Bäk tu arki

Olipas mukava ja rentouttava viikonloppu. Lähettiin mökille siinä puol neljän aikaa ja mökille päästiin kauppareissun jälkeen joskus kuuden maissa. Pistettiin sauna heti tulille ja korkattiin oluet.
Mun viikonloppu meni juominkien puolesta rauhallisesti. Perjantaina tuli uni kahden maissa (viikolla nukkunut vähän huonosti ja univelkaa oli) ja lauantai-yönä samoihin aikoihin. Muut jakso kyllä bilettää aamuun mut siks mä just rakastan tommosta mökkeilyä. Pääsee unille just sillon kun siltä tuntuu ja tossa porukassa kukaan ei nillitä et toinen on ilonpilaaja jos ei jaksa riekkua :)
Tuli saunottua, syötyä ihan liikaa, otettua aurinkoa ja uitua.
Nyt on kiva rusketus ja ruskettunut läskihän näyttää paremmalta kun valkonen :D

Mun ihana esimies ei tuu enää siis töihin ja mua vituttaa suunnattomasti mennä duuniin. Laitoin torstaina yhen työhakemuksen ja ootan into piukeena et pääsisin haastatteluun. Homma nimittäin kuulostaa mielenkiintoselta ja työtehtävät tarpeeks vaihtelevilta ja enemmän haastetta niissä ois kun nykysessä hommassa.
Ex-esimies ja tää kenelle laitoin hakemuksen, on ystäviä. Ex-esimies on siis suosittelijana ja toivon et sen sana merkkais toooosi paljon. Ex-esimies lupas puhua mun puolesta kun muutenkin pitävät siis yhteyttä.
Mä luotan ex-esimieheen ja kun se kerto tosta duunista, tyypeistä siellä ja sano et hänen mielestään mä sopisin tosi hyvin siihen porukkaan ja niihin hommiin.
Mä haluisin ees haastatteluun. Mä haluisin kuulla lisää tosta hommasta ja päästä tästä odotuksen piinasta. Tää on perseestä.
Kerroinko jo mä et mua vituttaa mennä töihin?

Joo. Ei mulla nyt muuta. Ajatukset pyörii vaan työnhaussa ja nykynen duuni vituttaa niin et veri ei kierrä.
Aika on kullannut muistot entisestä duunista mut taas kun juttelin mökillä ex työkamujen kanssa, tiiän et tein oikeen päätöksen. En ollut eka joka lähti omasta tahdosta enkä viimenen. Aikamoinen kato sielläkin on käynyt joten sekin kertoo jo paljon siitä mihin se homma muuttui.
En erittele tässä sen tarkemmin niitä. Nykysessä duunissa vituttaa siis jatkuva kiire ja ykstoikkonen työnkuva. Mä kestän kiireen mutta kun sitä kestää ties monetta kuukautta ja jatkuvasti vajaalla miehityksellä niin raja tulee kyllä vastaan. Ja mun raja on tullut nyt. Mä kestän ylityötkin mutta jos ne alkaa olee enemmän sääntö kun poikkeus niin.. Plus että ylityöt saadaan vapaana, ei rahana. Ja miten käy. Jos pidät vapaata, hommat kasaantuu ja taas tehdään ylitöitä. Oravanpyörä. Vituttaa.

Nyt on halipulakin. Et ei hyvin mee. Mut hei, onneks on kesä ♥. Ja huomenna kuitenkin on parempi fiilis. Tää on tätä sunnuntai-illan angstia taas.