Jos mä sanoisin et mua vituttaa niin se ois aika laimee ilmasu miltä musta oikeesti tuntuu.
Mulla pamahti toissa iltana selkä kun oikasin päiväpeittoa. Jep, niin vitun pienestä se on kiinni.
Eilen menin kuitenki töihin. Jo matkalla bussipysäkille multa meinas mennä jalat alta kivun takia, itkua nieleskellen jatkoin matkaani hyvin, hyvin hitaasti köpötellen. En uskaltanut bussissa käydä istuun ku pelkäsin että en pääse siitä ylös. Onneks bussis oli työkaveri ja seuraavassa bussissa oli kaks lisää. Jäätiin samoihin aikoihin pysäkillä pois ja näkivät kuin vaikee mun oli kävellä. Ajattelin kuitenki et se menee ohi ja pari tuntia (onneks on sähköpöytä jonka saa seisomakorkeudelle) tein hommia. Sit mentiin palaveriin ja jonkun aikaa siinä seisoin vielä, kunnes jalkoihin rupes särkee ja könysin istumaan.
Siitäpä en sitten meinannutkaan päästä enää ylös. Tuntu ku tuhat puukkoa ois iskeny samaan aikaan alaselkään ja itkua pidätellen (tulee vaan tosta tuskasta kyyneleet silmiin vaikka oikeesti ei itkettäis - vituttais vaan) ja ähellyksen kans ylös.
Oven suussa meinas jalat taas pettää alta ja pidin hetken ovenkarmista ja ovenkahvasta kiinni ennenku pystyin jatkaa matkaa.
Hiljaa hipsutellen vääntäydyin alakertaan ja sanoin esimiehelle et en pysty ja et lähen kotiin. Olivat lähes soittamas mulle jo ambulanssia mut sanoin et kyl se tästä
ku meen ihan hissukseen ja rauhallisesti.
Vessassa käynti oli jännittävää ja Koo ootteli ulkopuolella et jos tarviin apuja.
Tuli sit siinä yhen jälkeen kotiin, otin burana 600:n ja kaks panacodia ja nukuin kolme tuntia.
Tänään lähin lääkärille, olin varannut ajan klo 9. Se on onneks tossa ihan parin minuutin kävelymatkan päässä, vaikka tänään siihen menikin lähes 10 minsaa.
Kenkiä ku laitoin kotona jalkaan ni mietin et kerkeenkö ees ajoissa vaik olin 20 vaille jo vetämäs takkiakin päälle.
Lääkäri meinas laittaa saikkua koko loppuviikon mutta en suostunu. Sanoin et ei saa laittaa perjantaita ja et jos siltä näyttää ni tuun sit uudelleen.
Mua vituttaa olla heti pois duunista ja koska mä oon mä, ni mä mietin et luuleeko ne töissä että vaan lusmuilen. Soitin lääkärin jälkeen esimiehelleni ja tietty se kuulosti pettyneeltä et en mee töihin mut sano kyllä ihanasti että ottasin ny rauhallisesti et saisin selän kuntoon.
Mä tarviin vaan vakuutteluja et on ok olla nyt pois duunista, levätä ja saada selkä kuntoon. Mä tiiän et en oo turhan takia pois. Helvetti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Herranjestas! Et todellakaan mene töihin, jos selkä on noin hajalla! Onneksi sait saikkua, huh. Mietin jo tuota postausta lukiessani, että mitenköhän tämä mahtaa loppua... Nyt lepäät ja koitat saada selän kuntoon! Kyllä ne työt siellä töissä odottaa, ei ne mihinkään karkaa, ja minusta voisit kyllä olla sen perjantainkin saikulla suosiolla. Lepäät nyt ja hoidat ittes kuntoon, etkä lähde puolitekoisena riekkumaan, niin olet sitten kerralla kunnossa ja selkä kestää taas. Tsemppiä sinne kovasti, mutta muista, että jos menee kipeänä töihin, niin siitä ei saa ollenkaan sitä kirkkaampaa kruunua, on vaan itselle inhottavaa olla töissä tuskaisena. Halaus!
VastaaPoistaEn mene jos en saa aamulla vaatteita päälle ilman itkua ja hammastenkiristystä.
VastaaPoistaMä kestän tän selkäkivun kyllä, mut mä en kestä omaa henkistä pahaa oloani et oon pois töistä. Mä en ikinä oo ollut turhalla saikulla enkä ikinä tule olemaankaan. Mut mä olen tuolla uusi ja mietin et mitä ne ajattelee. Mä tiiän etten saa minkäänlaista papukaijamerkkiä jos meen rikkinäisellä selällä sinne, mut jos mä kykenen niin mä menen. Mä voin lähteä tarvittaessa sit poiskin. Mulla nimittäin hajoo pää himassa.