Ei uutta

Paitsi et mä vihaan mun naapuria joka soittaa rumpuja ja harkitsen vakavasti muuttamista takas mun entiseen asuntoon (siis jos vain saisin sen).

Töissä sain esimiehen esimieheltä kehuja "Olet loistava työntekijä ja hyvällä asenteella liikkeessä. Kiitos sinulle siitä". Toi tuntui hyvältä ja lämmitti sekä sydäntä että mieltä.

Tälle hetkellä oon himassa kurkunpääntulehduksessa enkä saa puhua. Tylsää ja aika käy pitkäks. Eilen kävin tekees tunnin lenkin illalla kun tuntui et pää hajoo. Meinasin tänään lähtee kauppakeskukseen pyörimään mutta ei toi sadekeli oikeen innosta lähtemään yhtään mihinkään.

Se heppu jonka kans saatiin mahtavat riidat aikaseks tossa pari kuukautta sitten, otti yhteyttä. Mä en tiedä mitä ajatella.

Dietti on mennyt ihan ok vaikka lipsumisia on ollutkin. Mut mitäs sitten. Mä näytän silti hyvältä ja toi ruokavalio sopii mulle ja välillä annan itelleni luvan herkutella. Pysyy pääkin paremmin kasassa.

Lauantaina pitäs lähtee Marikan kans viihteelle. Sen miesystävä ja kaverinsa liittyy sit myöhemmin seuraan. Mä todella toivon etteivät suunnittele mulle mitään treffinpoikasta sen jätkän kans. En vaan jaksais nyt mitään säätöö. Kenenkään kanssa.

Alakulonen olo.