Yksipuolinen rakkaus

on perseestä. Tai ainakin ihastus. Ja ei, kysymys ei ole nyt suoraan musta vaan Jessestä.
Se onkin enemmän ihastunut minuun mitä ajattelin. Jopa siinä määrin että mua ahdisti tänään sen seurassa niin paljon että mun oli pakko sanoa sille nätisti että mä haluasin pysyä sen kanssa vaan ystävänä - en sen enempää.
Ei ollut helppoa mulle ton sanominen koska näin kuinka paljon se sitä satutti :( Itkin sen luona varmaan tunnin ja sit mun oli lähettävä.
Ei mennyt viikonloppu ihan niinku piti.. mun piti tulla vasta huomenna kotiin mutta...

Nyt on todella tyhjä ja surkee olo. Silti helpottunut omasta puolestani.
Oon sanonut tän ennenkin ja sanon taas. Mä olen mielummin yksin kun jonkun kanssa vaan siksi että mulla ois joku. Kuka tahansa ei vaan käy vaikka kuinka ois ihanaa nukkua sen vieressä ja vaikka kuin kivaa ois kävellä käsi kädessä kaupungilla. Se kuka tahansa ei kelpaa. Sen pitää kolahtaa, pitää olla perhosia vatsassa ja mä haluan haluta sitä myös seksuaalisesti. Jos se joku ei kosketa mun simpukkaa niin sit homma ei toimi. Ja pitää pystyä myös keskustelemaan. Jos juttu ei luista niin mikään ei luista.
Niin se vaan menee ja se on joskus raakaa. Mä haluun kaiken tai en mitään.

Mä tiedän et mulle on vielä jotain parempaa tarjolla (kun esimerkiksi Jesse, Late tai K). Jotain täydellistä mulle. Täydellistä miestä ei ole - sen mä tiedän, mäkään en tosiaan ole täydellinen - senkin mä tiedän (muahahahahahaaa). Mutta mä tiedän että tuolla jossain on se oikee mies just mulle. Tulee se vastaan vuoden tai kymmenen kuluttua. Ihan sama. Mun elämä on tässä ja nyt ja näistä hetkistä pitää nauttia. Kyllä, Jessen takia kurja fiilis mutta mä rakastan mun elämää just nyt. Alamäkiä on aina mut perkele, niin on ylämäkiäkin :D