Voi veljet

Mä en kuollut tylsyyteen. Enkä riipassut siis ranteitakaan auki enkä ees kalsarikännejä.

Niin siinä sit vaan kävi. Mä pääsen takas kotiin ♥
Mä tuun maksamaan itteni kipeeks ja rupeen myymään ehkä käytettyjä pikkareita että saan lisää fyrkkaa. Tai sit mä meen tonne kadunkulmaan.. Tai sit kun oon oppinut töissä uudet hommat niin pyydän palkankorotusta. Mut mä pääsen kotiin!

Selkä rupee oleen vihdoin ja viimein parempi, kävin jopa tänään tekee puolen tunnin reippaan kävelylenkin. Hölkätä en todellakaan vielä uskalla mut huomenna voisin kokeilla kävellä duunista kotiin..

Mulla on soinut Apulannan Mato päässä koko päivän. Helvetti. Ja töissäkin oli ihanan hulvaton meno ja nauroin monta kertaa niin et meinasin pissiä pöksyihin. Näin sen pitää mennä. Kevät ♥