Keijo ♥

Son Keijo ny! Meijän inside vitsi ja sillä nimellä kutsuttakoon. Kyllä, elämä vei mukanaan, vei jalat alta ja pahasti näyttää siltä että vie mun sydämenkin. Apua!

Viime perjantaina käytiin pelaamassa minigolffia, yhessä saaressa iltakävelyllä ja sit Keijo vei mut vielä yösyönnille.

Lauantaina oli Jiin 30v synttärit joissa oli ihan huippu meininki! Jii oli varannut meille jonkun privatilan ja sapuskaa ja juomaa oli yllinkyllin. Oli ihana nähdä Jii onnellisena sekä ex-ex-duunikamuja.
Pikkuhutikassa olin sitten kutsunut itseni Keijolle yökylään ja sanoinkin sille aamulla että mulle ei sit tarvii kertoo mitä oon höpissyt yöllä tai miten oon käyttäytynyt. Heh, en ehkä kovin pahasti koska tässä ny ollaan hengailtu lähes joka päivä yhdessä.

Sunnuntaina oli sit kummitytsän synttärikahvittelut ja taas oli ihana nähdä "mun muksuja" sekä rakkaita ystäviä.

Viikolla ollaan Keijon kans oikeestaan vaan maattu sen sohvalla ja söpöstelty. Ja puhuttu ja naurettu. Ja söpöstelty ja puhuttu vakaviakin. Ja söpöstelty.

Ai niin, ja torstaina mulla oli synttärit. Täytin *köh* 26v ja koin yhen ihanimmista yllätyksistä.. Töissä siinä joskus 12 jälkeen ilmestyy lähetti mun nenän eteen ja kysyy mua. Järkyttävän kokonen ruusupuska kädessään! Mitä v*ttua? Meinasin tipahtaa tuoliltani ja alkaa itkemään. Keijo lähetti mulle 26 (joo, kyllä se tietää mun oikeen iän - tää on myös inside juttu :D ) tummanpunasta ruusua mulle duuniin mun synttäreiden kunniaks. Oikeesti. Mä olin niiiiin pihalla koko sen loppupäivän.

Perjantaina lähin Myyn ja Marikan kanssa "parille" keskustaan ja tulin jopa yöksi kotiin :D Mutta jo yhdeltä lauantaina Keijo tuli hakemaan mut ja vei keskustaan syömään :) Ja näytti se mulle sen duunipaikankin ja työhuoneensa. Loppuilta menikin taas söpöstellessä :D

Oon oikeestaan edelleen ihan pihalla. Et miten mulle voi käydä näin? Miten mä voin löytää noin ihanan ihmisen elämääni? Olenko mä ansainnut sen?
Se on frendillään viettämässä leffailtaa nyt ja äsken tuli viesti että sillä on ikävä. Ja aamulla viimeks nähtiin. Mut mä tiiän ton ikävän!
Mullakin on sitä ikävä ihan kamalasti vaikka tiiän että mein tekee ihan hyvää olla välillä erossa. Ollaan oltu oikeesti lähes joka päivä yhdessä duunin jälkeen.
Mun polvet lyö loukkua kun nähdään, mun mahassa on perhosia kun ajattelen sitä. Ja kun me suudellaan.. Voi veljet. Huh.

Mä en mitään muuta toivo kun että pystyn oleen onnellinen ja nauttimaan tästä olotilasta - niin kauan kun tää kestää. Oli se kuukauden, vuoden tai vaikka loppuelämän. Mut mä nautin tästä nyt.

♥