Saamaton paska

Vittu että vituttaa oma saamattomuus.
Pitäis tyhjentää tiskikone, viikata kuivurista vaatteet ja viedä vaatekaappiin, pitäis imuroida ja pyyhkiä vähän pölyjä. Pitäis ulkoilla ja pitäis syödä terveellisemmin.
Pitäis korjata vaatteita.
Tot vikaa yritin tänään tehdä ja sössin koko homman. Vittu. Mä en osaa enää mitään enkä jaksa.
Pitäis putsata kynnet vanhoista ja lohkeilleista lakoista ja laittaa uudet. Pitäis sheivailla ja värjätä juurikasvu.
Pitäis vähän puunata naamaa ja nyppiä kulmat. Mää en jaksa. Mua ei kiinnosta. Ja mä näytän petolinnun perseeltä.

Töissä oli onneks ihan mukavaa ja aurinkokin paistoi. Taisin mä jopa nukkua viime yönä mutta silti väsyttää.
Sen verran sain aikaseks et pistin sen asuntohakemuksen postiin. Nyt jännitetään. Ja mietitään et teinkö mä sit kuitenkaan oikeeta päätöstä - sain kämpän tai en. Vittu et onkin taas paska päivä.
Argh. Mä tiedän et ulkoilu auttais, piristäis mieltä, mut mä haluan kunnon hikilenkille ja perkele kun ei toppapuvussa pysty hölkkäämään.

Hartiat on ollu jumissa melkein viikon ja flunssa vaivaa vieläkin. Lähes kaks viikkoa oon jo niistänyt räkää ja kohta tippuu nenä.
Tänään vituttaa olla minä.


edit. Kannatti kirota. Poistin vanhat kynsilakat, puunasin naamaa, kastelin kukat, tyhjensin tiskikoneen, siivoilin vähän ja sain pyykit laitettua. Ja pisteenä iin päälle, uunissa paistuu Paholaisen Kakku!