Kun mä olin siinä 7-8vuotias niin meidän kodin lähellä oli hylätty talo. Mä muistan kuinka me aina kierreltiin sen ympärillä ja yritettiin kurkkia oven avaimen reijästä sisään. Oltiin liian lyhkäsiä että oltais yletetty edes ikkunoiden tasalle. Ne oli laudattu umpeen mutta mä muistan että sen talon yläkerran yhtä ikkunaa ei oltu laudoitettu. Me mietittiin monesti että mistä me saatais tikkat että oltais päästy kurkkimaan sisään.
Siinä yläkerran ikkunassa ei ollut lasia ja me heiteltiin sinne pikkukiviä. Ja jos ei kolahtanut niin me pohdittiin että onkohan sinne kuollut joku ja se kivi osui ihmiseen..
Siitä asti mua on kiehtonut autiotalot. Löysin yhden blogin jossa on upeita kuvia autioista ja hylätyistä taloista. Mä huomasin yhtäkkiä että olin yli tunnin istunut tässä koneella ja vain katellut niitä kuvia ja haaveillut semmosesta.
Tossa keväämmällä otan pyörän alle ja lähden tutkimaan lähimaastoja kameran kanssa. Mä en osaa kuvata mutta jos jotain fiiliskuvia saisin, ees itelleni.
Mä jatkan haaveilua ♥
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hassua, meillä oli myös kakruna silloisen bestikseni kanssa samantapainen "harrastus" kun lähistöllä oli eräs autioitunut talo ja kovasti se kiehtoi silloin mieltä!
VastaaPoistaJa kuten tavallaan myös edelleen, minäkin olen eksynyt johonkin / joihinkin blogeihin selailemaan kuvia noista autioituneista taloista, ne jotenkin vetää puoleensa!
Ihanaa, joku joka ymmärtää mua tässä asiassa ♥
VastaaPoista