olen jutellut kuuden ihmisen kanssa puhelimessa. Ja kolme niistä on mun perheenjäseniä. Mä olen tavannut kaksi ihmistä naamatusten, toinen kaupan kassaneiti ja toinen Jani.
Kuinka vitun säälittävä mä olen? Taidan itkee itteni uneen.

Edit. Vitutti niin et otin kirjan mukaani, kävin ostaa jätskin ja menin yhen aukion penkille istuun. Nautin kaks sekuntia auringosta ni johan siihen joku vitun juoppo änkes viereen. Saatana. Kysyin ystävällisesti et siirtyykö hän vai minä ja siihen se jäi sönköttään. Ois tehny mieli läväyttää kirjalla sitä päähän mut säälitti kirjan puolesta.
Sen verran se keikka kuitenkin piristi et enää ei oo ranteet auki fiilistä ja innostuin jopa leipomaan. Jos suinkin jaksan niin lähen myöhemmin vie kävelylenkille. En painosta itteeni ny liikaa kun toi jätskille lähtökin oli työn ja tuskan takana. Aika ahistava ja masentava päivä oli. Sit on nimittäin paha kun ei meinaa ees pystyä roskapussia viemään..

Onneks ens perjantaina on kivaa tiedossa :) Niin ja tosiaan Janin käynti piristi mieltä ja se sessio saa vieläkin hymyn huulille. Et ei mulla ehkä sit niin kurjasti menekkään.