ihan näin meidän kesken voin sanoo et mua vtuttaa. Suuresti. Työpäivä meni vtuiks, en pääse kauppaan ja tekee sipsejä mieli, mun piti värjätä hiukset (ihan järkyttävä juurikasvu), mun piti lakata varpaankynnet, pakata muuttoa varten, käydä salilla/lenkillä ja nauttia stana viikonlopusta. Vttu.
Eli puoli päivää kykenin oleen töissä kunnes selkä sano sopparinsa irti. Voitin hemmetti perjantaipullonkin ja vaikka oli reppu niin se oli liian painava mun selän kantaa kotiin. Enpä mä sitä nyt ois nauttinutkaan kun oon joutunu ottaan panacodeja.
Mut yritin olla duunissa mut ei auta. Tää päivä on menny maatessa sängyllä kun tää on ainut paikka missä on hyvä olla eikä selkään käy paine.
Onneks on läppäri viihdykkeenä sekä kirjat. Aika on kyllä käynyt tänäänkin pitkäks ja on yksinäinen olo.
Ois ihanaa kun ois joku joka pitäis musta huolen. Se tässä onkin pahinta. Vaikka mulla on ihanat ystävät ja ihana perhe ni jotain puuttuu. Se on se läheisyys mitä mä kaipaan. Sitä et voi vaan käpertyä toisen kainaloon ja tuntee olevansa rakastettu.
Pah, pistän kauhuleffan pyöriin, uppoudun elokuvaan ja unohdan kaiken. Onneks mulla on noi ihanat karvakasat. Tassuterapiaa ♥
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti