Late ei vastannut mun kysymykseen että mikä sen pitää kotona. Ja eikä se osannut vastata siihenkään mikä sen saa tulemaan mun luo. Olen kuulemma silti koko ajan sen ajatuksissa.
Se tuli torstaiaamuna mun luo kahville ja oli taas niin ihanaa vaan olla sen kainalossa, pussailla ja puhua höpöjä. Siinä vaiheessa kun se heitti mut töihin ja parkkipaikalla vie pussailtiin niin kaikki oli hyvin, tuntu niin oikeelta. Mut se tarjos mulle salmiakkia ja mä lausuin sille "sinä tarjosit vain salmiakkia, minä olin hölmö, panin peliin koko elämän" niin sen reaktio siihen oli aidosti paniikinomanen "älä laita".
Sen äänensävy ja olemus muuttui jännittyneeks ja mä sain ehkä vihdoin oikeesti käsityksen siitä että vaikka se tykkää musta ihan älyttömästi niin se ei ikinä tule lähtemään kotoa. Sen reaktio oli vaan jotain.. mä en osaa kuvailla sitä fiilistä mikä siitä mun puolivitsillä tarkotetusta lauseesta seuras.
Mä en osannut sanoa enää mitään, katoin sitä vaan hetken silmiin ja painuin ulos autosta.
Mä olen surullinen.
On siis kevät
Uskoin vakavaan valaan,
No pojat on poikia ne lupaa muttei palaa
kevät - Kaiketi taivas vielä kestää,
pilvet jo luin, ei sadetta voi estää
kevät - Sinua ihmistä pelkään
minä oli hölmö, otin turpiin ja selkään,
kevät - Tosiaan ihmistä pelkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voihan. En nyt ihan samaa kohtausta ole näytellyt, mutta vastaavanlaisen kuitenkin. Jotenkin muistan vieläkin sen viiltävän fiiliksen.
VastaaPoista♥ Miss N ♥
Niinpä.. Ja tänään se kyseli miten viikonloppu meni ja lyhyesti vastasin hyvin, entäs itelläs ja siihen se kerto et olivat mökillä, kalastamassa ja laittoivat tyttärensä haudan kuntoon..
VastaaPoistaGreat. Mä oon täys mulkku ku vaan osasin ajatella et munko perkele pitää lohduttaa kun oma sydän on pirstaleina :(
En tajuu enkä jaksa :(