...

Perjantai meni mukavasti, käytiin Mikan kaverilta hakees parit leffat kun sato vettä et ajelusta ei tullut mitään. Vietettiin siis rauhallinen koti-ilta ja syötiin sipsejä.
Ja pitihän se sit testata miten kemiat kohtaa punkan puolella ;) Ei hassumpaa.
Lauantaina lähettiin Jiin kanssa taas viihteelle ja krapulahan siitä seuras :D

Sunnuntai meni sohvalla maaten ja Mika tuli jossain vaiheessa mun luo. Olin vähän koomassa et paljoo ei juteltu enkä ees halunnut että se jää yöks. Loman jälkeen uni on vähän mitä sattuu enkä halunnut sit stressata sitäkin et miten toinen nukkuu mun luona..

Mä pidän Mikasta. Se on kiva, mukava, kiltti, söpö eikä seksikään oo hassumpaa. Mutta. Mä en tiedä. Mä en taida osata olla täysin oma itteni sen kanssa. En mä mitään esitä mut en silti ole minä. Nyt täytyy antaa ajan kulua ja kattoo miltä tuntuu. Mä en todellakaan halua olla kenenkään kanssa vaan siks että ois joku. Se ei vaan riitä mulle eikä se oo sitä toistakaan kohtaan oikein. Jos nyt jo tuntuu että on joku mutta, niin useimminen se on sit päättynytkin aika nopeesti. Silti en heitä vielä pyyhettä kehään koska tää fiilis voi hyvinkin johtua siitä, että sunnuntai oli mulla aika kooma ja siks en jaksanut yhtään olla sosiaalinen :/ Kattellaan ny. Jii tästäkin negisteli mut mitä sitten. MÄ haluan ottaa selvää mitä tuleman pitää. Mä en aijo kerrasta luovuttaa, en vaikka välillä epäilyttääkin. Mä haluan kattoo kortit loppuun asti, ottaa riskejä tuli turpaan tai ei!

Ja mouhoominen Jiistä jatkuu. Meillä on työpaikalla lehti ja uusimpaan numeroon sai nimettömänä kysyä mitä mieleen juolahtaa. Mä sit kysyin aika arkaluontosen asian joka otettiin puheeks kuukausittaisessa koko firman palaverissa. Siitä kehkeyty hyvä keskustelu ja monta muutakin ihmistä oli mun kanssa samalla linjalla ja kehtasivat mun lisäks ääneen tuoda julki mielipiteensä.
Ihana ystäväni Jii tokas mulle tänään "kunhan toimari saa tietää et kuka sen kysymyksen teki, ni sä oot kyllä seuraava joka sieltä joutuu lähteen". Mitä vittua? Mä sanoin Jiille että mä en jaksa et se on aina niin helvetin negatiivinen. Et joka asiasta se löytää ne paskat puolet.
Mä en ole naivi, en sinisilmänen enkä tosiaan kasvanut pumpulissa. Mut tarkottaako se sitä, että mä en sais olla positiivinen? Että mä en sais ajatella esim ihmisistä ensin hyvää? Että kaikesta mahdollisesta paskasta huolimatta, en sais ajatella että aurinko paistaa kuitenkin joskus risukasaan.
Jos toisella ei oo mitään hyvää sanottavaa niin pitäsi turpansa kiinni. Mä sanoin todellakin Jiille että en jaksa tommosta negistelyä aina ja joka aiheesta. Silti mua edelleen vituttaa sen asenne.
Vittu. Oli kyse miehistä, työpaikasta (jopa kerran sanoin Jille et aijon pyytää palkankorotusta ni se vastas "et sä mitään palkankorotusta saa kun on tämmönen tilanne" - ja miten kävi??? Mä sain korotuksen!!!), säätilasta, ihan mistä vaan. Kaikki on aina huonosti tai ainakin tulee menemään huonosti. Nyt en hetkeen haluu olla sen kans tekemisissä. En mä mitään mökötä tms mut just ny en haluu päivään pariin ainakaan tehdä sen kans mitään vapaa-ajalla. Vituttaa.